Tervehdys!
Alphonsen ja Aslanin blogissa oli taannoin hyvää tarinaa koirien elekielestä, ja ny mullakin olis asiaa tästä aiheesta.
Oltiin nääs Maxin kans viime viikolla perinteisellä koirapuisto-treffillä, ja mää sitten aattelin keskenkaiken, että tolle kaverille (siis Maxille) pitää näin vuoden päätteeks varmaan varuiks muistuttaa, että kuka täällä on se Wanhempi Konstaapeli ja Koirapuiston Kingi. Joten aina ko Maxi vaan maltto pysähtyy tarpeeksi pitkäks aikaa, ni mää hyppäsin sen selkään ja pistin pomottaen vaan niinkö mäyräkoiramiäs voi.
No, Maxi on sen verta fiksu ja kohtelias kaveri, että se ei ollu moksiskaan koko touhusta. Hetken aikaa jo ihmettelin sitten, että ”mikä on ko ei sana kuulu eikä mitään tapahu”, kunnes Maxi näytti mulle että on se kuullu mitä mää halusin viestiä, ja että mitä mieltä se itte asiasta on.
Kävi nimittäin niin, että Maxi tuli täysin rauhallisesti mun matten tykö, ja nosti koipee matten säärelle. Eli siis pissasi matten housunlahetta pitkin.
No siinä oli sit kaksi mattea, sekä Maxin että mun semmoset, melkosen äimänkäkenä ja hoomoilasena hetken, ja kieltämättä määkän en uskonu heti silmiäni.
Naisväki tuli hetken ihmeteltyään siihen tulokseen, että se oli Maxin tapa näyttää mulle, että kenen bitchi se munkin matte oikeesti on – että unohtasin suosiol nää pomotusasiat meiän kahen väliltä siihen paikkaan. Niin mää sit teinki, enkä koittanut enää seuravalkaan kerral pomotella hyvää kamelia.
Että yhtään murinaa eikä jäykistelyy ei meiän välil tapahtunu, mut viestintää kyl sitten kuitenki senkin eestä. Matte sano et se on mialuusti Maxin bitch, ko Maxi on sen mielest niin ihana. Mää annan sen pitää luulonsa, ko tiiän itte kuitenki paremmin kuka se pomo on.
Hyvää ja nakkirikasta uutta vuotta kaikille plokikameleille – perunasalaatist ei oo niin väliks! Mun suunnitelmiin kuuluu, kuten joka ilta muutenkin, mennä ajois tupsluureille sit ko asiaankuuluva nakkivero on peritty. Toivottavasti raketit ei herätä.
terkuin
Mauri-setä
Koetupsluurit vuoden vaihdetta varten
Komiat pärjää aina 