Moro kamelit,
viimeks ko mä kirjottelin sen pitkän listan juttuja minusta, niin mä aattelin sitten seuraavaks luoda ihan oman uuden haasteen; Mää ja mun palvelusväkeni – 10 yhteistä asiaa.
Eli kerron nyt 10 asiaa, missä mää ja matte ollaan ko kaks marjaa.
Tämän haasteen saa ottaa kaikki meidän kamelit vastaan, jos tuntuu ylipäätään siis siltä, että teillä on mitään yhteistä teidän palvelushenkilökunnan kanssa. Sekään ku ei oo tietty aina ihan satavarma.
1. Me ollaan molemmat kamalan itepäisiä jääräpäitä. Matte uhos kaikille ennenkö mäyräkoira saapui taloon, että hän kyllä yhelle mäyräkoiralle näyttää tarvittaessa närhen munat, mutta kuinkas kävikään….no mut me saatetaan kalistella yhessäkin sarvia lujaa, eikä kumpikaan pistä pahakseen. Ei edes vaikka mä voitan aina.
2. Meil on kummalki punanen tukka. Mattel oli semmonen oikeesti pienenä, nykyään väri tulee kyl jo purkista (ette kerro että mää kerroin..).
Matte pienenä. Kattokaa ny; punanen turkki ja tiukka tuijotus. Ihanku mäyräkoiralla. Paitti että tommosia neuvostohenkisiä rusetteja ei ykskään mäykky suostuis käyttäään.
3. Me ollaan molemmat tämmösiä vähän persjalkasia tapauksia. Eli niinkö amerikkalaiset sanoo sillain poliittisen korrektiuden puuskassa, niin me ollaan matten kans hiukan ”vertically challenged”.
4. Leveyden suhteen ei taas olla kumpikaan mitenkään ”challenged”, taikka siis et noita kertymiä meille tulee kummallekki kyl ihan ilman sen kummempia ponnistuksia.
5. Me ollaan kumpiki ihan kamalan aamu-unisia. Noutajasisko oli se, joka meitiä kisko ylös aina aamusin kuuden aikaan lenkuralle. Nykkun ollaan kahestaan ni saatetaan kuulkaa viikonloppusin nukkua lähemmäs pualta päivää, ennenku on mihinkään kiirus. Mä tosin kyllä yleensä vaadin aamupalan jossain välis, että jaksan sit taas nukkua. Mut meen heti pehkuihi takas, kun huomaan et ei mattekaan oo töihin lähössä.
Tällein me otetaan tupsluureja. Mä tarjouduin ystävällisesti näyttään mallia.
6. Me laitetaan usein yhessä ruokaa. Ko matte seisoo hellan ääressä, niin mä tungen monasti hellan ja matten väliin lattialle paistivahdiks. Joskus on kyllä käyny niin hassusti, että oon sit saanu vahingos kapustasta päähäni, ku semmonen on hellalta tipahtanu siinä kokkauksen tiimellyksessä. Siks liikunki kyl aina varsin liukkaasti siinä vaihees, ku matte sanoo, että ”nyt Mauri pois alta”.
7. Me tykätään syödä yhdessä jukurttia. Vahdin katton lähietäisyydeltä, ko matte lusikoi siinä ensin enimmät suuhunsa. Sitten mää nualen jukurttipurkin kannen, ja sitten vielä lusikan. Jos niitä ei mulle anneta määritellyn prosessin vaatimassa järjestyksessä, niin muistutan mattea toruvalla äänellä. Matte sanoo että mulla on hyvin herraskainen tapa nuolla jukurttia; livon todella hienosti ja varoen, ettei miehekkäät viikseni sotkeudu. No höh, tietenkin – mitäs muuta herraskoiralta vois odottaakaan.
8. Kun matte hermostuu mulle, niin se saattaa olla aika kovaääninen. Mut ei se mitään, mä vastaan sille sitten aina kovaan ääneen takaisin. Ihan niinkö varmuuden vuoksi, jos ei se vaikka kuule muuten, ko mokoma huutaa niin lujaa. Siinä sitten karjutaan tovi yleensä kumpikin.
9. Meil on molemmilla matten kanssa semmonen, ko autoimmuunisairaus. Mulla on toi keratiitti kattokaas silmissä, ja mattella taas falskaa kilpirauhanen.
10. Mattellakin on nyt silmälääkitys, mitä pitää laittaa yöksi. Kyl mua vähän nauratti, että nytpähä tiiät sitten, miltä se tuntuu ko joka ilta pitää vetästä vaseliinin oloset mömmöt suoraan silmään. Hah. Apteekkari oli varotellu mattea, että ny pitää sit kattoa tarkkaan, että kumpi lääke on koiran lääke ja kumpi on se oma.
Meiän silmälääkeet.
ja tälle en pistä numeroo, mutta lopuksi vielä semmonen juttu, että me ollaan kyllä kumpiki ihan gaumeen tärkeitä toisillemme, mää ja mun matte ❤
Mukavaa loppuviikkoa,
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 
Terve, Mauri-setä!
Nää on NIIIIIIIN kivoja lukee, nää sun kirjottamat jutut. Mami aina niitä meille lukee, niinku sellasina esimerkkeinä vanhemmasta viisaasta koiraherrasta.
Meillä on kans kokemusta sellasesta, kun joku haluu herätä joka hiivatin aamu klo 05.20. Se on ihan järkyttävää! Toi yks oli sellanen. Se aina heräs ja alko heti juoksennella ympäriinsä. Välillä se kävi kattomassa onko mami jo hereillä ja jos ei ollu, alko piippaus. Se oli joteskin siellä lapsuudenkodissaan tottunu tollaseen ihan hervottomaan rytmiin. Eihän sellasta kestä kukaan! Onneks mami sai sen sit tottumaan uuteen aamuaikaan ja nyt se on melko normaali. Joskus vaan tulee takapakkia.
Meitä on kolme, ja aika hauskasti kaikki ottaa joghurttia eri tyyleillä lusikasta. Yks nuolasee isosti kielellä, toinen ihan pienesti ja prinsessatyylillä, ja kolmas haukkaa hampailla niin että kilahtaa.
Meillä on toi mami niin nuuka, ettei se anna kenenkään nuolla purkkia eikä kantta. Sellasta voi jo sanoo nuukuuden huipuks!
Ootteko te, Mauri-setä, jo miettiny sulle sitä pikkusiskoo/veljee? Vai katteletteko vielä ja pohditte asiaa?
Terkuin,
3 shelttiä
No Moro! Kiva kun tykkäätte lukea mun juttuja, mää on huomannu että tykkään ite kans tarinoida melko tavalla 🙂
Juu, se mun noutajasisko oli kans mahoton aamukoira, jos se ei saanu millään muulla matesta reaktioo. niin viimeseks se alko sit aina kiusaan mua, kun tiesi fiksuna tyttönä että siitä matte kyl herää ärähtään. Ja sitte ko määki siihen kiusaamiseen heräsin, niin eipä jääny sille kolmannellekaan paljoo mahiksia sänkyyn jäähä pötköttään.
Heh heh, ai teilki on eri tyylit jukurtin kans – meil oli siskon kans myös. Vaik olis luullu, että tyttökoira syö sievemmin niin juu ei, sisko rohmus aina niin että sillä oli koko kuono sapuskassa, ja sitku tuli mun vuoro niin mää näytin miten Prinssinakki syö arvolleen kuuluvaan tapaan. 🙂 Kyllähän meit pentukuume vaivaa koko ajan, mut mää oon vähän uhkaillu, että muutan talosta jos tänne tulee taas uusi pieni piraija mun koulutettavakseni – muistan vielki millanen työ ton siskon kans oli sillon vuosii sit. Eli asiaa vielä mietitään 🙂 Terkkuja teille kaikille! t. Mauri-setä
Te ootte kyllä niin kuin tehty toisillenne!
Juu, uskokko jos kerron, että mää oon ihan samaa mieltä! 🙂
No te olette kyl ihan täydellinen pari. Meiltäkin löytysi yhteisiä piirteitä, mutta ei varmaan kymmentä. Me tykätään Ossin kanssa nukkua pitkään silloin kun ollaan kaksistaan ja viikolla. Viikonloppuna Ossi tosin haluaa miähen kans aikasin lenkille, outo juttu. Tätä minä kerran pohdinkin joskus aikojen alussa, että mistä se koira tiätää, etä miähell on vapaapäivä??? mies ko kuitenkin nousee samaan aikaan kun arkenakin ja tekee kaikki rutiinit samall lailla:) No sitten Ossi tietenkii tykkää vahtii mun ruuanlaittoo. Jugurtistakin se Ossi pitää. Sitten me ollaan lyhytjalkasii. Ossilla kyl ei ole kertymii, mulla sitten riittäis jakaa vähän isommallekkin joukolle koiria ja ihmisii, valitettavasti. Mun urheilut kun loppu siihen ”onnettomuuteen” v. 2005 ja sit alkoi keräytymiä kerääntyyn… Aikaisemmin mä juoksin ja ratsastin ja olin melko hoikka… No valitukset sikseen, kun elossa ollaan. Ei meilä taida Ossin kanssa enempi olla nuita yhteisii piirteit. Ei ainaskaan blogikirjoitukseksi saakka. Sää olet kyllä tosi ihana Mauri:) Emäntä lähettää pussaukset sulle, Ossi vaan vähän murahtelee. Terveisii nyt kuitenki täältä lumisesta Långvikista, M-L ja Ossi
Morjens, no onhan tossa jo pitkä lista yhteistä teilläkin – emääkään uskonu että 10-listaa saatais täyteen, mutta kummasti niitä juttuja sitten löytyi vaan ko mietti kovaa. 🙂 Matte sanoo että hän ihailee gaumeesti Ossia, ko Ossi on niin kovin cool miekkonen, joten me lähetetään täten molemmat terveisiä, matte semmosia ihailevia ja mää ennemmi semmosia miehekkäitä. Hyvää viikonjatkoa Kirkkonummelle! t. Mauri-setä ja omistajansa
Tämä oli kiva haaste 🙂 Taidamme ottaa sen vastaan heti, kun ystävänpäivähulinat on ohi!
Pusuja Maurille. Koirapojat on jo kuorsaamassa ja emäntä viettää hetken laatuaikaansa ennen simahtamista… zzzZZZZZZ…
Kivaa! Olis kiva päästä lukemaan muidenkin plokeista, onko omistajat yhtä lujapäisiä tyyppej kuin tää mun matte, vai että oonko mua vaan yksin sitten siunattu tommosella… 🙂 Terkkuja pojille, määkin painelen tästä tupsluureille. t. Mauri-setä
Me ollaan teidän kanssa samiksia. Äippä nakkelee aamuisin tyroksiinia nassuun ja iltaisin se laittaa mulle mömmöjä silmiin. Eipä ole muuten mun silmät enää kuivuneet eikä silmätulehduskaan ole tullut, kun käytetään tuota optimunea. Saan aina yhden nappulan, kun mömmöt on silmissä. Ihan hyvä diili, kun se tekee vuodessa 365 nappulaa.
Kivaa ystävänpäivää sulle. On kiva olla sun blogikaveris. Äippä on samaa mieltä.
katohan, me ollaan nelistään sit tosi samikset! Mä saan yleensä vaan pusuja palkaks silmämömmön päälle, vaikka matte taitaa enempi palkita siinä itteään ko mua – mä tahdon kans nappulan mielummin. Pitääpä ottaa tämä tänään agendalle…Oikein hyvää ystävänpäivää teidän koko väelle, me tykätään kans gaumeesti kun aloitte meitin plokiystäviksi. Matte sanoo että Olli sää oot samalla tavalla cool ko Ossi, ja tolla mattella on kyllä selkeesti melkonen heikkous ”kylmiin” mäyräkoirapoikiin. 🙂
No kyl te ootte ihan samiksii! Yhteiselo sujuu ku rasvattu ku luonteenpiirteet ja toimintatavat on noin hyvin toisillenne sopivat. Noi teiän samanlaiset silmälääketuubit on myös aika sympaattiset 🙂
Sun matte ja mun mamma on muuten varmaan samalta vuosikymmeneltä peräisin, ku mun mamman lapsuuskuvissa esiintyy kans tommosia rusettivirityksiä. Ne on kerrassaan tyylikkäitä.
Joo, kyllä ihmetyin vähän itekin, ko aloin miettiin että löydänkö mä 10 asiaa, joissa me matten kans ollaan samiksii. Ja löytyhän ne, noi silmätuubit tosiaan kyllä hymyilytti vähän matteaki – nyt illalla se laittaa sitten ekaks itelleen lääkkeen ja sitten vaihdetaan tuubia ja sorkitaan mun silmiä.
Juu, matte sanos et sen nuoruudes noita rusetteja kyl piti kaikki oikeen ulkonakin -ei tosin mäyräkoirat, mutta pikkutytöt. Jospa sun mamma ja mun matte onkin tosiaan sen suhteen sitten kuin kaksi marjaa, semmosta jo vähän kypsempää marjaa 🙂
Terkkuja Turkuun! t. Mauri-setä
Olipa jälleen hauska kirjoitus. Me ollaan kanssa molemmat jääräpäitä 🙂
Täytyypä miettiä tulisiko samanlaisuuksista oikein listaa.
Hyvää viikonloppua, yrittäkääs päästä liikkeelle kun tuo aamu tunti sitten (seiskan jälkeen) oli tosi ihana. Pieni pakkanen ja hiljaista paitsi linnut sirkutti ihan hulluna
Kiitti Nelliseni, kyllä mullakin oli aika hauskaa tätä juttua pohtiessa – että löytyykö meistä matten kans kuinka paljon yhteistä 🙂 Ja löytyhän sitä, ko oikeen alkoi luovaksi! 🙂 Mukavaa viikonjatkoa teille!
Ihan mahtavat vastaukset, Mauri ja Maurin matte! Te ootte huippuja kumpikin ja mä muiskautan teitä molempia oikein mirkkumaisin muiskauksin!<3
Kiitän sua oi Mirkku-Muruseni, ja lähetän täten monta monta muiskua sinne takaisin! t. Mauri-setä
Kyl maar me niin palj naurettiin tälle jutulle, että me napataan haaste ja yritetään kattoon onks, meillä mitään yhteisä äipän kaa. Ei aineskaan kertymät, kun niitä tulee vaan äipälle.
Sun mattes kyl kiältämättä muistuttaa mäyriäistä tossa söpössä pilttikuvassa, mut törkeen komeet ne neukkurusetit. Me ihailtiin niitä kovasti. 🙂
Sussa, Mauri-setä, asuu kyl piäni kirjailija.
No teillä pojat siinä oliski varmaan hauska juttu tiedossa, jos kirjotatte kolmikanta-periaatteella, ts mikä on yhteistä teille JA teidän mattelle 🙂 Tää oli ihan hauska harjotus minustaki, onpa nyt ainakin noi samankaltaisuudet kertaalleen kirjattu kunnolla ylös 🙂 Noiden neukkurusettien päälle mää en ymmärrä ollenkaan, mut ihan tietty senkin takii, ettei matte saa päähänsä mun humppatukkaan alkaa mitään virityksiä väsäämään…siitä kun ei aina tiiä! 🙂 Kiitti kirjailijakehuista, mää taidan jättää ne hommat kyl suosiolla teidän Kepposelle, ja tyytyä vaan tällein turinoimaan aikani kuluksi 🙂 Mukavaa viikonjatkoa pojat! t. Mauri-setä
Kyl te ootte sit molemmat niin ihanii, mäyräkoiratuijotuksinenne ja punaisine turkkeinenne. Ja matten neukkurusetit – niin somat. Meenkin mammalla on kuulemma semmotteet ollu pienenä. Kyl teil on hyvin paljon yhteistä, en tiä onks mulla ja meen äipällä noin kauheesti yhteistä – paitti kertymät! Mut teen paras yhtäläisyys taisi kyl olla toi viimenen, numeroimaton kohta! Se, että pitää toista tärkeänä (ei kuiteskaan koppavana) on kyl ihan parhautta. Muiskut sulle ja halaus mattelle! ❤
Joo, tiiäkkö Elli, että näitä neukkurusettimenneisyyksiä on vissiin nyssit enempikin meidän plokikamelien mattepiireissä -aika karua, gaumee mitä luurankoja näilki naisil on kaapeissaan, puhumattakaan rusettinauhoista 😀 Paljon pusuja *PUUH* sulle, vaikka sää taisitkii saada jo semmosia melko läjän Artulta ja Basselta, toivottavasti ei iske pusujen ylikuormitus! 🙂 t.Mauri-setä
Ai hitsi, olihan hauska juttu. Tänne päädyimme Myrskyn ja Tuiskun pihapiiristä kun olivat pojat tehneet oman versionsa haasteesta.
Kiva kun tulitte vierailulle, ja tiätty viel kivempi jos tykkäsitte mun jutusta! 🙂 Tervetuloo vaan toistekin, me tehdään täten vastavierailu kyl kans! T. Mauri-setä