Terve kamelit, se on Mauri-setä täällä pitkästä aikaa!
Oltiin tosiaan matten kans kumpiki reissussa tovi, matte kiers maailmaa ja mää pistin maailmaa järjestykseen toisella puolen kaupunkia. Artun Mai se nääs arveli ihan oikein, että eihän hoidossa olo ole mikään syy mäyräkoiran rutiineista joustamiseen, no siis ei todellakaan!
Pidin hoitotädin ruodussa, ei ollu yks eikä kaks kertaa ko se täti huusi aamulla, että ”Mauri anna mä nukun ihan hetken vielä” herätyskellon soitua, mut ko emmää kuuntele moisia löpinöitä kotonakaan, ni miks olisin kuunnellu hoidossakaan – eikäkö komento YLÖS heti ko kello soi, sanon mää. Aika on rahaa, ja mää tartten sit heti aamupusujen jälkeen samantien hopusti sapuskaa ja pisulle, jotta jaksan sitte taas nukkua. Näin on. Siinä vaiheessa saa mun puolestani palvelusväki tehä sitte mitä haluaa, mut ylös on noustava ko ”mäyräkoiralle ruokaa”-kello soi aamulla.
En tietty pelkästään komennellu siellä hoidossa, kyllä mää sitte hoidin vahtihommat puolestani myös – hoitotätin naapurilla meinas valahtaa löysät pöksyyn, ko mää olinki piha-aidan takana kyttää valvomassa pihamaata, ja haukuin ukon sitte varmuuden vuoks pataluhaks sen pistettyä nenänsä asuntonsa pihaovesta ulos. Ei kyllä ulkoile naapurit tässä kylässä ilman mäyräkoiran lupaa, oltiin sitte hoidossa tai ei.
Matte sanos et näki matkallaan komeita maisemia, mut mää vaan kysyn; onko muka mitään niin komiaa ko mäyräkoira??? Vertailkaa ny vaikka itte, tämmösistä maisemista ekaks puhu matte:
Ja tästä puhuin minä:
Matte höpötti aamulla jotain ensin maanantain ell-keikasta ja silmälääkäristä, mut se puhu varmaan ittestään. Se ko on väitti että mää en nää enää kovin hyvin. Pyysin saada (hah hah, miten niin pyysin) huomauttaa kuitenkin, että meikäläisistä mää en oo se, jolla on paksut kaksteholasit, joten että täti kattoo sitte peiliin vaan, ko näköasioista aletaan puhumaan. Nih.
Mukavaa viikonloppua kaikille,
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 
Aika huimissa maisemissa sun mattes pääs matkustamaan. Mut mikään ei voi voittaa mäyräkoiramaisemaa. Mun emännällä ois varmaan tullu itku silmään, jos se ois ollu noin kaukana poissa. Ja jos totta puhutaan, sille tuli nytkin itku silmään, ku se aatteli, miten onnellinen jälleennäkeminen sulla ja sun mattellas on varmasti ollu. Mä muiskautan sua teijän yhteisten hetkien kunniaks – toki muutenkin! ❤
Eikö vaan reissannukki! Ihan oikiassa oit Mirkkuseni, niinkö aina; mikään ei korvaa mäyräkouramaisemaa! Tuhat muiskua sulle ja Murmeliinille! T. Mauri-setä
On toi Nyrokki kertaalleen nähtävä. Mitens onko toi toinen kuva Washingtonista? Siellä nyt en ole ikinä käynyt, mutta Nyrokissa kerran. Kuule Maukka, ei mäyräkoiran silmien maisemaa voita mikään maailmassa. Terkkuja teille molemmille täältä Lonkasta, M-L ja Ossi.
Joo, ja mun matte onny nähny sen kolmeen kettaan, joten mun mielestä kyllä riittäis, mut matte mokoma väittää muuta…toiset kuvat on DC:stä juu. Aurinkoista sunnuntaita teille sinne naapuripitäjään! T. Mauri-setä
Morjenttes Mauri-setä ja maailmanmatkaajamatte! Hianoi kuvei, mut kyl toi alimmainen on parhautta. Joo.
Näin on pojat, ei oo mäyräkoiran voittanutta! Mukavaa sunnuntai sinne, t. Mauri-setä
Tunnistin maisemat, joo. Kuulema toi mun mamma on ollu tossa ekassa paikassa. Mutta on toi sun kuva paras 🙂
No mää niin tiesin Mauri sun kyläilyasenteen. Ei armoa ihmisille, kun ei kotonakaan. Huoh.
Matte oli tuulettumassa, hyvä hänelle 😉 Isot on olleet maisemat, nyt taas jaksaa laskeutua mäyräkoiran korkeudelle… =D
Mauri! 🙂 Setämies eteläisemmästä Suomesta, ollaan kaivattu sua – ja loistettu omalla poissaololla, mutta hetkeksikään ei olla ketään blogilaumasta unohdettu ❤