Monthly Archives: heinäkuu 2012

Kepposteluyritys

Mauri ei ole koskaan ollut mikään suuri ruokavaras, se on tähän mennessä vain kerran varastanut jauhelihaa ruokakassista – repi ja raatoi siis lihat kurkkuunsa sillä välin kun näytin kaverilleni takapihalla kukkaköynnöstä…muuten sen näkyviin on aina voinut jättää ruokaa huoletta esiin kotona.

Sen vuoksi en eilen illallakaan ollut mitenkään silmä tarkkana, kun laitoin tarjottimelle kaksi voileipää iltateen kanssa ja laskin sitten tarjottimen olkkarin rahille korjatakseni asentoani. Käänsin katseeni vain ehkä 10 sekunnin ajaksi, ja sillä välin Mauri-setä oli hiipinyt äänettömästi rahin viereen ja iskenyt hampaansa kiinni voileipääni!

Mauri jäi kiinni niin TÄYSIN rysän päältä, että tuijotimme siinä hetken toisiamme silmiin – minulla suu auki hämmästyksestä ja Maurilla suu täynnä voileipää. Mäyräkoira yritti selkeästi näyttää siltä että ”pidin vaan tästä leivänkulmasta kiinni ettei tuuli vie sitä” tms, koska se ei yrittänyt edes hotkia leipää suuhunsa, vaan ainoastaan seisoi siinä leuat leivänkulmassa kiinni ja katsoi minua silmiin_mahdollisimman_söpönä.

Sehän tehosi tähän tätiin (niinkuin aina) joten en voinut kuin nauraa ääneen. Mäyräkoira irrotti leukansa ja sai palkakseen sen osan leivästä jonka oli suuhunsa jo laittanut. Win-win tilanne siis kummallekin.

Harmillista vaan että tästä ei ole kuvia, koska sen hetken olisin halunnut ikuistaa.

Loppuviikosta olemme menossa Ringoa ja Dessiä tervehtimään mökille – siellä odottaa matala hiekkaranta, joten mäyräkoira on kaivanut jo rantapyyhkeen esiin ja kelluvat lelut reppuun… Varokaa ahvenet ja hauenrotkaleet, Mauri-setä on tulossa!

 

Mainokset
Categories: Uncategorized | 10 kommenttia

Matte vs. Mauri-setä

Marian kirjoitettua Aslanin yöllisistä aktiviteeteista tuli minullekin mieleen se vuosien takainen yö, kun Mauri-setä päätti, että nyt otetaan mattesta mittaa. Sinä yönä jouduin tunnustamaan, että olin kohdannut voittajani.

Vuosi oli varmaan 2007, ja asuimme rivitalossa jonka keittiö oli alakerrassa, ja makuuhuone ylhäällä. Maurihan on aina ollut tunnettu siitä, että lyötyään päänsä illalla tyynyyn se ei yleensä sängystä ennen aamua nouse – ellei se ole sairas. Tästä syystä johtuen herään yleensä heti, jos mäyräkoira hyppää keskellä yötä sängystä, valmiina viemään koiran salamana ulos tms.

Tuona kyseisenä yönä Mauri sitten tuumasi klo 02 aikaan aamuyöllä, että ”koitetaanpa nyt jotain uutta”. Se hyppäsi sängystä, jolloin tietty havahduin mutta koska sillä ei tuntunut olevan mikään hätänä, vaivuin takaisin uneen. Kunnes…

Alakerrasta keittiöstä kuului matala, mutta kovaääninen ”Mmmmmmm” (= suom. huom. ”Nyt voisin ottaa mielellään keksin, että jaksan sitten taas nukkua.”

Vilkaisin kelloa ja totesin itsekseni että mäyräkoiralla on vissiin ajantaju sekaisin, ja vedin peiton korviini.

Sitten alhaalta kuului: ”MMMMMMMMMMMMMM!!!!!!!!” ( ”NIIN ETTÄ SITÄ KEKSIÄ!?!!”)

Totesin tässä vaiheessa ääneen, että ”Tule nukkumaan sieltä, ei vielä ole aamupalan aika”.

Keittiöstä kuului takaisin: ”MMMMMMMMMMMMMM!!!!!” (”????????!!!!!”)

En reagoinut tähän enää mitenkään (ensimmäinenkin reaktio osottautui suureksi virheeksi), joten seuraavaksi Mauri-setä pisti kovemman vaihteen päälle, ja käynnisti ”The Best of Mäyräkoira” -kokoelmansa….seuraavan tunnin (!) ajan keittiöstä nimittäin raikui vuoroin komentoa, ulinaa, vikinää, uhkailua, itkua, kysyvää vinkaisua, surkuttelua, porua ja torua. Kaikkia putkeen, taukoamatta ja vuoron perään. Aina kun Mauri sai levyn loppuun, se käynnisti metelin samantien uudestaan.

Samaan aikaan makuuhuoneessa minä puristin hammasta purren tyynyjä molemille korville, ja vannoin vakaasti, että voitan tämän erän. Yritin myös samalla hahmotella tulisiko mäyräkoirasta hyvä käsimuhvi, vai olisiko kenties kaksi kunnon kinnasta korvatupsukoristeineen parempi vaihtoehto…erilaisia hahmotelmia molemmista syntyi sinä yönä monta kappaletta.

Klo 03:15 menin laittamaan makuuhuoneen oven kiinni. Tämä vaimensi hiukan alakerrasta kuuluvaa mekkalointia ja konserttia, joten tässä vaihessa uskoin selvinneeni voittajana ja aloin vaipua vihdoin takaisin uneen.

Klo 03:30 mäyräkoira tuli yläkertaan, ja pöyristyi huomatessaan, että Hänen Korkeutensa edestä oli vedetty makuuhuoneen ovi kiinni!

Tästä julmistuneena Mauri-setä kiskaisi kokoelmistaan viimeisen erän huipennukseen erityisesti tarkoitetun ”Ulvovien Urhojen Kuorolaulannan Klassikot” ja väänsi nupit kaakkoon  – eli alkoi siis kirjaimellisesti ulvomaan oven takana täyttä kurkkua.

Yrittäen edelleen kynsin ja hampain pitää puoleni mäyräkoiralle heitin ovea tyynyillä, ja sihisin ja suhisin ”nyt pää kiinni” -komentoja sängystä käsin, mutta mäyräkoira oli oven toisella puolella niin oman äänensä lumoissa, että komentoni kaikui kuuroille korville.

Kello läheni jo neljää, kun hyppäsin vimmoissani sängystä ja kiskaisin makuuhuoneen oven auki. Oven toisella puolella istuivat unenpöppöröinen noutaja (joka ei siis missään vaiheessa päästänyt ääntäkään mutta oli toki alusta loppuun veikan tukena henkeen ja vereen) ja varsin pirteän oloinen Mauri-setä, joka kääntyi siltä seisomalta voittajan elkein takaisin alakertaan, ja paineli keittiöön valmiiksi odottamaan.

Naapurisovun (joka oli varmasti myös koetuksella) ja jäljelläolevat hermonrippeeni pelastaakseni tallustin keittiöön ja annoin kummallekin koiralle keksin. Mauri söi keksinsä ja paineli muitta mutkitta takaisin yläkertaan sänkyyn kuorsaamaan, avaamatta silmiään kertaakaan ennen heräkellon soittoa.

Koska jokainen itseään kunnioittava tottelevaisuuskouluttaja tietää, että  liikkeitä pitää toistaa monta kertaa ennenkuin ne menee koulutettavalla varmasti perille, herätti Mauri-setä minut seuraavan parin kuukauden ajan joka yö n. klo 03 keksille. Ja minä nousin kuuliaisesti ylös koska tiesin, että sillä pääsen nopeiten takaisin nukkumaan. Kun oppi oli mäyräkoiran mielestä mennyt omistajalla varmasti selkärankaan, se alkoi taas nukkumaan yönsä kokonaan läpi.

Matte vs. Mauri-setä, erä MMMMMMMCCCCXXXXIV – jälleen mäyräkoiran hyväksi.

”Voittajan on helppo hymyillä!”

Categories: Uncategorized | 12 kommenttia

Kaksin vaan ei yksin

Viimeisen viikon aikana on tavattu Mauri-sedän kanssa hyviä ystäviä useaan otteeseen.  Viime perjantaina näimme taas ihanan Maxi-flätin iltalenkin merkeissä. Mauri-setä saa kyllä ihan kerrassaan liikuttavan riemuhepulin, kun se näkee Maxin – sen että Maxi on samanrotuinen ja muutenkin niin samanoloinen kuin Mira, tuntuu Maurista näköjään tosi tutulta ja ihanalta, niinkuin minustakin 🙂

Menimme koirapuistoon missä Maxi sai laukata tuhatta ja sataa, ja niin juuri se teki. Kun koira juoksee elämänsä riemusta täyttä kyytiä, sen olemuksesta heijastuva täydellinen onni ja puhdas elämisen riemu tuntuu heijastuvan aina juuri sellaisena juuri sillä hetkellä suoraan omaan sydämeen – sitä menoa ja meininkiä on ihana seurata.

”Osaattekos tämmöstä – kaikki mun ruumiinosat töröttää ei suuntiin!”

Kotiin tullessa unohduimme sitten Maxin omistajan, joka on siis vanha ystäväni, juttelemaan aika pitkäksi aikaa hänen autolleen kadun varteen. Mauri tuntui heräävän siinä eloon; se haukkui, kiroili ja karjui kaikki ohikulkevat koirat, ja jopa yhden pyöräilijän, ja istui meistä muutaman metrin päässä pitäen totisena silmällä katua kumpaankin suuntaan. Tämän sai varmasti aikaan Maxin läsnäolo (jota siis ohikulkijat ei kiinnostaneet ollenkaan);  nyt kun paikalla oli taas tarpeeksi Miran oloinen koira, niin mäyräkoira otti virkaintoisesti vastaan ylimmän konstaapelin ja laumanjohtajan tehtävät. Olin niin iloinen Maurin virkistymisestä, etten oikein edes tohtinut sitä torua, kun se kirosi täyttä kurkkua ohikulkeville koirakoille että ”MINÄ OLEN MÄYRÄKOIRA, KOSTONI ON YHTÄ HURJA KUIN KOKONI!!!”

Tänään vietettiin sitten lomapäivää Dessin ja Ringon kanssa ihanissa Hvitträskin rantamaisemissa. Mauri vesipetoili vanhaan mallin Dessin kanssa, ja Ringo chillaili rannalla.

”Katson autiota hiekkarantaa….mites se menikään?”

Ilma oli ihana, lämmin ja aurinkoinen, joten emäntäkin heitti vihdoin talviturkkinsa – ja oli kyllä jo aikakin! Mauri kävi uimareissuni aikana kolmeen otteeseen järvessä kroolaamassa luokseni varmistaakseen että onko se täti oikeesti vapaaehtoisesti siellä vedessä, kunnes tyytyi vaan tuijottamaan minua tiiviisti rannalta käsin.

Juurakon ”Hulda” huolissaan

Lopulta Mauri-setä kyllästyi yrityksiin pelastaa vedessä lillutteleva omistajansa (= ts uskoi ettei tämä huku vaikka Mauri ”Mitch from Baywatch” kuinka varoittelisi ja vinkuisi rannalta käsin) , joten oli aika ottaa käyttöön uusi strategia.

”Jaws – starring Mauri-setä! Täältä pesee hauet ja muut järven elävät, jos mattea uitte liian lähelle, KUULUUKO SANA?!?!!”

Nyt onkin sitten kotona yksi aika kaikkensa antanut mäyräkoira – tosin ei _niin_kaikkensa antanut, etteikö se jaksaisi pontevasti komentaa emäntäänsä nukkumaan makkarin sängyltä käsin pimeässä tarmokkaasti huudellen…! Tänään onkin siis lomailevan emännän vuoro esittää vierailevaa pääroolia näytelmässä ”Korvat on vaan koristeet”, jee!

Categories: Uncategorized | 4 kommenttia

Eläinlääkärissä

Viime torstain uimareissun jälkeen Mauria kuivatessani tunsin sen oikeassa kyljessä möykyn. Se ei ollut samanlainen kuin pari rasvapattia, jotka koiralla on mahassa, vaan suuri (puolen kämmenen) kokoinen laakea alue, joka oli selvästi koholla. Joten ei kun soitto eläinlääkäriin ajan varausta varten. Sieluni silmin näin jo röntgenkuvat mäyräkoiran laajentuneesta vajaatoimintaisesta sydämestä yms – ja mietin että kohtalo ei voi näin julmaa leikkiä harrastaa, en kestäisi toisenkin koiran menetystä heti perään.

Tänään iltapäivällä mentiin sitten lekuriin. Tämä ell on hoitanut Maurin silmiä (=keratiittia) vuodesta 2006 ja antoipa hän itseasiassa aikoinaan Maukalle penturokotuksenkin, joten olin varsin luottavaisella mielin.

Ell tutki möykyn ja oli itsekin sitä mieltä, että se pitää tutkia tarkemmin. Maurin kylki röntgenkuvattiin, ja sen perusteella pystyttiin (onneksi) päättelemään että patti on pinnallinen, ts että se ei ole sisäelimistä johtuva tms. Sen jälkeen ell halusi kuitenkin ottaa patista ohutneulanäytteen, joten eikun mäyräkoira takaisin tutkimushuoneeseen ja pötkölleen pöydälle. Otteen näyttö kävi sutjakkaasti ennenkuin Mauri ehti edes huomata mitään, ja näyte oli niin selkeästi pelkkää rasvaa, että tulimme siihen tulokseen että sitä ei edes kannata labraan lähettää. Huh mikä helpotus!!

Koska tämä ell on tosiaan Maurin silmiä aina hoitanut (ja aluperin diagnosoikin sairauden), niin hän totesi että mielellään peilaa nekin nyt kaupan päälle kun kerta ollaan vastaanotolla. Mauri ei siitä toimenpiteestä oikein perusta, koska kirkas valo tuntuu varmasti ikävältä silmässä. Tutkimus oli kuitenkin äkkiä tehty ja silmät priimakunnossa. Kun Maurilla alunperin diagnosoitiin keratiitti, oli sen kovasti oireilevia silmiä hoidettu jo puoli vuotta toisella ell:llä ”silmätulehduksena” – kunnes tajusin varata ajan tälle nykyiselle, silmäsairauksiin erikoistuneelle lääkärille. Kerattiitti muodostaa hoitamattomana koiran sarveiskalvolle haavaumia (sanomattakin selvää että tuskallisia sellaisia), jotka arpeutuessaan johtavat koiran sokeutumiseen. Kun Maurin diagnoosi tehtiin, sen silmiin oli jo ehtinyt tulemaan joitakin muutoksia. Vuodesta 2006 olen siis lääkinnyt Maurin silmät päivittäin syklosporiinilla, ja se onneksi toimii niin hyvin että nuo jo alkaneet muutoksetkin on hävinneet ja uusia ei ole tullut.

Viimeiseksi pyysin tänään, että otetaan Maurista vielä pieni verenkuva. Edellinen verinäyte oli otettu viimeksi vuonna 2009 ja nakkisedän lähestyessä jo 10-synttäria ajattelin että olisi hyvä ottaa kontrollinäyte.

Tätä varten tutkimushuoneeseen astui uusi nuori eläinhoitaja, jota en ollut ennen tavannut. Normaalisti Maurilta on saatu verinäyte ilman ongelmia ekalla yrityksellä, mutta nyt ei mennytkään ihan kuin Strömsössä.

Hoitaja yritti ensin yhtä tassua, ja sohi neulalla ihon alla ilkeännäköisesti pistettyään yrittäessään paikantaa suonta. Tästä ei mäyräkoira oikein välittänyt, eikä verta alkanut tulemaan joten vaihdettiin tassua. Sama operaatio toistui taas, joten hoitaja siirtyi takaisin alkuperäiseen tassuun. Pistäessään kolmatta kertaa mäyräkoiraa jalkaan Mauri sai tarpeekseen, ja alkoi rimpuilemaan niin lujaa, että totesin hoitajalle että ”nyt riittää, päästä irti koirasta.” Ja pyysin että hän hakee jonkun muun ottamaan verikokeen. Meille jo ennestään tuttu hoitaja tuli paikalle ja suoritti toimenpiteen ensimmäisellä yrityksellä.

Kaikella kunnioituksella uraansa aloittavia eläinhoitajia kohtaan, mutta minun koiraani ei käytetä pistoharjoitteluun – nyt harmittaa että annoin hänen pistää noinkin monta kertaa.  Lisäksi hoitaja halusi (kolmatta kertaa pistäessään) että Maurille laitetaan kuonokoppa….koiralle joka ei ole piirua vaille kymmenen elinvuotensa aikana edes koskaan näyttänyt hampaitaan tai murahtanut lekurissa. Jos jollekin siinä huoneessa olisi pitänyt kuonokoppa laittaa siinä vaiheessa, niin kyllä taatusti enempi minun naamalleni kuin Maurin, sen verran alkoin jo hermostumaan. Ymmärrän kyllä että työn kautta tekemällä oppii uusikin ihminen, ja sen vuoksi olen pyrkinyt olemaan aina kärsivällinen itsekin verenottotilanteessa, koska minun omat verisuonet on tosi huonot ja niitä on useampikin uusi sairaanhoitaja naama punaisena piikitellyt melko tovin verinäytettä ottaessaan ja minun puolestani saakin piikittää, mutta minun koirallani ei kyllä harjoitella – se ei ymmärrä miksi kipua tuotetaan joten ne näytteet on paras onnistua melko lailla heti.

Näyte oli onneksi puhdas, ts kaikki arvot viitekehysten välissä, ja nyt jatketaan alkanutta lomaviikkoa varsin perusteellsesti tutkitun mäyräkoiran kanssa – lomailen neljä viikkoa, joten tiedossa on mökkeilyä ja muuta mukavaa mäyräkoirallekin, ja TAATUSTI lisää uimareissuja!

Mököttävä neulatyyny

 

Categories: Uncategorized | 14 kommenttia

Uimapedot Oy Ab

Käytiin Dessin ja Ringon kanssa työpäivän päälle rannalla tänään, siitäkös mäyräkoira innostui. Ringo pysytteli kylmänä jätkänä kuivalla maalla (”pitäähän mulla olla tukka hyvin jos tulee vaikka tyttöjä vastaan”), mutta Mauri ja Dessi heittäytyivät varsinaisiksi vesipedoiksi.

Jos Maurille ei heitetty kelluvia leluja tarpeeksi tiheään tahtiin, se alkoi heti aloittelemaan sukellusharjoituksia.

”Ja nymmää sukellan, niin totta kuin nimeni on mäyräkoira!”

Mauri-sedän elettyä kahdeksan vuotta noutajan kanssa se luulee ilmeisesti itsekin olevansa sellainen  -tai sitten että noutaminen kuuluu ilman muuta mäyräkoiran perustaitoihin.

”Mäyräkoiran leukojen välistä on sitten turha yrittää karkuun, jottas tiiät!”

”Kattos tätä matte, mimmosen paistin sulle noudin!”

Dessillä tosin oli aivan samat luulot itsestään, meillä oli siis matkassa kaksi tappijalkaista noutajaa!

”MariMariMari katokato – otathan kuvia kans!”

Kiersimme lopuksi pienen lenkin vielä meren rantaa pitkin; Mauri-setä kulki tohkeissaan about 5 metriä koko joukon edellä, laulaen selvästi mielessään, että ”mä ehkä liidaan, mä ehkä liidaan, mä ehkä liidaan tätä jengii joo!” Siinä oli kyllä mäyräkoira elementissään;  tosin kotiin lähtiessä se kävi parkkipaikalle maahan makaamaan naama kohti meren rantaa, kun olisi pitänyt mennä autoon – edelleen siinä oli kyllä mäyräkoira elementissään 🙂 🙂

Lopuksi linkin takana vielä lyhyt video Mauri-sedän ja Dessin uimanäytteestä: Uimamaisterit.

Nyt on kotona yksi aika kaikkensa antanut mäyräkoira – Mauri sai tänä iltana varmaan enempi liikuntaa kuin viimeisen kahden viikon aikana yhteensä, jee! 🙂

Categories: Uncategorized | 14 kommenttia

Kolmen kopla

Mauri-setä sai eilen kauan kaivattua lenkkiseuraa, kun vanhat ystävämme aussiterrierit Dessi ja Ringo tulivat lenkkiseuraksi.

”Kyllähän mää nyt kävelen vaikka Kiinaan, kun on kavereita mukana”

Dessi ja Mauri ovat tutustuneet jo ihan nuorina koirina, Mauri taisi olla vuoden ja Dessi kaksi vuotta. Ringo on tämän porukan junnu kuudella ikävuodellaan. Nämä aussit ovatkin ihan ammattilaisia meihin verrattuina, molemmat ovat niittäneet mainetta ja mammonaa sekä agilityssä ja tokossa – onneksi sentään suostuvat vielä ihan meidän tavisten kanssa edes kulkemaan 🙂

Ringo on tosiaan uros myös, ja ne on aina tulleet Maurin kanssa hyvin toimeen – en muista että koskaan olisi kummaltakaan tullut mitään mutinoita.

Pojat supattamassa toisilleen, ja Dessi yrittää salakuunnella.

Näillä kahdella riittää lenkki-intoa Maurinkin edestä, mikä on kiva koska Maurin tuntuu nykyään saavan liikkeelle vain sillä, että kavereita on mukana.

Virallinen ryhmäpotretti

Itselläni suurin suru on vaihtumassa päivittäisestä pillittämisestä kolottavaksi kivuksi, eli ikäväksi. Itku tulee edelleen välillä ihmeellisissä tilanteissa, kuten eilen Claes Ohlsson -myymälässä, kun katsoimme ystävän kanssa koirapyyhkeitä, ja tajusin että minun ei tarvitse enää kahta pyyhettä ostaa – yksi riittää. Siitä tuli sitten itsellenikin yllätykseksi tippa linssiin keskellä myymälää.

Ikävä yllätti myös yksi ilta nukkumaan mennessä; minulla ja Miralla oli tapana sänkyyn mennessä pitää tyttöjen rupattelutuokio, eli Miran maatessa selällään sängyssä se ojensi minulle etutassun käteen, ja pidin siitä kiinni juttellen niitä näitä, kunnes Mira nukahti. Jos yritin lopettaa liian aikaisin, tuli äkkiä tönäisy tassulla että ”jatka, en mä vielä nuku.” No, yksi ilta tässä aloin sitten sen kummemmin ajattelematta vanhasta tottumuksesta silittelemään vastaavasti Mauria ja juttelemaan. Mäyräkoiralle se ei sopinut; se on tyypillinen äijä joka sänkyyn mentyään iskee päänsä (Tempur)tyynyynsä ja alkaa kuorsaamaan. Nyt sain osakseni erittäin kyllästyneen mäyräkoira-mulkaisun, joka selkeästi kysyi että ”niin oliko vielä jotain???”. No ei ollut, totesin – ja pirautin pienet itkut Miraa ikävöiden.

Joitain asioita vaan ei voi näköjään miesten kanssa jakaa!

”Kerro matte vielä yksi iltasatu jooko”

Categories: Uncategorized | 6 kommenttia

Lohdullinen ajatus

Tänään on ollut taas valtavan suuri ikävä Miraa. Törmäsin kuin sattumalta tähän kuvaan – tämä ajatus tuntuu todella lohdulliselta.

 

Categories: Uncategorized | 12 kommenttia

Tuhat ja yksi syytä

Viikonloppuna keli oli täällä etelässä jo melko lämmin, tai ainakin varsin hiostava. Mäyräkoira keksii tällaisella säällä lenkille lähtiessä tuhat ja yksi syytä vetkutella ja hidastella matkanteossa niin, että jossain vaiheessa annan sille aina periksi ja käännyn kotiinpäin. Niinkuin sanottu, Mauri-sedän koulutus on mennyt hyvin perille….omistajalla siis, EI mäyräkoiralla 🙂

”Kaikki seis! Tästä on kulkenut joku tyttö, joskus, ihan varmana on!”

Kun pysähdykset nuuskutusten vuoksi ei mene enää läpi, niin seuraavaksi aletaan kyttäämään.

”Kukas tuolla kulkee? Mitäs asiaa se täällä muka oikein toimittaa?”

Sitten jatketaan taas matkaa ainakin 20 metrin verran – jos hyvin käy. Kunnes on tankkaustauko.

”Ootas matte kun haukkaan vähän ruohoa, että sitten taas jaksaa….”

Sitten lähdetään reippaasti jatkamaan matkaa, kun on kerta nyt ruohosatsikin juuri nautittu ja silleen. Päästään seuraavasta kadunkulmasta eteenpäin, kunnes…

”Juu matte ei onnistu, enhän mä näekään mitään kun aurinko paistaa niin”

Tässä vaiheessa käännän selkäni mäyräkoiralle, ja seison paikallani odottamassa, että se antaa periksi ja lähtee kiltisti tulemaan perässäni. Vaan miten kävikään?

”Tämä setä lähti takas kotio juuri nyt.”

Joten sitten mentiin samaa tietä takaisin, kuin mitä oli juuri onnistuttu 200 m etenemään…ja omistaja sai purkaa lenkkeilyn sijaan intonsa pihahommiin, mäyräkoiran ottaen asiaankuuluvan roolin ylimpänä laatoitustarkastajana. Pitää varmaan taas pyytää joku kaverikoira käymään, että saa tuohon nakkiolentoon vähän lenkkeilyintoa!

Bongasin muuten Mäyräkoiraliiton sivuilta Mäyräkoirien Monitoimipäivät 25.-26.8. Kaarinassa, ja ajattelin ilmottautua mukaan, varsinkin koska siellä on vapaamuotoisempaakin ohjelmaa virallisten koe-ja tervetystutkimusten lisäksi – mm. Koirien pelihuone, ja LUT-harjoituksia, ja mahdollisuus majoittua koiran kanssa sisätiloihin. Olisi lisäksi kiva käydä seuraamassa virallisia LUT ja VERI-kokeita, sekä muuten vaan hengailla viikonloppu mäyräkoiran kanssa nakkiseurassa 🙂 Eli näillä näkymin ollaan Mauri-sedän kanssa menossa Kaarinaan, jos blogikamuja pääsee paikalle myös niin olisi kiva nähdä!

Categories: Uncategorized | 16 kommenttia

Mäyräkoiran rotumääritelmää

Näin netissä joskus muinoin Nöffi-lehteen kirjoitetun leikkimielisen rotumääritelmän ko koirasta, ajattelin itseni piristykseksi kirjoittaa sen pohjalta vastaavan kuvauksen mäyräkoirasta. Tässä tuotos.

Mitä mieltä on mäyräkoiraraati, tuntuuko tutulta?

Yleisvaikutelma

Mäyräkoiralta jos kysyy, niin se on iso, suuri tai valtava. Ilmentää omasta mielestään kiistattomasti älykästä voimaa. Kulmakunnan suurin ja majesteellisin koira, ilman muuta.

Tärkeitä mittasuhteita

Pystyy halutessaan vaivattomasti keksimään keinot hyppyyn tai kiipeilyyn voileivän nappaamiseen ruokapöydältä. Omaa lyhyet ja vankat eturaajat jotka toimivat erityisen hyvin luovissa puutarhatöissä sekä karkumatkojen toteutuksissa. Pitkä selkä venyy tarvittaessa koko sohvan/parisängyn mittaiseksi.

Luonne ja käyttäytyminen

Utelias, mukavuudenhaluinen, itsepäinen. Mäyräkoirien tiedetään kouluttaneen monet omistajat tottelevaisuusvalioiksi. Mitä mäyräkoira haluaa, sen mäyräkoira yleensä myös saa. Ritari Peloton, jolla ei paljon järki päätä pakota, kun on kyse lauman puollustamisesta.

Pää

Mäyräkoiran pää on umpiluuta, sijaitsee vartalon etuosassa.

Kieli

Luultavasti mandariinikiinaa. Suomen kielen ymmärrys varsin valikoivaa.

Silmät

Usein kiinni. Auki ollessaan soveltuvat mainiosti omistajan hurmausyrityksiin tai italo-western tyylisiin tiukkaakin tiukempiin kilpatuijotuskohtauksiin omistajan kanssa. Mäyräkoira käyttää silmiään myös aktiivisesti naapurikyttäykseen, ja yleiseen järjestyksenpitoon valvoen ohikulkijoita ulkonakin.

Korvat

Ne riippuvat siinä pään sivulla. Toimivat välillä kuulovälineinä ja välillä pelkkinä koristeina, mäyräkoiran kulloisenkin mieltymyksen mukaisesti.

Leuat/hampaat/purenta

Leuat ovat voimakkaat. Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään varsin tehokkaasti  koko mäyräkoiran eliniän pehmolelujen – varsinkin niiden vinkuvien – teurastukseen. Mäyräkoiran leukojen tiedetään myös louskuvan varsin herkästi, sitä tehostaa yleensä kova ääni.

Kaula

Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. ”Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Minne ollaan matkalla? Tuleeko kavereita? Eikai siellä sada…??”

Runko

Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa mittaamattomat määrät mitä tahansa syötäväksi luokiteltavaa (kompostiruokaa, hevosenkakkaa ja ..). Oveluudella myös ihmisruokaa. Jotkut ovat epäilleet että mäyräkoiralla maha ulottuu päästä hännäntyveen saakka.

Eturaajat

Etujaloilla voi vaivatta kaivautua kukkapenkkiin ja piha-aidan alle.

Takaraajat

Mäyräkoiran takaraajat osoittavat usein kohti kattoa. Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää sorttia –tätä ilmiötä saattaa tehostaa kovaääninen kuorsaus.

Häntä

Se on vehje peräpäässä joka heiluu, pyyhkii, paukuttaa ja nousee komealle gigolokaarelle mäyräkoiran päästäessä ilmoille vahtihaukkunsa – tai kun nähdään tarpeeksi vetävä tyttökoira. Nuoret mäyriäiset ajavat yleensä mielellään häntäänsä takaa, huolestuttaen monesti uusia omistajia mahdollisilla kysymyksillä mäyräkoiran mielenterveydestä.

Liikkeet

Mäyräkoira on laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä, seisoja, vaanija ja hiipijä, riippuen päivästä ja erityisesti päivän säästä. Mäyräkoira tunnetaan myös pötköttämisestä, ”mietitääs nyt vielä hetki”- tyylisestä lakkoilusta kävelyllä, sekä mahdollisesta kiitolaukasta (ilmenee vain kotiinpäin kulkiessa) sen joutuessa väkisin sadesäällä lenkille.

Nahka

On päiviä, jolloin omistaja voi olla lähinnä sitä mieltä, että mäyräkoiran nahka sopisi erinomaisesti rukkasten tekoon.

Karvapeite

Mäyräkoiran karvapeite on kaksinkertainen, tuuhea ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden!

Väri

Kierimisalustasta riippuen mitä tahansa vitivalkoisesta savenharmaaseen. Onnellisen mäyräkoiran haju tulee tässä tapauksessa epäonniselle omistajalle kaupan päälle.

Koko ja paino

Mäyräkoiran koosta sen verran, että se sopii just eikä melkein syliin/sänkyyn/sohvalle/aidan alta – eli käytännössä juuri sinne, minne vaan ylipäätään mäyräkoiraa on kielletty menemästä.

Virheet

Mitkä?? Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Sitä paitsi satoi vettä ja naapurin Mustikin taisi olla paikalla.

Aurinkoista viikonjatkoa toivottaa Mauri-setä!

Categories: Uncategorized | 24 kommenttia

Ikävä

Sain jo reilu viikko sitten postista ilmoituksen, että Miran tuhkat on noudettavissa sieltä. Siirsin paketin hakemista koska ajatuskin koko asiasta kammotti minua, en tiennyt yhtään mitä tuleman pitää.

Viikonloppuna se sitten selvisi, kun lähdimme ystäväni kanssa sitä pakettia hakemaan. Koko matkan postiin lirkuttelin hysteerisenä niitä näitä, postissa sain vielä pidettyä naaman peruslukemilla, mutta kun pääsin postin ovesta ulos niin repesi. Paruin ja tyrskin ääneen paikallisella ostarilla kuin taapero itkupotkuraivarissa, Miraa kantaen. En pystynyt millään hillitsemään itseäni, joten oli luojan lykky, että kaverini oli mukana kuskina.

Ainoa mitä pystyin itkultani koko kotimatkalla sanomaan ääneen, oli se, että minusta tuntui kuin sydämeni olisi särkynyt, taas uudestaan. Toisaalta oli kamalan lohdullinen ajatus, että Mira oli nyt tullut kotiin, mutta toisaalta tuntui kuin olisin menettänyt hänet jälleen uudestaan – asian konkreettisuus valkeni kun tajusin että siitä tuhkasta ei enää koskaan tule koiraa. Kahdeksan vuotta, jotka vietimme yhdessä, vilahtivat siinä istuessa mielessäni elokuvan tavoin.

Olin alunperin ajatellut, että haluan ripotella Miran tuhkat tämän lempipaikkaan meren rannalle, koska Mira rakasti vettä ja istui mökilläkin usein tuntikausia itsekseen laiturin nokassa ihmettelemässä elämää ja ympäröivää luontoa. Nyt kuitenkin koen vahvasti, että haluan pitää hänet kotona, joten tilasin tänään kauniin keraamisen uurnan, jonka päällä on nukkuva koira. Jos joku päivä olen valmis päästämään Miran kokonaan, niin sitten vien hänet meren rantaan, mutta sen aika ei ole vielä.

Ikävä on edelleen liian kova, sydäntä särkee eikä itkusta tunnu tulevan loppua millään. Eräs ystäväni lähetti minulle Mirasta kuultuaan tämän Eino Leinon runon joka on vanhastaan tuttu, mutta joka sopii erityisen hyvin koiraan, joka niin rakasti tuulta, tähtiä  – ja ennen kaikkea elämää.

”Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,

saan kulkea rajalla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteessa aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä,

toivotan teille hyvää yötä.”

Mira mökillä kesäyönä 2007

Categories: Uncategorized | 10 kommenttia

Pidä blogia WordPress.comissa.