Monthly Archives: maaliskuu 2013

Diagnoosi ja päivitystä

Hei kaikki,

Maurin matte täällä. Ihan ensiksi kiitos kaikille edellisen postin kommentoijille tuesta ja tsempeistä. Tämä päivitys onkin sitten aika pitkä, koska niin paljon on tapahtunut sitten tiistain….

Menimme tosiaan Maurin kanssa tiistaina takaisin lääkäriin, koska se oli taas huonompana. Ensin Maurin sisukset katsottiin ultraäänellä, mutta siellä ei näkynyt mitään epänormaalia. Ell tutki myös pitkään Maurin selkää, koska silloin tiistaina Mauri ontui toista etujalkaa, kun menimme lääkäriin. Sen jälkeen tutkittiin pitkään ja hartaasti lauantaina jo otettujen testien tuloksia, ja päädyttiin siihen, että otetaan Maurilta vielä haima-arvot verikokeella, vaikka ultrassa haima näyttikin aivan normaalilta.

Tunnin hermoja repivän odottelun jälkeen ell kertoi, että Maurilla on akuutti haimatulehdus, ja että sen pitää jäädä eläinsairaalaan tehohoitoon ainakin kahdeksi vuorokaudeksi. Yöksi saisin hakea pojan kotiin, mutta tehohoidossa pitäisi käydä kunnes haimatesti näyttää taas normaalia. Pelästyin puolikuoliaaksi, mutta samalla oli helpottavaa että kaiken kamalan kivun aiheuttaja tiedetiin nyt varmasti, ja Mauria päästiin hoitamaan kunnolla – ts hoidettiin sairautta eikä vain oireita.

Mauri jäi samantien tiputukseen päiväksi; se sai suoneen vahvaa opiaattia ja nesteytystä, sekä myös suun kautta vatsansuojalääkettä ja oksennuksenestolääkettä.

Kun sain pojan illalla kotiin yöksi, sillä oli kanyyli paketoituna pieneen koipeen yöksi. Sen takia Maurilla oli myös kauluri päässä. Yö oli kamala, koira oli todella kipeä ja lisäksi traumatisoitunut kaulurista. Nukuttuamme pari tuntia Mauri heräsi tuskaisena, ja uikutti kovaan ääneen, kunnes antamani opiaattiannos alkoi taas vaikuttamaan. Mauri uikutti aina kovempaa, ellen paijannut sitä, joten valvoin läpi yön paijaten pientä potilastani. Uskollinen mäyräkoira tiesi, että yritän auttaa sitä, ja nuolaisi kipujensa keskellänkin otsaani kiitokseksi.

Haimapotilas ensimmäisen tehohoitopäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna mentiin taas sairaalaan klo 08 aamulla, ja Mauri jäi taas päiväksi sinne. Ell soitteli sitten päivällä, ja kertoi että Maurin haima-arvot ja tulehdusarvot on saatu normalisoitua, mutta että Maurin tiputusta jatketaan varmuuden vuoksi iltaan asti.

Eilen illalla kahdeksan aikaan sain mäyräkoiran vihdoin kotiin – siis kotihoitoon. Maurilla on opiaattikipulaastari (Durogesic) selässä sunnuntaihin asti, ja se pitää suojata joten se käyttää kaulurin sijaan vanhaa kokovartalopaitaa, joka sille hankittiin pari vuotta sitten poistetun patin tikkejä suojaamaan. Lisäksi Maurilla on seuraavat lääkkeet:

-Tramal (opiaattiliuos lisäksi kipuihin tarvittaessa)

– Tylosin (suolistoantibiootti)

– Cerenia (oksennuksenesto, tukee myös haiman toimintaa)

– Cuplaton (vähentämään suoliston kaasuja)

– Losec (happosalpaaja)

Koska Maurilla oli kovaa ripulia myös, hoidetaan nyt myös ärtynyttä suolistoa. Se voi kuitenkin johtua ihan tästä yleistilan rasituksesta. Lisäksi Mauri saa nyt pari rkl kerrallaan haimapotilaan ruokaa, vielä sille ei ole kyllä kovasti ruoka maistunut.

Muutaman asian olen tästä painajaisesta oppinut vastaisen varalle: 

  1.  Jos mäyräkoiralta menee jalat alta, se ei ole automaattisesti selkäongelma. Vaikka Mauri ontui sairaalaan tiistaina mennessä, niin sekin johtui vaan kovasta kivusta haimassa.
  2. Jos mäyräkoira on kovissa kivuissa, tsekataan aina jatkossa haima-koe automaattisesti. Maurilla ei ollut missään vaiheessa haimatulehduksen yleisimpiä oireita, eli oksentelua, ruokahaluttomuutta tai laihtumista, joten tätä ei sen vuoksi osattu heti epäillä.
  3. Jos mäyräkoira ulisee, se ei ole välttämättä opiaateista sekaisin, vaan vain kivuissa. (Soitin toissayönä Viikkiin kysyäkseni voinko antaa lisää opiaatteja, kun uikutus ei tuntunut loppuvan millään, ja siellä vastannut ell-opiskelija oli täysin jumiutunut ajatukseen, että koira oireilisi tuskaa vain olemalla levoton ja liikkumalla eestaas, eikä uskonut kun sanoin toistuvasti, että tämä koira ei ole tehnyt sitä missään vaiheessa tämän sairauden aikana…)
  4. Otin ell:lle koko ajan kuvia ja videota kännykällä Maurista kotona, koska se esittää lekurissa aina voivansa paremmin kuin voikaan. Tämä osottautui hyväksi ajatukseksi, koska ell:kään ei olisi muuten uskonut, miten kipeän oloisena Mauri uikutti koko yön kotona pe-la välisenä yönä. Sitä varten tässäkin postauksessa otetut kuvat on napsittu, en suinkaan kuvaisi tuskaisen kipeää koiraa vain bloggausta varten.

Nyt jatketaan seuraavat 10 päivää lääkityksellä, ja otetaan todella rauhallisesti koko sen ajan. Viime yönä Mauri heräsi vain noin tunniksi, kun kipulääkkeen vaikutus oli heikkenemässä, joten saimme nukuttua noin 6 tuntia. Se on aika paljon enemmän kuin sitä edeltäneiden viiden yön keskimääräinen nukkuma-aika, joka on jäänyt n. 2h/yö. Nyt tuo kipulaastarikin on alkanut jo vaikuttamaan, joten siitä liukenee kivunlievitystä tasaisesti sunnuntaihin asti.

Pitää vielä erikseen kehua Remediumin lauantaisen käynnin lääkäriä (Mauri tehohoidettiin Espoon Eläinsairaalassa, menimme sinne lauantain ell:n suosituksesta tiistaina,  koska siellä on käytössä tehokkaampi ja tarkempi ultraäänilaite) – hän nimittäin soitti minulle maanantaina vapaa-ajallaan, ja tiedusteli vielä Maurin vointia, ja sanoi että voin tekstata tai soittaa hänelle koska vaan, jopa pääsiäisen pyhinä vaikka hän ei ole töissäkään, jos tarvitsen apua.  Tällaista ei ole koskaan tapahtunut missään muualla, joten siirrymme kyllä ko lekurin hoitoon jatkossakin. Ihanaa kun hoitava lääkäri on sellainen, joka haluaa seurata koiran vointia vielä senkin jälkeen, kun olemme poistuneet vastaanotolta.

Pitääkäpä peukkuja ja tassuja, että Mauri-sedän toipuminen jatkuu suunnitelman mukaisesti ilman takapakkia, jooko.

Rauhallista pääsiäistä kaikille.

terveisin Maurin matte

potilas2

”Bad to the Bone” – vihdoinkin kotona.

Mainokset
Categories: Uncategorized | 31 kommenttia

Mauri huonompana taas, takaisin ell:lle tänään

Kun eilen pyysin niitä tsemppejä ja peukkuja, niin tänään pyydän niitä vielä lisää; Mauri heräsi kovin kipeän oloisena, ripuli jatkuu edelleen, annoin koiralle opiaatteja heti aamusta koska se oli kovin vinkuvainen, ja kun sitten jonkin ajan päästä menin istumaan sen viereen sängylle, niin se siirtyi vaikean näköisesti kovaan ääneen vingahtaen toisaalle. Vaikken edes siis koskenut siihen…..nyt mennään sitten klo 12 uudestään lääkäriin, ultaääni ainakin tiedossa.

Terveisin Mauri-sedän huolesta sekaisin oleva matte.

Categories: Uncategorized | 13 kommenttia

Kamala kohtaus ja kipu – mäyräkoira sairastaa

Hei blogiväki,

Tätä postia kirjoittaa poikkeuksellisesti Maurin emäntä. Perjantai-iltana Mauri vinkaisi nukkuessaan omalla sängyllään pari kertaa, joten ajattelin että jospa se haluaa lähteä iltalenkille (sillä kun on tapana ilmottaa ääneen, koska olisi lenkin aika). Laitoin Maurin valjaisiin, mutta Mauri kävikin lattialle kyljelleen makaamaan eikä pystynyt liikkumaan ollenkaan.

Yritin jonkun aikaa houkutella Mauria ylös, mutta se vain vinkui yrittäessään yhtään liikahtaa. Soitin kaverini kuskiksi, ja yritin sillä aikaa nostaa rimpuilevaa, vinkuvaa ja jähmeää mäyräkoiraa pyyhkeen tms kantositeen sisään. Siitä ei tullut yhtään mitään, mutta onneksi Mauri nousi kävelemään omin jaloin kun meidän kaveri tuli sitä hakemaan.

Sitten mentiinkin pillit vinkuen päivystykseen Aistiin. Siellä Mauri käveli normaalisti, ja ell paineli selän, käänteli pään ja tutki asentotunnot jaloista, jotka oli kaikki normaalit. Joten tultiin takaisin kotiin Rimadylin ja lepokäskyn kera. Lekurissa Mauri sai myös kipupiikin ennen lähtöä.

Pe-la välinen yö oli kuitenkin silkkaa painajaista meille molemmille; Mauri makasi koko yön samassa asennossa vinkuen hiljaa, sen vatsa piti myös kovaa meteliä ajoittain. Ell oli sanonut että opiaattilääkitys voi tehdä koiran ”laulavaiseksi” joten ensialkuun pistin tämän sen piikkiin, mutta aamun tullen lähdettiin sitten takaisin lääkäriin, tällä kertaa Remediumiin joka on meitä lähellä, ja joka aukesi jo klo 09. Matkalla sinne Mauri päästi kovat ripulit.

Siellä Maurin selkä kopeloitiin uudestaan, ei taaskaan mitään reaktiota. Lisäksi nyt tutkittiin röntgenkuva, otetiin verikokeet ja paineltiin kunnolla läpi myös masu. Ainoa löydös oli se, että Mauri aristi paineltaessa vatsaa ja röntgenissä näkyi paljon kaasua ohutsuolessa ja muutama muukin ”kaasupallo”.

Joten päädyttiin hoitamaan sekä masua, että varmuuden vuoksi selkää. Mauri sai Rimadylin sijaan opiaattikipulääkityksen (Tramal), sekä masukaasua poistavat tabletit ja mahalääkityksen. Jos päästään siihen, että Tramalin voi jättää pois, niin sitten pitäisi yrittää vielä uudestaan Rimadyl-kuuria, koska vain se poistaa mahdollisen tulehduksen esim. välilevystä.

Mauri on käytännössä nukkunut koko ajan, johtuen tietty siitä että se on taju kankaalla opiaateista. Se on kuitenkin myös suostunut syömään (kanaa tarjolla) sekä käynyt ulkona tarpeillaan, liikkuen aivan normaalisti.

Joten nyt odotellaan miten käy, kun Tramalia lähdetään pienentämään, ja pidetään kamalasti peukkuja, että se hirveä kipu pysyisi edelleen poissa. Jos tilanne jatkuu, niin sitten pitää miettiä sisäelinten ultraa (esim mahdolliset pernan kasvaimet ei näy röntgenissä).

Pitäkääpä kamut peukkuja Mauri-sedälle, jooko –  niitä tarvitaan nyt enempi kuin koskaan.

Categories: Uncategorized | 7 kommenttia

Sananen lenkkeilystä

Mää taisin vähän hermostuttaa ton naisen taas eilen illalla, keh heh.

Me ko lähettiin nääs iltalenkille tonne viimaan ja tuuleen, ja sitä varte matte puki niin paljo vaatetta päälleen, että mulle meinas kuulkaa kasvaa jo juuret peffaan siinä eteisen lattialla sitä ootellessa.

No, mää ko lähin sillain napataatana ilman takkia liikkeelle, niin ehän määkän ny viittä metriä kauempaa halunnu siinä viimassa liikkua, ko kylmä tuli. Joten tempasin ihan varottamatta iltapisut viiden metrin päähän ulko-ovesta ja lähin kaasuttaan täyttä vauhtia kotio – siinä viimassa oli ihan sama, mihin suuntaan se matte luuli olevansa menossa.

Sitte sain kotona jupinaa, että tommosen pyrähdyksen takia piti niin kamalasti pukea eikä sen pidemmälle päästy….HELOU! Olis ehkä kannattanut pukea mäyräkoira kans!  Vaikka mää kyl teille voin tunnustaa, että enhän mä paljon sen pidemmälle suostu lähteen iltasin muutenkaan. Enkä aamusin. Tai jos sataa. Tai jos ei vaan huvita.

Matte väittää, että mää oon niinkö Ressu nykyään ton lenkkeilyn suhteen muutenki:

Snoopy

 

Mutta mää en tunnusta koskaan; eihän mulla ees oo tommosta möksää minkä päällä makoillla, enkä oo biigle. Nih.

 

Mukavaa loppuviikkoa, kamelit!

t.Mauri-setä

Categories: Uncategorized | 8 kommenttia

Nakkikoiran omistamisen plussat ja miinukset

Terve kamelit,

En oo päässy koneelle herran aikoihin, ko matte on muka ollu niin kiireinen ettei ehi mäyräkoiralleen ees konetta avata. Ja sit se makas lenssussa kans paremman puolen viime viikosta, ja oli niin taju kankaalla, että meikäläisen piti erikseen herätellä se ruoka-aikaan ja pissa-aikaan – koiran sellaisiin siis. Kyllä tää koko huushollin pyöritys on joskus yhelle koiralle melkosen raskasta.

Matte näytti tämmöstä tekstiä mulle, siihen on kuulema enklanniks listattu mäyräkoiran omistamisen hyvät ja huonot ( ????) puolet.

Mää voisin kyllä kirjottaa ihmisen omistamisen ihanuudesta ja kurjuudesta, mutta matte väitti, että tääkin pitää aika hyvin paikkaansa. Paitti se, että meikäläinen ei kyllä tee tarpeitaan sisälle, ellei siis oo gaumee mahatauti tai jotain. Matte ehdottikin sen tilalle tohon miinuslistaan (mihin miinus-listaan, kysyn edelleen…), että ”mäyräkoira rakastaa omaa ääntään, sen kaikissa eri variaatioissa”. Mitä lie sitten tarkottaa tollakin.

mayrkoira

 

Mainiota alkavaa viikkoa kaikille!

t. Mauri-setä

WP_000072

Mää ja mun hoodit

Categories: Uncategorized | 13 kommenttia

Erikoinen tarjous

Huomenta kamelit,

Eilen kävi tapahtu vähän erikoinen juttu. Me oltiin tulossa kotio sieltä Ukin luota, ja seistiin sitten bussissa matten kans valmiina hyppään meidän pysäkillä veke, kun kuski ei avannukaan meille ovea. Mää jo katoin mattea että mitä kummaa, ja matte katto kuskia, että mitä kummaa. Sitten tapahtukin tosiaan kummia.

Kuski pysäytti koko bussin, ja hyppäsi sieltä kuskinkopista ulos ja lähti tulee meitä kohti. Matte ihmetteli jo vallan, että mitäs me nyt on tehty  (sillä on tommonen perussyyllinen luonne, kun taas mää en tollasia kysele, ko teen mitä teen, ja se ei kuulu kellekään.)

Sitten se mies alko puhumaan. Kovasti ja paljon. Mies kertoi mattelle, että hän on Virosta ja että hänellä on siellä mäyräkoira, joka on tulossa toukokuussa myös Suomeen. Sitten se sano että se hänen mäyräkoira on tyttökoira, ja että hän haluais tietää olisko mun kanssa (siis minun, ei matten) mahdollista tehdä pentuja, että saisko hän astuttaa koiransa minun kanssa. Ko mä oon sen mielestä niin gaumeen komee.

Matte sanos sille miehelle, että kiitos mut ei kiitos, mutkun on leikattukin ja silleen. Miehen naama meni tuskasen näköseks ko se kuuli leikkauksesta, miehillä usein menee — ootteko huomanneet?

Aatelkaa, se on kuulkaa tän komeuden kirous, ko alkaa bussikuskitki ehdottelemaan sopimattomia!

Meitä olikin perjantaina kaks komistusta liikkellä, ku oltiin Maxin kans ulkoilemassa. Matte oli taiteellisella päällä, joten se otti meistä kummastakin kasvomuotokuvan, ne on tässä alla.

Mahtavaa viikkoa kaikille! t. Mauri-setä

maalliskuu 019

Maxin oikee nimi on Maximus. Se onkin melkonen kladiaattori koiraks -siis hyvällä tavalla.

 

maalliskuu 033

Mul on tuulitakki päällä, mut sekään ei estä mun varsin runsaita rintakarvojani tursuamasta. Niitä matte ei kuitenkaan (onneks) raaski parturoida.

Categories: Uncategorized | 21 kommenttia

Veli (vähemmän)hento punainen

Moro kamelit!

Huh huh, vihdoinki pääsin koneelle asti. On ollu vähän kiirusta niin mulla ko mattellaki viime aikoina. Meiän ukki on kuulkaa jo niin hyvässä kunnossa, että se on kahtena viikonloppuna ollu jo kotilomallaki, eikös oo aika mahtavaa? Viime lauantaina määki pääsin sitten hoitohommiin, ko mentin matten kanssa ukin tykö.

helmikuu 005

Ukki seuraa MM-hiihtoa. Se on ton hiihdon kans vähä niinkö mun Mira-sisko oli oravien kanssa – kun semmosta näkyy jossain, niin ne ei kuule eikä nää mitään muuta.

Ja kyl kuulkaa riittiki hommaa; eka mää vahin ukkia ko matte kävi kaupassa, siis oikeen silmä tarkkana tuijotin sitä ihan koko ajan. Sitten laitettiin ruokaa, kolmeen pekkaan siis. Mun piti tietty vahtii taas tarkkaan, ettei matte ja ukki polta koko taloa, ja tietty että keittiön lattia pysyy siistinä koko aika. Huh huh.

Sen jälkeenkään ei viel päässy tupsluureille, ko matte meni eestaas pyykinpesun ja muun touhotuksen kanssa, ja koska mää oon ylin järjestyksenvalvoja, niin ei munkaan auttanu ko sitten vaan painaa perässä.

Me lähettiin illalla  ukin luota kotio vasta kahdeksan jälestä, sitteki mun piti luonnollisesti kattoa koko ajan, että  koska se bussi oikeen tulee, ja LISÄKSI viel samaan aikaan tietty tarkkailla tien toisella puolella pysäkillä seisonutta ihmisjoukkoa – ettei ne saa mitään ihmeellisiä aatoksia päähänsä tiiättekö, ko oli kuitenki lauantai-ilta ja kaikkee. Kyllä niissä riittikin kytättävää vahdittavaa.

Koko päivän, kuulkaa ihan koko päivän olin siis valveilla. Seuraavana päivänä oisin mieluusti pyhittäny kokonaan tupsluureille, mutta matte sai päähänsä, et ”nyssää pitkätukka joudut parturiin”, eli se leikkas mun tukan (kuulema näytän iha nuorelta miäheltä taas),  furminoi ja harjasi mun turkin, putsas korvat, harjasi hampaat ja leikkasi kynnet. Gaumee touhotus, mää olin ihan voipunu semmosen jäljiltä.

helmikuu 013

Että parturiin vai? Et oo nainen tosissas…

Kohta me lähetäänki Maxin kans päivän päätteeks hiuka hengaileen tonne koirapuistoon, ja sunnuntaina mennään taas matten kans ukkia hoitaan, matten siskon perhe on siel huomenna niin, että mää saan nukuttua tupsluurit varastoon ja matte pääsee messuamaan – se sano menevänsä  taas jonnekin kädentaitomessuille, mitä ihmettä ne semmosetkin on, kysyn vaan. Olis ny mielummin sillon viime sunnuntaina menny semmosille jo, sen sijaan että hio niitä niin sanottuja ”käden taitojaan” meikäläisen olemuksen kustannuksella. Nih.

Hyvää viikonloppua, kamelit!

Categories: Uncategorized | 18 kommenttia

Pidä blogia WordPress.comissa.