Komeudenhoitopäivät

Terve kamelit,

Oon kuullu, että naiset harrastaa paljon kauneudenhoitoa. Siihen kuuluu vaikka mitä eri juttuja, ja yleensä sitä hoitoa mennään sit ottaan erikseen jonneki kauneudenhoitosalonkiin.

No, meillä toi matte on saanu päähänsä, että se osaa nää hommat nii hyvin, että mua ei tarvii viedä mihkä salonkiin ko oon hoidon tarpeessa. Komeudenhoitotarpeessa siis. Miehil ko hoidetaan enempi näitä komeuspuolen juttuja, tietenki.

Joten meil on yleensä sit sunnuntaisin aina komeudenhoitopäivä ihan tääl kotioloissa. Melkein aina se alkaa niin, että matte yllättää kaikessa rauhassa päivätupsluureja ottavan komistuksen kynsisakset, harja ja Furminaattori kourassa. Arvatkaa vaan, hyppääkö siinä miehellä sydän kurkkuun, ko yhtäkkiä moinen apuvälinearsenaali nenän eessä.

Yleensä komeudenhoitoon kuuluu normisetti, eli mani-ja pedikyyrit, turkin hoito eli trimmaus, harjaus ja furminointi. Jos oikein hullusti käy, niin joudun pesullekin. Sillon pestään ensin shampoolla ja sitten pitää kärvistellä vielä hoitoainekin. Tänään en joutunu pesulle, mut matte uhkaili että ensi viikonloppuna. Mulku on tota turkkia sen verran, että tommosen kunnon pesusession jälkeen päätyy sitten pestäväks myös matte, suihkukoppi ja aika läjä koirapyyhkeitä kans.

Matte on pitkään väittäny, että sen lisäks että mun naama harmaantuu, niin että mulle muka kasvaa muka ihan uutta, täysin harmaata ja kovin pitkää partaa kans. Se tossa jo naureskeli, että mää oon parin vuoden päästä ko joulupukki.

Tänään se väitti saaneensa kuvallisen todisteen mun pukkiparrasta – mää en tunnusta mitään. Pah, että pukki muka, määhän olen mäyräKOIRA.

Että semmosta menoa täällä,

t. Mauri-setä

Hyvää valtakunnallista Koiranpäivää!

Terve kamelit,

ootteko kuulleet, että tänään on valtakunnallinen Koiranpäivä? Mun miälestä semmonen on joka päivä, mutta aattelinpa nysit kuitenki käyttää tilaisuuden hyväks, ja toivottaa täten hyvää Koiranpäivää kaikille kameleille!

Kopioittin matten kamulta kuulkaa härskisti tämmösen mietelauseen tilaisuuden juhlavaa tuntua korostaakseni:

”They [dogs] never talk about themselves but listen to you while you talk about yourself, and keep up an appearance of being interested in the conversation.”
– Jerome K. Jerome

Mun miälest esitän tota osaa aika hyvin tässä allaolevassa kuvassa, enkö näytäkin muka just siltä, että ”nooh, kerro nyssit matte, mitä sulla on (taas) huolenas?” Keh heh.

Terveisiä tähdelle taivaalla

Moro kamelit.

Tänään on mun Mira-siskon synttärit. Taikka siis olis ollu, jos se olis viälä täällä. Mira olis täyttäny 9 vuotta tänään.

Me vähän muistellaan siskoa matten kans täs kuvien muodossa, samalla kun lähetetään rakkaalle tähdelle taivaalla synttärionnittelut  – ikävä on edelleen kova!

Mira tuli meille juhannuksena 2004. Se oli aika pieni ja gaumeen söpö, mutta oli sillä kuulkaa noin pieneks olennoks hirmeen terävät hampaat.

Miralla oli hiukan kummii harrastuksia. Me molemmat tykättiin uimisest ja syömisest, mut sen lisäks siskolla oli tapana mm.:

Harrastaa intensiivistä kurrekyttäystä. Se oli niin viehtyny kurreista että lenkilläki muisti kuulkaa aina, missä niitä on nähty, ja halus sieltä kautta yleensä kiertää.

 

Nukkuu suu auki. Matte nauro aina että sisko on ko mikäki ”Punahilkan isoäiti” nukkuessaan kita ammollaan. Kylhä se vähän hassulta näyttiki.

Mut silti me oltiin kyllä tiukka tiimi, Pitkä ja Pätkä, sano matte meitä aina. Yhteistyössä on voimaa, senhän tietää kaikki.

Täähä se oli meiän plokin eka bannerikuvaki. Vietetään tässä laatuaikaa mökillä.

 

Tässä katsasteltiin tiluksia meiän sillosen talon takapihalla. Tuolla pellolla kelpas noutajanki kirmata – siihen asti kunnes matte bongas sieltä lumien sulies ekan kyykäärmeen…

Pitkä ja Pätkä apilameressä.

Tässä viel yks naamakuva siskosta, se ko poseeras kameralle mielellään. Mikä oli kiva koska toi paparatsi ei ollu sit aina vaan meikäläisen kannoilla…

Mirabella

Että semmonen oli mun sisko, flättityttö Mira nimeltään. Vieläkin se on osa meidän perhettä, vaikka ei enää täällä olekaan.

Matte halus lopuksi vielä että lisään tämmösen kuvan, se ko väittää että siinä puhutaan täyttä totta. Mää en puhu kielii, mut luotan täl kertaa matteen että se pitää paikkaansa.

Hyvää viikon jatkoa kaikille,

t. Mauri-setä

Edelleen hengissä hoidosta huolimatta

Moro kamelit,

Mauri-setä täällä. Ja juu oon siis hengiski vielä. Ihan ekaks kamalasti paljon kiitoksia Nakki-neitokaiselle, joka meille antoi tunnustuksen – se teki kuulkaa kummia tämmösen vanhan pojan egolle ja yleiselle hyvinvoinnille! Kiitos Nakki!

Se tunnustus on tämmönen:

Tunnustus on sellanen, että sen voi antaa jollekin plokille, mistä tykkää. Ne säännöt menee näin:

Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!

Mää en kyllä tiiä yhtään, kenelle tämmösen hianon tunnustuksen antaisin, ko tekis mieli antaa se kaikille kameleille! Mun pitää kait vähän tätä viälä miettii ja palata asiaan seuraaval kerralla.

Mun toipumisesta vielä, oon tullut hitaasti etiäpäin, mut hengis siis oon viälä. Tossa 1,5 viikkoo takaperin tuli suuri takapakki, ja tulin gaumeen kipeeksi taas. Joten sitten matte alotti mulle uudestaan opiaattilääkkeet ja taas ooteltiin. Tämän viikon oon ny menny sitten ilman lääkkeit jo, mut matte sano et ei saa hirmeen paljo viel huudella parantuneensa, ettei joku toinen takapakki iske taas. Välil ko oon vielki vähän oudon olonen, mitä se lie sit tarkottaakaan.

Matte uhkas et kuukauden sisäl on sit hammaslääkärin vuoro, jonka yhteydes otetaan viel kontrolliverikokeet. Jos siis toivun  samaa tahtia. Hammaslekuriin ei tee gaumeesti mieli, joten otan tässä sillain hissukseen kaikin puolin. Kuulema sinne on nyssit erityisen pakko mennä, ko nyt ei saa puruluitakaan eikä mitään, vaan pehmeetä haimapotilasmuonaa vaan pistelen suuhuni edelleen. Ja mikäli matteen on uskominen, syön semmosta varmaan lopun ikääni.

Dessi ja Ringo on käyny pari kertaa mua morjestamas. Täs oltiin porukal promenaadil, kuin ollakaan oli samanlaiset takitki päällä koko porukalla.

Sillä aikaa ko mää oon alkanut voimaan paremmin, niin matte itte on sit ottanut ja alkanu voimaan huonommin. Siks meil oli näin pitkä taukoki plokissa, ko ei se jaksanu ees avata mulle konetta että pääsen kertoon kuulumisia. Se on kans juossu lekuris melkein koko kevään, ja kerto et siitä on otettu yhteensä about 40 eri veritestii, röntgenkuvii, kyynelrauhastesti, sylkitesti ja vaikka mitä testejä. Ja viel ens viikol se menee mankee– eikäkö magneettikuvatestiin. Ja sitten vasta lääkäri suostuu kertoon, tiietäänkö ees varmana mikä sitä vaivaa. Taikka siis vahvistaako se diaknoosin vai ei.

Että me ollaan vähän niinkö Ryhmä Rämä kyl täällä juur nyt. Ootellaan että mää toivun ja että matte itte sais kans jotain tolkkua tohon lekurissa ramppaamiseen.

Jos me saatais Pirkka-pisteitä lääkärissä käynneistä, niin oltas kuulkaa tienattu jo Kadillakki yhteensä kahteen pekkaan niillä pisteillä tän kevään aikana. Matte sano niin ja mää uskon, että näin on.

Mahottoman hyvää loppuviikkoa kamelit, on kyllä hirmeen lohdullista kun kyselette mun perääni jos ei mitään kuulu – hyvät kamelit on kullan arvoisia!

terveisin

Mauri-setä

HURRAA!

Moikka kamelit,

se on Mauri-setä täällä. Mää jouduin antaa mattelle plokivuorot tossa viime viikolla, kun olin niin kovin kipiänä itte. Nyt voin jo paremmin, joten matte anto lyhykäisesti tulla tervehtiin.

Mun kylki on ihan paljaaks ajettu, siinä oli semmone kipulaastari joka eilen otetiiin pois.

Matte sanos et on pääsiäinen ny, mut en oo huamannu semmosen viettoo kyllä meillä, ellei sitä sitte yleensäki vietetä nukkuen. Me ko on melkein vaan nukuttu. Mää viel enempi ko matte. Ehkä se johtuuki sit unenpuutteest, mut toi matte on ollu tiiättekö vähän kummana….

Niinkö kaikki mäyräkoirat, niin toki määkin osaan lukea matten ajatuksia, vaikka aina ei kyl ees haluais tietää mitä sen päässä liikkuu.

Nyt sen päässä onki liikkunu kyllä harvinaisen vähän, koska ko mää nousin sairasvuoteelta ekoj kertoj syömään, nii matte huusi täysillä mielessään että ”HURRAA!!” mut naama sil oli ihan peruslukemilla. Kuulin sen ihan selvästi. No mä mietin että jospa sitä vaikka pisti amppari tai joku mikä pisti kiljaiseen, mut eikö mitä, sitte ko menin ekaa kertaa ulos pisulle, niin taas kuulu sieltä hihnan päästä äänetön ”HURRAA!!”. Ja matte oli niinkö mitään ei olis muka sanonu. Mut mua ei puijata.

Että tää elämä on ollu pelkkää nukkumista ja ”HURRAATA” ny viime päivät; ko annoin mattelle aamupesut eilen, nii taas kuulu ”HURRAA!!” ja lisäks sillä alko silmätkin taas valumaan… Sitte mää jo aattelin että ny pitää ottaa komento taas, jotta ton hurrailun saa loppumaan, ja kävin illalla kymmenen perästä komentaan mattea kuuluvasti sänkyyn. Vaan mitäs tapahtu; sohvalta kuulu tietenki taas, että ”HURRAA!!!” Sitten se tuli sänkyyn kyl kans, ja kävi nukkuun mun kylkeeni hymy naamalla.

Mää lähen tästä takas tupsluureille, ennenkö kuuluu jostain taas ”HURRAA!!”.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

toivottaa Mauri-setä

Naiset. Ota niistä nyt selvää.