Terve taasen kamut,
Tiiättekö sen vaan sanon, että ton mun matteni kans ei välil tiiä pitäskö itkee vai nauraa. Vai soittaa vihdoin sinne Pelastakaa Mäyräkoirat ry:hyn. Tässä viikonloppuna kyllä melkein tartuin jo puhelimeen.
Matte nimittäin tuli kaupasta kovasti toimeliaan oloisena, ja semmonen tietää aina huonoa. Sitten se repäs pussista esiin tonttulakin. ”Oikeen kiva”, tuumasin minä, kunnes kävi ilmi, että se meinas vetää lakin mun päähäni – siis ?!?!?!?!?!?!?
Juu, sano matte, nyt otetaan susta joulukuva tonttulakki päässä. Arvaas uudemman kerran, sanoin minä.
Pari päivää tossa sitten vierähti, kun pidettiin toistuvia neuvottelupalavereita; matte koitti saada lakin pysymään mun päässä ja mää keppuroittin tukka hulmuten ja päätäni ravistellen karkuun, koska näille kultakutreille ei mitään tonttulakkeja asetella. Olis ny ostanu ees kunnollisen kuninkaan kruunun, niin oisin (ehkä) voinut harkita.
Yritin kattokaas tolleen niinkö hienovaraisesti viestittää, että mää en ny oo sisäistäny tätä suunnitelmaa ihanniinkö matte, enkä itteasias oo muutenkaan samaa mieltä alkuunkaan.
Yks ilta kävi sitten ilmi, että on selkeesti kerrattava Maurikoulun ”Viestinnän perusteet” mattelle. Oikeen sillain kunnolla. Ko ei hienovaranen viestittely eikä neuvottelu kerta tehonnu.
Joten sillä aikaa ko matte oli suihkus, niin mää tein sille viestin:
Tämmösiä terveisiä!
Matte tuli suihkusta, keräsi tonttulakin jäänteet ja totesi, että ”Ok, viesti vastaanotettu.” Se on vuosien varrella sen verran hyvin jo koulutettu, että onneks perusasiatkin muistuu sillä mieleen nopeasti, kunhan kunnolla muistutan. Niinkö vaikka semmoset asiat, että ”älä unta nää, että mäyräkoira ikinä tulis poseeraan tonttulakki päässä.”
Niinpä matte lähetti sitten yhden mun vanhan poseeraukseni joulukorttina tänä vuonna.
Meidän joulukortti
Nyssit vaan kuono kohti joulua, ja jouluherkkuja!
Mukavia joulunaluspäiviä kaikille!
Komiat pärjää aina 
Näinhän siinä käy usein, että mäyris voittaa sitkeydellään. Ossi komppaa, ettei mitään tonttulakkeja päähän. Nih. Terveisiä teille Espooseen ja mukavaa joulunalusaikaa, M-L ja Ossi.
Joo kyl se niin on Ossi, ettei tosimäykyt lakkeja päähänsä laita -tonttulakkeja ainakaan! Se on jämpti näin! Terkkuja sinne naapuriin kans, toivotaan yhdes ettei ihan heti tulis ainakaan lisää lunta tännepäin maailmaa! t. Mauri-setä
Pääasia ei olekaan tonttulakki, vaan että kommunikaatio pelaa eli että viestit menee perille, mattellekin. Hyvä Maukka! Meidänkin väki on näiden 4 vuoden aikana oppinut tajuamaan, mitä MINÄ kulloinkin haluan.
Toisaalta, eikö ”tonttu” tarkoita vähän hömelöä, joten ei todellakaan TONTTUlakkia Mauri-sedälle, ei ikuna!
Hyvin sä ootkin opettanut mattelles sen oikeen marssitahdin Vili – sekä kuulema muulle Saksalle kanssa, reipasta menoa kertakaikkiaan! Tonttulakkeja ei me tosimiehet pidetä – pidä lippu korkeella Vili, ja rintakarvat röyheenä! Terkkuja Saksanmaalle, t. Mauri-setä
Tuota samaa se meidän äippäkin yritti, kun kaivoi tonttulakin kaapin kätköistä. Laittoi sen mun jalomuotoiseen päähän, mutta mää en alkanut millekään. Jäi kuvat ottamatta (sillä kertaa ainakin). Jouluruoka ja -lahjat ihan kiva, tonttulakki ei kiva. Sanoo Olli.
Sulla se on, Olliseni sana hallussa – hyvin summattu! On se vaan kumma kun nää mattet ei vaan aina muista, mitä on sovittu. Vaan me kyllä varmana muistutellaan, eiks jeh 🙂 Tulkoon joulu ja -sapuskat, vaan tonttulakit voi pitää pukki! t. Mauri-setä
Onneksi olet opettanut touta viestintää emännällesi, ymmärsi kerrasta. Paavokaan ei oikein ymmärrä joulua, kun viime vuonna se oli vasta kuusiviikkoinen. Varmasti Paavo suostuu viettämään joulua, jos tiedossa on herkkuja.
Joo, mul on ollu kymmenen vuotta jo aikaa opettaa tota naista, niin pikkuhiljaa alkaa tuloksetki näkymään 🙂 Kyl määki joulua vietän, ko ruokapöytään istutaan – mutta koristeeksi en ala! Terkkuja Paavolle! t. Mauri-setä
Mauri, sä oot nerokas mies! Muiskautan hassua kuononpäätäsi ja toivotan lakittomia joulunaluspäiviä!:)
*Kiitos ja kumarrus* Mirkkuseni! Pidähän puales sitä mini-Mirkkua vastaan ja mää pidän puoleni tonttulakkiyrityksiä vastaan – yhdessä pärjätään! Suukkoja sulle, t. Mauri-setä
Se on kato niin että joskus noille emännille täytyy vähän niinku rautalangasta vääntää. Hyvin sä väänsit ku matte ymmärs yskän. Mä saan ihan tarpeekseni ku mamma laittaa välillä pakkasella mulle hatun päähän – tottulakkeja muka vielä – no ei tosiaan.
Ai niin Nelli, eikös sulla ollu semmonen gaumeen komia, oikeen Ameriikoista asti tilattu talvihattukin? Se on kyllä hieno – tonttulakit taas ei oo. Rautalanka on yleensä tehokas siinä vaiheessa, kun kaikki muut keinot on käytetty, ei siitä mihinkään pääse. Terkkuja teille sinne uuteen kotiin! t. Mauri-setä
Kyllä mun täytyy sanoa, että vaikeaa olis tuohon sun joulukorttikuvaan mitään tonttulakkia sovittaa. En nimittäin usko, et’ semmonen kapistus sopis sun päähäs, sä kun olet Mies – isolla ämmällä. Että oli ihan oikein että pistit sen mattes taas koulunpenkille. Sen kruunun määkin voisin sun kutreilles laittaa, sen verran äijässä nyt kingiä on 😉
Mukavaa ja lahjarikasta joulua sulle Mauri-setä, ja mattelles kans!
T: Elli Elviira Eloveena ja Ellieli
Kiitti Elli jouluntoivotuksista, toivottavasti sulla oli kiva juhla ja sait paljon herkkuja. Mää en tosiaan tonttua suostunu esittään, enkä suostu ens vuonnakaan – sen lupaan! 🙂
Me, ihan vaan vähäsen, repeiltiin naurusta täällä. Miks me ei älytty tehä kuten sä, Mauri-setä? Meinaan meillä on ne törkeet, tonttuhattu ja poronsarvet, päässä joulupostikortissamme. Voitasko me lähettää meijän äippä Maurikouluun?
Tänne vaan, kyllä koulunpenkille aina mahtuu jos pojat siltä tuntuu, että matte tarttis tukiopetusta! Mää olen kattokaas jo sen verta vanhempi herra, että ei mee samalla tavalla enää namiinkaan vedoten noi jutut läpi – mää kun tiedän saavani sen namin ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Teil oli kyl hiano kortti, sitä voi toi munkin mattein käydä hiljaa kadehtien ihailemas – minuu kun ei tavoteta sarvet päässä ensi vuonnakaan, ellei sitten oo semmosen elukan sarvet jonka oon itte pyydystäny :-))
Päivitysilmoitus: Hyvää Halloweenia! | Komiat pärjää aina