Moro kamelit,
viimeks ko mä kirjottelin sen pitkän listan juttuja minusta, niin mä aattelin sitten seuraavaks luoda ihan oman uuden haasteen; Mää ja mun palvelusväkeni – 10 yhteistä asiaa.
Eli kerron nyt 10 asiaa, missä mää ja matte ollaan ko kaks marjaa.
Tämän haasteen saa ottaa kaikki meidän kamelit vastaan, jos tuntuu ylipäätään siis siltä, että teillä on mitään yhteistä teidän palvelushenkilökunnan kanssa. Sekään ku ei oo tietty aina ihan satavarma.
1. Me ollaan molemmat kamalan itepäisiä jääräpäitä. Matte uhos kaikille ennenkö mäyräkoira saapui taloon, että hän kyllä yhelle mäyräkoiralle näyttää tarvittaessa närhen munat, mutta kuinkas kävikään….no mut me saatetaan kalistella yhessäkin sarvia lujaa, eikä kumpikaan pistä pahakseen. Ei edes vaikka mä voitan aina.
2. Meil on kummalki punanen tukka. Mattel oli semmonen oikeesti pienenä, nykyään väri tulee kyl jo purkista (ette kerro että mää kerroin..).
Matte pienenä. Kattokaa ny; punanen turkki ja tiukka tuijotus. Ihanku mäyräkoiralla. Paitti että tommosia neuvostohenkisiä rusetteja ei ykskään mäykky suostuis käyttäään.
3. Me ollaan molemmat tämmösiä vähän persjalkasia tapauksia. Eli niinkö amerikkalaiset sanoo sillain poliittisen korrektiuden puuskassa, niin me ollaan matten kans hiukan ”vertically challenged”.
4. Leveyden suhteen ei taas olla kumpikaan mitenkään ”challenged”, taikka siis et noita kertymiä meille tulee kummallekki kyl ihan ilman sen kummempia ponnistuksia.
5. Me ollaan kumpiki ihan kamalan aamu-unisia. Noutajasisko oli se, joka meitiä kisko ylös aina aamusin kuuden aikaan lenkuralle. Nykkun ollaan kahestaan ni saatetaan kuulkaa viikonloppusin nukkua lähemmäs pualta päivää, ennenku on mihinkään kiirus. Mä tosin kyllä yleensä vaadin aamupalan jossain välis, että jaksan sit taas nukkua. Mut meen heti pehkuihi takas, kun huomaan et ei mattekaan oo töihin lähössä.
Tällein me otetaan tupsluureja. Mä tarjouduin ystävällisesti näyttään mallia.
6. Me laitetaan usein yhessä ruokaa. Ko matte seisoo hellan ääressä, niin mä tungen monasti hellan ja matten väliin lattialle paistivahdiks. Joskus on kyllä käyny niin hassusti, että oon sit saanu vahingos kapustasta päähäni, ku semmonen on hellalta tipahtanu siinä kokkauksen tiimellyksessä. Siks liikunki kyl aina varsin liukkaasti siinä vaihees, ku matte sanoo, että ”nyt Mauri pois alta”.
7. Me tykätään syödä yhdessä jukurttia. Vahdin katton lähietäisyydeltä, ko matte lusikoi siinä ensin enimmät suuhunsa. Sitten mää nualen jukurttipurkin kannen, ja sitten vielä lusikan. Jos niitä ei mulle anneta määritellyn prosessin vaatimassa järjestyksessä, niin muistutan mattea toruvalla äänellä. Matte sanoo että mulla on hyvin herraskainen tapa nuolla jukurttia; livon todella hienosti ja varoen, ettei miehekkäät viikseni sotkeudu. No höh, tietenkin – mitäs muuta herraskoiralta vois odottaakaan.
8. Kun matte hermostuu mulle, niin se saattaa olla aika kovaääninen. Mut ei se mitään, mä vastaan sille sitten aina kovaan ääneen takaisin. Ihan niinkö varmuuden vuoksi, jos ei se vaikka kuule muuten, ko mokoma huutaa niin lujaa. Siinä sitten karjutaan tovi yleensä kumpikin.
9. Meil on molemmilla matten kanssa semmonen, ko autoimmuunisairaus. Mulla on toi keratiitti kattokaas silmissä, ja mattella taas falskaa kilpirauhanen.
10. Mattellakin on nyt silmälääkitys, mitä pitää laittaa yöksi. Kyl mua vähän nauratti, että nytpähä tiiät sitten, miltä se tuntuu ko joka ilta pitää vetästä vaseliinin oloset mömmöt suoraan silmään. Hah. Apteekkari oli varotellu mattea, että ny pitää sit kattoa tarkkaan, että kumpi lääke on koiran lääke ja kumpi on se oma.
Meiän silmälääkeet.
ja tälle en pistä numeroo, mutta lopuksi vielä semmonen juttu, että me ollaan kyllä kumpiki ihan gaumeen tärkeitä toisillemme, mää ja mun matte ❤
Mukavaa loppuviikkoa,
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 