Mää oon elossa juu

Terve pitkästä aikaa kamelit!

Mauri-setä täällä. Sanoin mattelle, että ko mun perääni kysellään (kaunis kiitos siitä <3), ni nyt sen on pakko jo antaa kone mun käyttööni toviksi, että voin kertoo kaikille, et mää oon edelleen elossa  – hoidosta huolimatta – ja että ihan hyvin oon viälä voinukki.

Vaan siitä puhuen, meillä oli melkosen gaumeen suuri suru tossa kuukausi sitten, ko mun komein ja vanhin ja kertakaikkiaan ikuinen paras kaverini Chimu poistui Mira-siskon luo sateenkaaren taa.

chimu

Chimulainen vuonna 2012

Me oltiin Chimun kanssa kameleita ihan nuoresta asti, ko ekan kerran tavattiin ni mää taisin olla hiukka reilu vuoden ja Chimu vasta puoli vuotta vanha. Oltiin kumpiki melkosia machoja ja kovia vahteja aina, mut koskaan ei toisilleen ryppyilty, vaan nukuttiinki yhdessä lomaillessa samassa kasassa. Autos mä istuin usein Chimun masun alla poikittain.

Meillä on nyt kaksi niin kovin rakasta tähteä taivaalla.

kamut

 

Tässä on meitin kolmen mökkirallia vuodelta 2008, mulla tosin jää hiukka leikit kesken, ko hoksaan tossa yhtäkkiä herkullisen peuranpapanan hajun keskellä kanervikkoa: Mökillä

Että nyt sitte tästä kolmen koplasta, joka niin riemuiten tässä videonpätkässä rällästää, on enää jäljellä meikäläinen. Kyllä se vähä vakavaks vetää tämmösen aikapojanki.

Kävin tällä viikolla sitte Chimun matten luona yökylässä, ja kuorsasin siellä hänen lohduks koko yön kyljessä kiinni – kuukauden kuluttua meen sinne asumaan yli viikoksi, ko mattella on työmatka Ameriikkoihin. Sen verta olin kilttinä, etten ees komentanu Chimun mattee ny, viimeksi ko mää olin siellä yökylässä ni olin komentanu hänekki määrätietoisin ottein sänkyyn kello 20.30. Mikä oli kuulema hiukka liian aikasta viel hänelle  – mut sehän on tietty sivuseikka.

Semmosia tänne kuuluu, matte paiskii lisäks hulluna hommia, mut onneks se tekee paljo töitä kotitoimistolla, jotta mää voin pitää sitä silmällä samalla. Siltä vaan on sen takia ollu vähä vaikea saaha konevuoroja viime aikoina, mut kyllä se nyt lupas parantaa tapansa sen suhteen. Ans kattoo miten käy!

Hyvää viikonloppua kaikille kameleille, pitäkäähän häntä korkealla ja mieli iloisena,

t. Mauri-setä

Mainokset
Categories: Uncategorized | 16 kommenttia

Artikkelien selaus

16 thoughts on “Mää oon elossa juu

  1. Morjenttes kameli! Meinas jäähä tää sun postaukses vallan huamaamatta, ku ei ollu päivittynny meijän plokiluetteloon, plokkeri ei vissiin huamioi wörtpressiä, nääs.

    Toi kamun menetys on surmee uutinen. Onneks sulle kuuluu hyvää ja mattelles kanssa. Keveitä tepsutteluja ja kuorsauksia. Voikaatten hyvin!

    • Terve miäheen pojat! Onpas melkosen kepposen keittänyt se plokkeri, ko ei meitin postauksia noteerata – vaikka ei se ihme oo, ko oltiin tauolla niin kauan…..Juu täällä meikäläisellä kaikki ok, toi matte ny on tommonen vähä maanantaikappale kyllä, mut ei siitä sen enempää :-)) Vauhdikasta viikonalkua sinne, t. Mauri-setä

  2. Mahtavaa, et teillä on kaikki ookoo! Me oltiin kovasti huolissamme teistä.
    Mut kurjaa, kun Chimu joutu poistumaan maisemista. 😦
    Onneks Chimun matte saa nyt susta lohtua.
    Tsemppiä sulle ihan yleisesti ja sun mattelle noihin koviin työrupeemiin. Ja muiskut molemmille!<3

    • Moro, KaveriKoiramme Mirkku! 🙂 Kyl oliki kuule kiva käyä kattoon sun kuulumisia pitkästä aikaa, ja nähdä että oot ihan yhtä söötti ko aina ennenki! 🙂 Hirmusti muiskuja sulle söpöliini, t. Mauri-setä

  3. Kyllä sä hyvin pidit valvovan silmäsi alla noita kahta leikkivää, siskoa ja kamelia, vaikka sulla oli ”tärkeämpääkin” tehtävää. Sinnuun on luottaminen. Surullista, kun sisko ja kameli ja moni muukin on siirtynyt sinne sateenkaarisillan tuolle puolelle. Yksi lohtu on olemassa: siellä tapaat sinäkin sitten aikanasi kaikki kamut, siskonkin ja varmasti myös monta blogikamelia.
    Keväiset terveiset täältä etelästä lähettävät Wuppe ja HooPee!

    • Terve Saksan maalle! Meidän sähköposti oli ny jotenki tylysti jättäny ilmottamati, että uusia kommentteja on tullu plokiin, siitä viivästyny vastaus. Joo, sekin tieto lohduttaa, että meitin kamut saapi leikkiä ny kaikki keskenään, eikä kellään tee kipeetä vaikka kuinka nutuuttais – siellä se Vilikin varmaan seuraa sitte omalta penkiltään rauhallisesti näitä kavereita ja yleistä tilannetta. ❤ Kovasti terveisii meiltä kans sinne lätäkön toiselle puolelle, täällä vielä kevät ja talvi käyvät kinaa siitä, kumpi johtaa! t. Mauri-setä

  4. Hienoo kuulla että voitte hyvin, vaikka surua on ollut puserossa. Mauri, sun pitää komentaa mattea terhakammin päästämään sut koneelle tarinoimaan.

    • Mufi tiiäkkö, oot kyllä NIIIN oikeassa – mä TARTTEN enempi konevuoroja. Yritän säilyttää jotain palanssia kuitenki siinä käskyttämisessä, ko ekaks tartten kuitenki aina sapuskaa, herkkundaaleja, ja muita nameja. Sitte jos jää vielä käskyvaraa, ni konevuoron kiitos. Terkkuja sinne, t Mauri-setä

  5. Heinoo Mauri-setä, että sulla on kaikki hyvin. Ei täältä blogimualimasta kauhean kauaa saa pois olla, alkaa blogikamuja huolettaa:( Otan osaa kun kameli poistui, mutta niinkus HooPee sanoi, niin teoriassa on mahdollisuus, että näette joskus toisenne.

    Sit ihan toiseen asiaan. Tuommoinen viiden päivän työmatka jenkkeihin ei ole mitään herkkua. Minä tein yleensä minun duunimatkat vaan Lontooseen ja se kahden tunnin aikaerokin tuntui jo ihan hirveeltä. Toivottavasti mattes saa nukuttua lentsikassa, niin se aikaero ei tunnu niin hirveeltä, vaikka on se gaumee ihan joka tapauksessa. Sun pitää sit olla kiltisti siellä Chimun matelle. Elä komenna ihan liika aikaisin nukkuun. Terveisii M-L ja iltavirkku-Ossi.

    • Hehe, juu sitä samaa mää oon koittanu takoa ton matten päähän kans, että ei saa liika pitkään taukoilla etteivät luule, että jokin on hullusti. Se vaan tuntuu olevan vielä kovapäisempi ko mäyräkoira jossain asioissa, eikä vaan tajua.

      Matten matka on 1,5 viikkoa, rankka se on sekin sen aikaeron kanssa, kun pitää eestaas veivata. Sen takia se ei enää suostu niin pitkälle töiden takia lyhemmäksi aikaa lähtemäänkään. Näin se ainaki sano. Eikä taatusti muuten nuku koneessa, ei se nuku ikinä missään muuallakaan. Pikkasen se otti omaa lomaa siihen loppupäähän, ko mun täti elikkä matten sisko lentää sitte loppuviikosta kans sinne, ja nää leidit meinaa viettää pitkän viikonlopun NYC:ssä. Matte sanoo osaavansa jo ennestään suunnistaa siellä, mutta kyllä mää vähän mietin, että mitähän siitäki tulee ilman mäyräkoiraa. Hmph.

      Paljon terveisiä sinne Kirkkonummen suuntaan, toivotaan että tää ny kääntyis vihdoin kevättä kohti, ja jäis nää rapakelit veke. Eiks jeh! Ossille rapsutuksia – mattelta siis. Multa vaan enempi miehekkäitä terveisiä! t. Mauri-setä

  6. Meidän blogissa sama vika, ettei päivitä kaikkia ennen kuin joskus viikon perästä, ja meinas jäädä huomaamatta teidänkin elonmerkki! Surullista, että kamu on poissa. Mutta ehkä sulle löytyy uusia kamuja, niin kuin kävi Artullekin 🙂

    Voimia mattelle koti- ja matkatöihin. Käske levätä välillä isosti, ettei väsähdä kuten joillekin on käyny. Maurille lämpimiä rapsutuksia; pidä toi käskevä asenne elämään, se on alkanut viehättää ruudun täällä puolen, jossa ei myöskään ole mäyräkoira maailman helpoimmasta päästä 😉

    • Kumma juttu ton plokin kanssa, ny meillä oli käyny vielä niin, ettei sähköpostiinkaa tullu mitään ilmotusta, että siellä olis kuule Mauri-setä sulla uusia kommentteja. Siks me näin jälkijunassa tultiin vastailemaankin. Pah.

      heh heh, mihinkäs sitä tämmönen seniorikoira enää tapojaan muuttamaan, ellei nyssitte vielä piirun verran hiukan itsepäisempään suuntaan 🙂 Arttu on samasta mäyräkoiramiespuusta veistetty, eli tarttee olla kyllä sellanen matte sitte kans, joka osaa nauraa ittelleen ja tassunallaololleen kans. Kun kuuntelee mäyräkoiraa, elämä on paljon helmpompaa! 🙂

      Terveisiä Artulle, sekä tietty Artun mattelle kans, pitäkää lippu korkealla! t. Mauri-setä

  7. Hyvä, että välillä sentään pääset kirjoittelemaan kuulumisia!

    • Joo, kyllä sekin on ollu työn ja tuskan takana viime aikoina! Mulle ehtii kertyä liian paljon sanottavaa, toi matte vaan ei tajuu. Terkkuja sinne, t. Mauri-setä

  8. Morjensta vaan. Meilläkin on ollut vähän kiirusta, emännällä siis, että jää päivitykset ja kommentoinnit ihan meikäkoiran harteille. Ikävää tuollainen kamujen menetys. Mulla muutti lenkkikaveri Pate Vaasaan ja sitä oon kaivannut, meidän yhteisiä kävelyjä. Oon katos aika epäsosiaalinen kaveri ulkoilmassa ja vaan harvojen kanssa olen tykännyt kävellä yhtä matkaa. Nyt tarttisin kyllä sitä opaskoiraa kipeästi.

    Meidän äippä on iloinen, jos vaikka sun mattes laittais sitä sähköistä postia siitä eroahdistuksesta. Eihän mua se itseäni hirveästi haittaa, mutta palvelusväki ei tykkää esim. pissaylläreistä keittiön lattialla. Jotenkin mun pitää kuitenkin ilmoittaa, että mun elämä on sokeana aika kurjaa. Niin, äipän s-posti on arja.hankivaara(at)gmail.com.

    Meillä on satanut hirveesti lunta. Se on talvi tuloillaan.

    • Heipparallaa Ouluun! Kerranki toi munki matte oli nopea liikkeissään, ja laittoi teille s-postia, sen pitäisi ny ootella teitin äippää siellä jo. Toivotaan että tuli perille.

      Voimia Olli näihin koettelemuksiin, kohta sulaa lumet ja pääset siilivahtiin – siinä on valttia hyvä nenä ja nopeat liikkeet, ja nehän sulla on edelleen! 🙂 terveisin Mauri-setä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: