Terve pitkästä aikaa kamelit!
Mauri-setä täällä. Sanoin mattelle, että ko mun perääni kysellään (kaunis kiitos siitä <3), ni nyt sen on pakko jo antaa kone mun käyttööni toviksi, että voin kertoo kaikille, et mää oon edelleen elossa – hoidosta huolimatta – ja että ihan hyvin oon viälä voinukki.
Vaan siitä puhuen, meillä oli melkosen gaumeen suuri suru tossa kuukausi sitten, ko mun komein ja vanhin ja kertakaikkiaan ikuinen paras kaverini Chimu poistui Mira-siskon luo sateenkaaren taa.
Chimulainen vuonna 2012
Me oltiin Chimun kanssa kameleita ihan nuoresta asti, ko ekan kerran tavattiin ni mää taisin olla hiukka reilu vuoden ja Chimu vasta puoli vuotta vanha. Oltiin kumpiki melkosia machoja ja kovia vahteja aina, mut koskaan ei toisilleen ryppyilty, vaan nukuttiinki yhdessä lomaillessa samassa kasassa. Autos mä istuin usein Chimun masun alla poikittain.
Meillä on nyt kaksi niin kovin rakasta tähteä taivaalla.
Tässä on meitin kolmen mökkirallia vuodelta 2008, mulla tosin jää hiukka leikit kesken, ko hoksaan tossa yhtäkkiä herkullisen peuranpapanan hajun keskellä kanervikkoa: Mökillä
Että nyt sitte tästä kolmen koplasta, joka niin riemuiten tässä videonpätkässä rällästää, on enää jäljellä meikäläinen. Kyllä se vähä vakavaks vetää tämmösen aikapojanki.
Kävin tällä viikolla sitte Chimun matten luona yökylässä, ja kuorsasin siellä hänen lohduks koko yön kyljessä kiinni – kuukauden kuluttua meen sinne asumaan yli viikoksi, ko mattella on työmatka Ameriikkoihin. Sen verta olin kilttinä, etten ees komentanu Chimun mattee ny, viimeksi ko mää olin siellä yökylässä ni olin komentanu hänekki määrätietoisin ottein sänkyyn kello 20.30. Mikä oli kuulema hiukka liian aikasta viel hänelle – mut sehän on tietty sivuseikka.
Semmosia tänne kuuluu, matte paiskii lisäks hulluna hommia, mut onneks se tekee paljo töitä kotitoimistolla, jotta mää voin pitää sitä silmällä samalla. Siltä vaan on sen takia ollu vähä vaikea saaha konevuoroja viime aikoina, mut kyllä se nyt lupas parantaa tapansa sen suhteen. Ans kattoo miten käy!
Hyvää viikonloppua kaikille kameleille, pitäkäähän häntä korkealla ja mieli iloisena,
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 