Monthly Archives: joulukuu 2012

Viestintää ja vuodenvaihdetta

Tervehdys!

Alphonsen ja Aslanin blogissa oli taannoin hyvää tarinaa koirien elekielestä, ja ny mullakin olis asiaa tästä aiheesta.

Oltiin nääs Maxin kans viime viikolla perinteisellä koirapuisto-treffillä, ja mää sitten aattelin keskenkaiken, että tolle kaverille (siis Maxille) pitää näin vuoden päätteeks varmaan varuiks muistuttaa, että kuka täällä on se Wanhempi Konstaapeli ja Koirapuiston Kingi. Joten aina ko Maxi vaan maltto pysähtyy tarpeeksi pitkäks aikaa, ni mää hyppäsin sen selkään ja pistin pomottaen vaan niinkö mäyräkoiramiäs voi.

No, Maxi on sen verta fiksu ja kohtelias kaveri, että se ei ollu moksiskaan koko touhusta. Hetken aikaa jo ihmettelin sitten, että ”mikä on ko ei sana kuulu eikä mitään tapahu”, kunnes Maxi näytti mulle että on se kuullu mitä mää halusin viestiä, ja että mitä mieltä se itte asiasta on.

Kävi nimittäin niin, että Maxi tuli täysin rauhallisesti mun matten tykö, ja nosti koipee matten säärelle. Eli siis pissasi matten housunlahetta pitkin.

No siinä oli sit kaksi mattea, sekä Maxin että mun semmoset, melkosen äimänkäkenä ja hoomoilasena hetken, ja kieltämättä määkän en uskonu heti silmiäni.

Naisväki tuli hetken ihmeteltyään siihen tulokseen, että se oli Maxin tapa näyttää mulle, että kenen bitchi se munkin matte oikeesti on – että unohtasin suosiol nää pomotusasiat meiän kahen väliltä siihen paikkaan. Niin mää sit teinki, enkä koittanut enää seuravalkaan kerral pomotella hyvää kamelia.

Että yhtään murinaa eikä jäykistelyy ei meiän välil tapahtunu, mut viestintää kyl sitten kuitenki senkin eestä. Matte sano et se on mialuusti Maxin bitch, ko Maxi on sen mielest niin ihana. Mää annan sen pitää luulonsa, ko tiiän itte kuitenki paremmin kuka se pomo on.

Hyvää ja nakkirikasta uutta vuotta kaikille plokikameleille – perunasalaatist ei oo niin väliks! Mun suunnitelmiin kuuluu, kuten joka ilta muutenkin, mennä ajois tupsluureille sit ko asiaankuuluva nakkivero on peritty. Toivottavasti raketit ei herätä.

terkuin

Mauri-setä

nukun

Koetupsluurit vuoden vaihdetta varten

Categories: Uncategorized | 15 kommenttia

Joko paukkuu?

Moro kamelit,

toivottavasti kaikilla oli kiva joulu, taikka siis juuri semmonen ko mimmmosen halusittekin saada. Mulla oli, matte luki paljon kirjaa, mitä se ei normaalisti ehi juur tekemään, joten makailin sen kyljessä viltin alla tupsluureja vedellen. Välillä sit noustiin syömään ja vähän niinkö muodon vuoks ulkoileen, mut sit käytiin taas sohvalle viltin alle. Kyllä kelpas!

Tänään käytiin sit lenkural Maxin kanssa, ja mietittiin jo sieltä kotiutuessa, että ei oo alkanu viel paukkumaan paukut eikä raketit täällä päin – mikä on siis erinomaista. Mää en oo ikinä ollu paukkuarka, mut matte on kans kyl aina pitäny tarkkaan huolen, että jos me ylipäätään ollaan kaupungis uutena vuotena, niin ulkona käydään sit aattona hyvissä ajoin, ja pietään telkkari suht äänekkäällä koko ilta. Eikä mennä iltapisullekaan ennenkö joskus aamuyöl vast sitten. Nii en oo kattokaas sit koskaan päässy säikähtääkään. Yks hyvä koirakameli pelkää niitä kamalasti, paukkuja siis, ja se on kyl kurjaa kun päivätolkulla saa sit tähän aikaan vuodest jännätä niiden kans, ja olla sydän syrjällään. Vaik ei sekään oo koskaan ulkona saanu sillon illalla paukkees olla, mut mä luulen et sil on muutenki vähä herkempi kuulo ko mulla, joten sen mielestä ne paukkuu liikaa vaik kuuntelis ihan sisältäki. Jotkut koirat on niin gaumeen herkkäkuulosia sillain.

Me ollaan matten kans vähän sitä mieltä, että kaupois ei tarttis myydä rakettej eikä paukkuja ollenkaan, vaan kaupunki vois järkätä ison ilotulituksen, mihin sais sit halukkaat mennä ihasteleen raketteja, niinkö tuol maailmalla tehään esimerkiksi Sydneyssä Australiassa.

Onko teil plokikameleil ollu paukkuongelmia? Enkä ny tarkota niitä jouluherkuista johtuvia semmosia… 🙂

t. Mauri-setä

winter 001

Matte se napsi kaiken maailman puskakuvia sit, ko mä en alkanu tonttulakin kans poseeraa. Joten tästä pesee lunta ja puskaa.

Categories: Uncategorized | 18 kommenttia

Viestinnän perusteet

Terve taasen kamut,

Tiiättekö sen vaan sanon, että ton mun matteni kans ei välil tiiä pitäskö itkee vai nauraa. Vai soittaa vihdoin sinne Pelastakaa Mäyräkoirat ry:hyn.  Tässä viikonloppuna kyllä melkein tartuin jo puhelimeen.

Matte nimittäin tuli kaupasta kovasti toimeliaan oloisena, ja semmonen tietää aina huonoa. Sitten se repäs pussista esiin tonttulakin. ”Oikeen kiva”, tuumasin minä, kunnes kävi ilmi, että se meinas vetää lakin mun päähäni – siis ?!?!?!?!?!?!?

Juu, sano matte, nyt otetaan susta joulukuva tonttulakki päässä. Arvaas uudemman kerran, sanoin minä.

Pari päivää tossa sitten vierähti, kun pidettiin toistuvia neuvottelupalavereita; matte koitti saada lakin pysymään mun päässä ja mää keppuroittin tukka hulmuten ja päätäni ravistellen karkuun, koska näille kultakutreille ei mitään tonttulakkeja asetella. Olis ny ostanu ees kunnollisen kuninkaan kruunun, niin oisin (ehkä) voinut harkita.

Yritin kattokaas tolleen niinkö hienovaraisesti viestittää, että mää en ny oo sisäistäny tätä suunnitelmaa ihanniinkö matte, enkä itteasias oo muutenkaan samaa mieltä alkuunkaan.

Yks ilta kävi sitten ilmi, että on selkeesti kerrattava Maurikoulun ”Viestinnän perusteet” mattelle. Oikeen sillain kunnolla. Ko ei hienovaranen viestittely eikä neuvottelu kerta tehonnu.

Joten sillä aikaa ko matte oli suihkus, niin mää tein sille viestin:

tonttulakki 002

Tämmösiä terveisiä!

Matte tuli suihkusta, keräsi tonttulakin jäänteet ja totesi, että ”Ok, viesti vastaanotettu.” Se on vuosien varrella sen verran hyvin jo koulutettu, että onneks perusasiatkin muistuu sillä mieleen nopeasti, kunhan kunnolla muistutan. Niinkö vaikka semmoset asiat, että ”älä unta nää, että mäyräkoira ikinä tulis poseeraan tonttulakki päässä.”

Niinpä matte lähetti sitten yhden mun vanhan poseeraukseni joulukorttina tänä vuonna.

16.12

Meidän joulukortti

Nyssit vaan kuono kohti joulua, ja jouluherkkuja!

Mukavia joulunaluspäiviä kaikille!

Categories: Uncategorized | 17 kommenttia

Viisi asiaa

Moro taas,

Jalon plogissa oli hiano kyssäri, ja kehotus kopsata se halutessaan ittelle.

Ja mähän halusin, joten tässä tulee suaraan sensuroimattomana mäyräkoiran omasta suusta:

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

  1. Tupsluurit
  2. Matte (vaikka se ottaa kyllä sit välillä aika paljon päähänki kans)
  3. Kamelit
  4. Ruaka, ennenkaikkea ko se tarjoillaan mun antamani aikataulun mukaan.
  5. Jäljestys, ja kaikki muu semmonen miähekäs mettästyskoirapuuha.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

  1. Uskotteko jos sanon ekana, että Tupsluurit?
  2. Mattea – ehämää tiätty muuten, mut noinniinkö palvelusväkenä ja silleen.
  3. Silmälääkettä. Mul ko on toi autoimur- eikäkö immuunisairaus, niin pitää olla joka päivä lääkitys silmille.
  4. No ruakaa tietty. Ja hammasluun. Ne jos on huushollista loppu, niin sitten tarvitsen erittäin hyvän selityksen mattelta. Yleensä en sellasta oo kehotuksista huolimatta kyl saanu. Yrittäny kyl oon.
  5. Viel yhet tupsluurit. Varmuuden vuoksi.

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Mua ko ei oo kuulkaa kirjat eikä niiden kannet ikuna kiinnostanu, niin jätän tän mattelle. Se suosittelee:

  1. Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira (toim. huom. Köh köh..miksköhän tää on ykkösenä?)
  2. Riikka Pulkkinen: Totta
  3. Khaled Hosseini: Tuhat Loistavaa Aurinkoa
  4. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
  5. C. J. Sansom: Master Shardlake Mysteries (tää on kyl kirjasarja, jos tarkkoja ollaan)

Viisi materialistista joululahjatoivetta (Mauri-setä jatkaa):

  1. Herkkuluita
  2. KANAA
  3. Pahvia ja paperia revittäväks
  4. mjaa, kyllä tossa oli varmaan kaikki. Mulla on jo niin paljon muutenki tavaraa, ja miähenä tuun toimeen aika vähällä.

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

  1. No mettässsä, missä vaan mettässä.
  2. Uimarannalla – semmosella kesäisen lämpimällä siis missä tarkenis sukellella kiviä veden pohjasta.
  3. Kamelien luona kyläilemässä.
  4. Jossain missä vois kerrankin rauhassa uhota ja pullistella ilman että matte huutaa ”HILJAA!”
  5. Tupsluurimaassa – siellä olen aina valmis käymään!

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

  1. Itepäinen ko perkele (sano matte ko kysyin)
  2. Komea (sanon mää)
  3. Uskollinen (kertoo kamelit)
  4. Kovaääninen (sano joskus naapurit)
  5. Sanoinko jo että Komea?

Viisi asiaa, joista unelmoit:

  1. Mira-siskosta
  2. Mettästä ja peurajahdeista
  3. Kesästä
  4. Herkuista
  5. Että olis oma koirakameli mun kans lenkkeilemäs

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

  1. Tupsluureja ei voi koskaan ottaa liikaa.
  2. Vanhakin matte VOI oppia uusia temppuja.
  3. Mäyräkoira on aina oikeassa. Mitä nopeammin tämän oppii, niin sen paremmin pärjää.
  4. Aamut on kivoja, mutta turhan aikasin ei kannata herätä. Myöhemminki ehtii.
  5. No tietty sen, että KOMIAT PÄRJÄÄ AINA.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

mää

Toimitan tässä Korttelipoliisin virkaa. Sillon ei vilkuilla kameraan.

Categories: Uncategorized | 12 kommenttia

Puoli vuotta sitten

Moi kamut,

eilen sytyteltiin kynttilöitä itsenäisyydelle.

Tänään me sytytettiin matten kanssa kynttilä mun siskolle Miralle. Siskon lähdöstä on tänään tasan puoli vuotta eli 6 kk aikaa, ja matte sanoo että ikävä on yhä kova joka ikinen päivä.

mira12vkoa

Sisko 12 viikon iässä vuonna 2004.

Mulla on kans sillain ikävä, et ei huvita vieläkään lenkkeily matten kanssa kaksin, ja aina välillä haluun käydä tarkistamassa saunan, missä sisko vietti viimeisiä ja niin kovin kipeitä päiviään. Että jos se oliskin vaikka tullut takas sinne, tiiättekö.

Mä olen kaipuuseeni adoptoinu lenkkikamelini Maxin, joka on samaa rotua kun sisko oli; pidän lenkillä aina kamalaa meteliä kun puallustan sitä, jotta Maxi saa touhottaa rauhassa. Maxi on nyt siis mun adoptiopikkuveikka.

Siskon paikkaa ei tietty silti vie kukaan. Ei mattenkaan mielestä – se sanoo että Mira tulee aina välillä unessa sitä tervehtimään, ne aina halailee pitkään ja matte paijailee Miraa, joka on aina unessa rauhallinen ja täysin kipuilusta vapaa. Matten silmät ei onneks kuitenkaa joka kerta enää ala vuotaan, kun se puhuu siskosta. Välillä se jo hymyileekin siskon hullutuksia muistellessa.

Yks ilta käytiin meidän vanhalla suosikkiuimapaikalla ihailemassa tähtitaivasta, ja kertomassa terveiset meidän ikiomalle tähdelle taivaalla. Matte sanos, että sen vanha suosikkiruno kuvastaa hyvin meidän tunteita just sillon. Mä oon samaa mieltä.

Maailman pauhinassa
sinutko unhotan?
Sinua muistellessa
unhotan maailman.

Sinua muistellessa
mieleni rauhoittuu.
Maailma pauhatkoonkin,
mieleni rauhoittuu.

Kuvasi sydämeeni
suloa ammentaa,
kuvasi mielestäni
pahuuden kukistaa.

Sinua muistellessa
katselen taivaaseen,
tarkastan kotijärven
tyynehen syvyyteen.
-J. H. Erkko-

MINOLTA DIGITAL CAMERA

Tähtisilmämme taivaalla

PS: Matte on vihdoin valmis valmis meidän plogin bannerin muuttamiselle, joten me viälä vähän testaillaan siihen parhaiten sopivaa meikäläisen muotokuvaa.

Categories: Uncategorized | 10 kommenttia

Keisarin uudet vaatteet

Terve kamelit!

Mulle hankittiin uusi talvimantteli. Siitä luonteelleni sopiva vaatimaton otsikko. Se palttoo tulikin ihan kreivin aikaan, ko viime viikolla meille tuli sitte talvi. Ja melkosen lujasti tulikin.

Vaan ko mäyräkoira ei kovin vähästä hätkähdä, niin lauantaina tehtiin sitte flättikamelin Maxin kanssa taas treffit, ja lähettiin koeajamaan mun uutta manttelia  – että pärjääkö sillä vaikö ei.

Me mentiin, kuten tavallista, ekaks koirapuistoon. Siellä sit kaasuteltiin tovi – juu määkin kuulkaa hiukkasen innnostusin tosta lumesta ja valosta, ja seurasin Maxin lennokasta esimerkkiä;

ensilumi 038-001

”JIIHHAA!!”

Ja tietty mää olin pelkkänä korvana:

ensilumi 030

Mää lähen just lentoon, uskotteko!

Uusi palttoo toimi hyvin ja voi että olikin kuulkaa kivaa!

ensilumi 031

Hyvä palttoo, parempi mieli!

Matte se aina huokailee pikkasen, ko mulle takkia ostetaan, koska varsinaiset mäyräkoirakoot on aina olleet mulle liian kinttaita – tääkin takki on Hurtan kokoa 45 cm ja justiinsa passeli, mutta vissiin tarkotettu enempi snautserin ja semmosen kokosille koirille. Mää kyllä sanon että se on mäyräkoiralle tarkotettu, koska mäyräkoirahan tämän paltoon omistaaki. Nih.

Me sitten ulkoiltiinki Maxin kanssa lauantaina melkein pari tuntia, mää olin niin venttipuhkipoikki sen jälkeen, että painelin ruoan jälkeen suoraan peiton alle, ja pääsääntösesti tupsluuritin vielä koko seuraavan päivänki.

ensilumi 104

Tassujen sulatus käynnissä

Mukavaa talvista viikkoa kaikille!

 

Categories: Uncategorized | 12 kommenttia

Pidä blogia WordPress.comissa.