Huhuu, onko täällä enää ketään?

Terve kamelit,

se on Mauri-setä täällä! Oon elossa juu. Ihan hyvin oon voinukki; mattea pyöritän niinkö ennenki, ja elän tämmöstä wanhan pojan elämää – oonhan mää jo 12 ja puali vuotta wanhaki.

Se on toi matte, joka ihan herpaantu täysin mun sihteerin hommista täällä, mää jo yritin sitä moneen kertaan komentaa kirjuriks, mutta se väitti aina olevansa niin väsyny ja vaivanen – ihan ku sormien tulehtuneet nivelet ny olis joku tekosyy!

Me ootellaan täällä kovasti jo kevättä, mää kun en enää oikeen tykkää hämärällä taikka pimiässä kulkea. Matte kyl sano että se tarkottaa sitte punkkipantaa kans, mutta mua ku ei oo semmonen ikinä häirinny, niin uhkailut meni ihan väärään osoitteeseen.

Mukavaa pääsiäisen odotusta vaan kaikille, toivottavasti voitte hyvin kans!

toivottaa Mauri-setä

Hoidossa

Terve kamelit, se on Mauri-setä täällä pitkästä aikaa!

Oltiin tosiaan matten kans kumpiki reissussa tovi, matte kiers maailmaa ja mää pistin maailmaa järjestykseen toisella puolen kaupunkia. Artun Mai se nääs arveli ihan oikein, että eihän hoidossa olo ole mikään syy mäyräkoiran rutiineista joustamiseen, no siis ei todellakaan!

Pidin hoitotädin ruodussa, ei ollu yks eikä kaks kertaa ko se täti huusi aamulla, että ”Mauri anna mä nukun ihan hetken vielä” herätyskellon soitua, mut ko emmää kuuntele moisia löpinöitä kotonakaan, ni miks olisin kuunnellu hoidossakaan – eikäkö komento YLÖS heti ko kello soi, sanon mää. Aika on rahaa, ja mää tartten sit heti aamupusujen jälkeen samantien hopusti sapuskaa ja pisulle, jotta jaksan sitte taas nukkua. Näin on. Siinä vaiheessa saa mun puolestani palvelusväki tehä sitte mitä haluaa, mut ylös on noustava ko ”mäyräkoiralle ruokaa”-kello soi aamulla.

En tietty pelkästään komennellu siellä hoidossa, kyllä mää sitte hoidin vahtihommat puolestani myös – hoitotätin naapurilla meinas valahtaa löysät pöksyyn, ko mää olinki piha-aidan takana kyttää valvomassa pihamaata, ja haukuin ukon sitte varmuuden vuoks pataluhaks sen pistettyä nenänsä asuntonsa pihaovesta ulos. Ei kyllä ulkoile naapurit tässä kylässä ilman mäyräkoiran lupaa, oltiin sitte hoidossa tai ei.

Matte sanos et näki matkallaan komeita maisemia, mut mää vaan kysyn; onko muka mitään niin komiaa ko mäyräkoira??? Vertailkaa ny vaikka itte, tämmösistä maisemista ekaks puhu matte:

Ja tästä puhuin minä:

 

Matte höpötti aamulla jotain ensin maanantain ell-keikasta ja silmälääkäristä, mut se puhu varmaan ittestään. Se ko on väitti että mää en nää enää kovin hyvin. Pyysin saada (hah hah, miten niin pyysin) huomauttaa kuitenkin, että meikäläisistä mää en oo se, jolla on paksut kaksteholasit, joten että täti kattoo sitte peiliin vaan, ko näköasioista aletaan puhumaan. Nih.

Mukavaa viikonloppua kaikille,

t. Mauri-setä

 

Reissu-Mauri

Terve kamelit,

tulin vaan kuittaan, että pari viikkoa saattaapi olla hiljasta täällä. Meikäläinen lähtee tänään Chimun matten luo hoitoon, ja mun oma matte lentää huomenna sitten omille teilleen. Mul on tavarat jo pakattuna mun Muumi-laukkuun, lisäks saan kuulema omat peitot mukaan jottei tulis kovin ikävä. Matte sanos et ei olla koskaan oltu niin pitkään erossa, ko mitä nyt sitte tullaan olemaan. Ei oo kyllä meikäläisen vika.

Että semmosia, nauttikaatten keväästä kamelit! Mää menen tuspluureita jatkamaan, että jaksan sitten kyläillä.

terveisin

Mauri-setä

Heipparallaa sitten vaan!

 

Tuulisten poikien haaste

Terve kamelit,

Määpäs sain konevuoron, ko mattelle pistettiin kortisonipiikki olkapäähän ja se on nyssitte niin olevinaan sen kanssa, että oli hövelillä tuulella. Pitemmittä puheitta, nappasin sitte ensi töikseni Tuulisten poikien haasteen, ja aattelin siihe ny perjantai-illan ratoksi vastailla. Eli tästä lähtee:

1. Kuinka kauan olet asunut henkilökuntasi luona?

Jaa, siihen ei taia oikeen etutassujen varpaat riittääkään…pikasen laskennan tulokseksi sain luvun 11 vuotta ja 3 kuukautta. Melko lailla päivälleen.

2. Paras temppusi?

Mhehheh. Kehtaankohan mää sitä tänne kirjottaakaan: semmonen peli ko matten pyöritys.

3. Lempiherkkusi?

Nykyään, tällein haimapotilaana, niitä on peruna, kana, sei ja raejuusto. Keitetty peruna on mulle vähä niinkö grillinakki ehkä muille, mää vingun ja vikisen koko sen ajan ko potut kiehuu, että ”kiehukaa ny nopiaan!” ja tietenki oon vaatinu pottuveron nykyään aina – jos talossa keitetään pottuja, ni mäyräkoiran on saatava osuutensa. Se on jämpti näin.

4. Miltä tavalla saat henkilökuntasi nopeimmin suuttumaan?

Jos oikeen tekee mieli metkuta, ni kieltäydyn ensin lähtemästä iltapisulle, ja sitteko matte asettuu soffalle vaikka lempisarjaansa kattomaan, ni alotan loputtoman porun, huokailun ja komentelun siinä matten eessä. Se ei lopu ennekö mennään ulos ja sen tietää matteki. Vaikka se aina koittaa ensi huutaa, että ”Mää katton ny tän ohjelman kyllä ekaks” – sitte me huuetaan siinä yleensä kumpikin yhteen ääneen tovi. Ja sitte mennään lenkille.

5. Entä leppymään?

Heittämällä piänet hepulilaukat nauravalla naamalla korvat villisti lepattaen, viimeks toissapäivänä matte nauro ääneen sen johdosta niin, että koko katu raikui.

6. Valitse suosikkisi: silitys/rapsutus/muiskaus/kaikki kolme?

Rapsutus. Mää olen tässä talossa se, joka muiskauttelee, ja matten on se kestettävä. Mutta jos matte alkaa muiskautteleen mua, ni se on jo noloa. Ei kiitos.

7. Kaupunki vai maaseutu?

Jos maaseutu on yhtäku mettä, ni sitte se. Mettä on paras. Aina.

8. Paras ystäväsi?

Parhaat koiraystävät on jo siirtyneet Sateenkaarisillalle mua oottelemaan, paitti Ringo ja Dessi jotka muutti kauas pois. Joten kaipa se on sitte toi matte. Ja Chimun matte, jonka luo mää meen hoitoon kohta. Se on kivaa.

9. Mitä teet, kun olet yksin kotona?

Noo, matte väittää, että vedän sen vaatteita lattialle, ja petaan niistä pedin missä ootan mattea kotio. Oma sänky ei sillon kelpaa. Mää en tunnusta mitään; väitän että vedän tupsluureja. Piste.

10. Onko sulla ja henkilökunnalla yhteisiä harrastuksia?

Lasketaanko tupsluurien otto? Niistä me tykätään molemmat. Mitä pidemmät, sen parempi.

11. Oletko mamman/pappan lellikki?

En tunnusta.

Meillä ei ollu ny oikeen mitään uusia kuviakaan tähän laittaa, arvaatte varmaan kenen vika….Mää toivotan siis täten hyvää viikonloppua ja painelen tupsluureille. Voikaatten hyvin kaikki kamelit!

Terveisin Mauri-setä

Mää oon elossa juu

Terve pitkästä aikaa kamelit!

Mauri-setä täällä. Sanoin mattelle, että ko mun perääni kysellään (kaunis kiitos siitä <3), ni nyt sen on pakko jo antaa kone mun käyttööni toviksi, että voin kertoo kaikille, et mää oon edelleen elossa  – hoidosta huolimatta – ja että ihan hyvin oon viälä voinukki.

Vaan siitä puhuen, meillä oli melkosen gaumeen suuri suru tossa kuukausi sitten, ko mun komein ja vanhin ja kertakaikkiaan ikuinen paras kaverini Chimu poistui Mira-siskon luo sateenkaaren taa.

Chimulainen vuonna 2012

Me oltiin Chimun kanssa kameleita ihan nuoresta asti, ko ekan kerran tavattiin ni mää taisin olla hiukka reilu vuoden ja Chimu vasta puoli vuotta vanha. Oltiin kumpiki melkosia machoja ja kovia vahteja aina, mut koskaan ei toisilleen ryppyilty, vaan nukuttiinki yhdessä lomaillessa samassa kasassa. Autos mä istuin usein Chimun masun alla poikittain.

Meillä on nyt kaksi niin kovin rakasta tähteä taivaalla.

 

Tässä on meitin kolmen mökkirallia vuodelta 2008, mulla tosin jää hiukka leikit kesken, ko hoksaan tossa yhtäkkiä herkullisen peuranpapanan hajun keskellä kanervikkoa: Mökillä

Että nyt sitte tästä kolmen koplasta, joka niin riemuiten tässä videonpätkässä rällästää, on enää jäljellä meikäläinen. Kyllä se vähä vakavaks vetää tämmösen aikapojanki.

Kävin tällä viikolla sitte Chimun matten luona yökylässä, ja kuorsasin siellä hänen lohduks koko yön kyljessä kiinni – kuukauden kuluttua meen sinne asumaan yli viikoksi, ko mattella on työmatka Ameriikkoihin. Sen verta olin kilttinä, etten ees komentanu Chimun mattee ny, viimeksi ko mää olin siellä yökylässä ni olin komentanu hänekki määrätietoisin ottein sänkyyn kello 20.30. Mikä oli kuulema hiukka liian aikasta viel hänelle  – mut sehän on tietty sivuseikka.

Semmosia tänne kuuluu, matte paiskii lisäks hulluna hommia, mut onneks se tekee paljo töitä kotitoimistolla, jotta mää voin pitää sitä silmällä samalla. Siltä vaan on sen takia ollu vähä vaikea saaha konevuoroja viime aikoina, mut kyllä se nyt lupas parantaa tapansa sen suhteen. Ans kattoo miten käy!

Hyvää viikonloppua kaikille kameleille, pitäkäähän häntä korkealla ja mieli iloisena,

t. Mauri-setä

Serkkupoikani Buddha

Terve kamelit pitkästä aikaa,

ja hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti lomat meni hyvin kaikilla!

Jokku varmaan muistaaki, että matten siskollaki on kaksi mäyräkoiraa.

No, mattella ko on sitte noita siskojaki enempi, ni tietty sitte mahtuu enempi mäyräkoiriaki tähän perheeseen, eikö juu.

Joskus tossa aiemmin syksyllä oli nääs käyny niin, että joku rontti oli hylänny Helsingissä kadulle lootan, jossa oli sisällä viisi koiranpentua, semmosia 6-viikkosia vipeltäjiä. Näiden pentusten onneksi joku auttavainen ihminen oli sitte kiikuttanu heitit Viikin löytöeläintaloon, jossa pennuista pidettiin hyvää huolta seuraavien viikkojen ajan.

Yksi matten siskoista etti sitte kuumeisesti koiraa perheelleen, ja kuin ollakaan halus mieluusti jotain mäyräkoiran näköstä kans. Ja löysi sitten kuin sattuman kautta nää koiralapset Viikistä, jotka oli nytte 10-viikkosia reippaita koiran alkuja. Ja niin sieltä sitte saatiin viime viikon lopulla mulle uusi serkkupoika, Buddha.

”Mää olen Rescue-Buddha, terve vaan kaikille!”

Me ei olla Buddhan kanssa vielä tavattu, mutta se on kuulema gaumeen reipas koirapoika; se komensi jo tokana päivänä kotona hurjasti haukkuen uutta perhettään, ja kiikutti ulkona uudelle emännälleen suussaan kuolleen myyrän, jonka oli kaivanu esiin talon alta. Melkosen reipasta menoa!

Matte sanos, että sen haukku (kuuli puhelimessa) kuullostaa ihan ehdalta mäyräkoiran haukulta, ja kyllä musta ny noiden kuvienki perusteella vois sanoa, että melko läheistä sukua varmana ollaanki:

”om nom nom nom…”

Tämän varsin reipashenkisen alun perusteella voipi olla, ettei serkkupojan tai tämän matten ees tartte Mattekouluun tullakaan, mutta mää jään seuraan tilannetta – ja sillä välin toivotan serkkupojan tervetulleeksi laumaan!

Mukavaa lähestyvää viikonloppua, kamelit – ja Buddha!

t. Mauri-setä

Hyvää Joulua!

terve kamelit,

matte alotti tänään joululoman. Eikä mee takas töihin ennekö tammikuun 7. päivä.

Jouluna mää aion nauttia kameleista ja herkuista. Sitte käyn välillä matten kylkeen, huokasen syvään ja maiskutan huuliani pari kertaa, ja nukahdan. Tiedossa siis hyvä joulu!

Tehtiin matten kans tämmönen kortti Mustin ja Mirrin korttipohjalla, jonka myötä toivotamme myös kaikille meidän plokikameleille mahtavan hienoa joulua!

t. Mauri-setä ja Matte

Nimityksiä

Terve kamelit,

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, väittää matte.

Tällä rakkaalla lapsella on myös monta nuttua, ja nyssitten nää nimitykset on alkaneet leviämään mun nuttuihini myös…

”Puikula”

Matte osti mulle sporttisen, hipsterimallisen neulepusakan – ei sillä mitään lämmitysarvoa ole, vaan se on lähinnä siks että sen uskotaan vähentävän sen hiekan määrää, minkä mää tuon kuulema kotio. Uskokoon ken haluaa, mutta jos sillä säästyy joskus suihkukeikalta, nii sillä mennään juu – vaan jostain syystä matte kutsuu pusakkaa Puikulaksi; mun mielestäni se ei kyllä oikeen lisää katu-uskottavuutta, vaik miten olis sitte lisäks pääkallon kuvat ja kaikki.

Näättekö muute noi romppeet tossa lattialla mun ympärilläni? Matte sanoo niitä todisteiksi siitä, että mää ikävöin päivisin sitä – että muka raahaan sen vaatteita eteiseen ja oottelen niiden päällä maaten mattea töistä kotio. En tunnusta.

Sitten on Kaapo:

”Kaapo”

Tää on jo mun toinen Kaaponi, toi Hurtan 45cm malli ko sopii mulle ko nakuutettu, ja on hyvä sateella. Matte sanos että ihme onkin, ko kerranki löyty nuttu, joka on tarpeeksi pitkä mäyräkoiralle, mut jonka helmat ei kuiteska laahaa maata niinkö ritarin hevosella.

En kai mää ny hevosen vaatteita käyttäs muutenkaan – ennemminhän mää oon se ritari itte.

Lopuks on sitte vielä Söör Mauri, mun talvinuttuni. Sitä käytetään vaan kovilla pakkasilla, ja siinä on semmonen melkosen herraskainen karvakaulus, siks sillä on aatelinen nimiki:

”Söör Mauri”

Tossa kuvassa vaan ei näy gaumeen hyvin se kaulus, näkyisköhän tässä:

Että semmosia nimityksiä täällä – jos alkaisin listaamaan kaikki ne nimet, joilla mua nimitetään, ni tästä postauksesta tulis niin pitkä että te lukitsitte sitä vielä joulunaki. Jätän siis tekemättä. Ja menen ottaan varmuuden vuoks tupsluurit ennenkö on taas ruoka-aika.

Mahottoman hienoo joulunalusviikkoa kaikille!

t. Mauri-setä

Paikalla!

Terve kamelit,

Mauri-setä täällä. Jokku oli jo kyselleet mun perääni, kaunis kiitos siitä ko pidätte huolta ja kattotte perään ❤

Mää oon iha kunnossa, se on toi mun matte ko on ollu vähän heikos hapessa, ja vaikken ymmärrä ihan heti, miten semmonen vois vaikuttaa mäyräkoiran plokiharrastukseen, ni sen se vaan teki.

Oon toiminu täyspäiväsenä terapiakoirana ja on ollukki kyllä niin kiirus, että en oo ehtiny öisinkää komentaa ruokaa, ko on ollu kiirus maata kuorsaamas matten vieressä, ettei se tunne oloonsa yksinäiseks ja silleen. Raskasta hommaa tää loputon kuorsaaminen.

Terapeuttista kuorsausta

Tolla mattella on nääs ollu ton reumajuttunsa kans kaikennäköstä vääntöä, ja jossai vaihees mää jo luulin että se aikoo alkaa muumioks, ku sillä alko oleen tollasta käärettä joka puolel:

Muumion eikäkö matten käsi

Me ei olla oikee siks tehty mitää eikä käyty missää, ko matte on joko tehny töitä taikka sitte on levätty yhessä tuumin.

Määki oon jo niin tottunu makaamaan vaan, että oon alkanu murisemaanki makuultani; jos kuuluu jotain epäilyttävii ääniä, ni mää murisen ja tuhisen paheksuvasti pää tyynylläni maaten, kunnes äänet hiljenee. Ja ainaha ne hiljenee, ko kerta mäyräkoira käskee!

Nyssit ko mää liikun muka niin paljo vähempi, ni matte ehdotti, että jos ottasinki välipalaks vaikka porkkanaa, enkä namia. En uskonu korviani.

”Että PORKKANAN??? Nymmää varmaan kyllä kuulin väärin!”

”HAH HAH HAHAA, että muka porkkanaa söis raavas miäskoira!”

Vieläki naurattaa tommoset ajatukset, on tainnu noi teipit pehmittää mattella päänki!Että semmosta peliä täällä, seuraavaks mää lähenki tästä vierailukierrokselle kameleiden plokeihin, että pääsen taas maailman menoon kiinni.

Nauravin terveisin,

Mauri-setä

Hyvää Halloweenia!

Terve kamelit taas,

Hyvää Halloweenia vaan sitte kaikille, jotka semmosta viettää. Matte on kuulema aikoinans Kanadassa asuessaan semmosta juhlinu, mut ei me sit täällä Suomessa oo kyllä kovasti kemuiltu sen takia.

Matte kuitenki löys tämmöttisen netistä, ja eipä aikaakaan ko mullekki oli sitte katottuna Halloween nimi….Tuskallinen Köyrijä. En tunnista.

Paitti ehkä sen Tuska-osan, arvakkaapa minkä takia. No jokku varmaan muistaa, että tolla naisella on semmone päähänpinttymä, että musta pitäs saaha juhlakapistukset päällä poseerauskuva.

Joten sitte ko tonttulakkiyritelmät ei ottanu tulta, niin matte ostiki Tiimarista seuraavaks Halloween-kravaatin, ja arvakkaas vaan ketä varten….

”yy, kaa, koo – ihan kohta mää räjähän”

Nykkun toi matte on kipeenä ja kaikkee, ni päätin laskee eka kymmeneen kravaatti kaulassa, ennenkö alan taas tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Paparatsi oliki nopeena, ja nappas sitte kuvan. Tuskallinen oli kyllä olotila juu.

Että hyvää haamujuhlaa vaan kaikille,

toivottavat

Tuskallinen Köyrijä ja piikansa Karmiva Noita.