Poseelausta ja piinaa

Telve kamelit,

viälä suuli kiitos kaikille synttälionnitteluista!

Syy siihe, miks mää puhun vähä hassusti, on se, että matte päätti juhlistaa mun synttäliä siten, että keskiviikkona aamul aikasi lähettii tapaamaan ell:liä, määhä taisin mainita että se halusi vissiin mua onnittella ihan henkilökohtasesti.

Vaan viälä mitä, multa heitettiin samantie taju kankaalle, ja sitte plutaalisti kiskottiin kaksi hammasta suusta! Että semmonen yllätys niin!

Missä oli Pelastakaa Mäyläkoilat yhdistyksen edustajat, taikka Leilukelhon johtaja, jokka olis voineet puuttua tämmösiin gaumeuksiin ja mun pelastaa välittömästi?? Ja samalla opastaa mattee, että ei tää oo kyllä mikään oikee eikä hyväksytty tapa juhlii mäyläkoilan vuosipäivää.

Nymmul on sitte jo toista päivää opiaateilla pää sekasi, suu tikkiä täys ja maha kural. Että pileet senku jatkuu vaan.

Mää ko niin luulin viel synttälipäivänä, että tää juhla sujuu niinkö aina ennenki; otetaan pakolliset poseelauskuvat (matte on semmoset vaatinu otettavaks ihan joka ikine vuosi), syyään hyvin ja ollaan. Juu ei menny kyllä ny niinkö Stlömsössä nää kemut.

Mun 1-vuotiskuva, ja sitte nyt otettu 11-vuotis otos.

Toipilaskuvaa musta ei ny oo, koska mun eteen on ny kyllä tulha tulla sen nikonin kans sohiin viälä. Onneks matteki tiätää tämän.

Sain ellitä mukaan hammaskaltan, mis näkyy nyssi kaik mun hampaat (jotka on viälä jäljel) ja se, onko niissä jottain ihmeellistä silmälläpidettävää.

Kattokaas juu, mikä kita!

Että semmonen juhla täällä tänä vuonna, jouluks onki sitte palempi tulla kinkkua ja maggalaa pöytään senkin eestä!

Viikonloppuja kaikille,

t. Mauli-setä

”Sää kasvoit Maukka komia…”

Terve Kamelit,

tänäään heräsin semmoseen melko gaumeeseen kimeeseen meteliin. Nostin tukka silmillä pääni pehkuista, luulin että meil on palohälyytys tai jotain.

Kunhan hiukan siitä tokenin, niin tajusin että mattehan se laulaa mulle leuka väpättäen synttärionnitteluja.

Juu, mää olen 11-vuotias tänään. Miähen iässä siis!

Sain savukalkkunaa, ja illalla on luvassa uunikalaa perunan ja vihannesten kera. Huomenna mennään käymään ell:n luona, en tiiä miks mutta kaipa se haluaa mua onnitella oikeen tassusta pitäen.

Annoin mattelle luvan ottaa ittestäni valokuvan, sillä ehdolla että se ei yritä enää laulaa.

Ota vaan kuva, kuhan et enää laula.

Ja kuten tavallista, en oo matkoilla, ja otan vastaan onnitteluja!

Kiitos!

t. Mauri-setä

Matte ei vaan tajuu…

Moi kamelit,

viimeviikkoiseen juttuuni palaten, toi mun matte ei vaan tajuu, että mäyräkoira ei ulkoile aamulla aikaseen. Ko ei kerta huvita. Nih. Eikä se viesti mee perille, vaikka mää vedän simmut melkein kii asti, ko koitan näyttää mattelle, et ehän mää oo vielä hereilläkään,

Taas nimittäin tänä aamuna käytiin tää näytelmä:

”Nainen! Kello on kaheksan, etkö sää ny nää ettei mulla pysy silmätkä vielä auki tähän aikaan???”

”Kattos vaan ko meitin kotiovelle johtaaki joku jännä tuoksu, määpä seuraan sitä eka”

”Nonni, tulipa taas käytyy ulkona. Nyt on namin paikka!”

Vaikeeta on kieltämäti noin hidasälysen ihmisen kans välillä, mut mää koitan jaksaa. Onneks huomenna on sentäs lauantai, ja mattella vapaapäivä. Määki saan sit ehkä nukkuu rauhassa sen verran, ko mäyräkoira tarvii.

Aurinkoista viikonloppuu kaikille,

t. Mauri-setä

Periaatekysymys

Moro kamelit,

Mauri-setä täällä taas turisee vähän viikon loppua kohti.

On käyny varmaan enneki ilmi, että mää tykkään nukkua pitkään aamulla. Ennen puolta päivää mulla ei oo kiirus mihinkään – siis ulos ainakaan, aamupalan käyn kyllä syömäs.

No, matte ko joutuu kuitenki töitä tekeen, ni arkisin se kiskoo mua ylös millon sattuu. Se tekee paljon etätöitä, joka on hyvä koska sillon määki saan nukkua pitempään. Mutta jos se lähtee toimistolle, ni mua retuutetaan prutaalisti valjaisiin jo seittemän aikaan aamulla.

Tänä aamuna sit tein tenän; istuin 2 metrin päähän meitin kotiovesta, ja mulkoilin sit mattee silmät sirrissä ja tukka pystyssä, oikeen tiiättekö niinkö mäyräkoira vaan osaa.

Ko mattel ei ollu pakko sitte lähtee toimistolle, ni se anto periks, ja sanos mennään sit sisälle ja koitetaan myöhemmin uudestaan, hän jää kotitoimistolle töihin.

Multa otetiin valjaat veke, ja mää menin sit keittiöön oottaan, koska ulkoilun jälkeen mää oon tavallisesti saanu namin.  Aikani ooteltua käpsytin sitten kattomaan, että mikäs ny maksaa. Matte koitti väittää, että ei tipu namia, koska en suostunu lähtee pidemmälle ulkona.

”Matte matte”, mää sanoin, ”ulkoilun jälkeen tulee nami, ja määhän kävin ulkona, ko oli peppuki kokonaan oven ulkopuolel.”

Mihin taas jouduttas ilman mäyräkoiran periaatetuntemusta, mää vaan kysyn.

 

Ei siitä oo koskaan puhuttu, että kuin kauas siellä ulkona pitää kävellä. Nih. Että kyl periaatteista täytyy pitää kii, eikä alkaa säätämään niitä kesken kaike. Mitähän ton naisen ja sen periaatteiden kävis, jos ei sillä olis mäyräkoiraa niistä muistuttamassa. En uskalla ees aatella.

Joten sain namini. Ja menin takas pehkuihi. Ihan periaatteesta.

Hyvää viikonloppua kaikille,

t. Mauri-setä