Moro kamelit!
Huh huh, vihdoinki pääsin koneelle asti. On ollu vähän kiirusta niin mulla ko mattellaki viime aikoina. Meiän ukki on kuulkaa jo niin hyvässä kunnossa, että se on kahtena viikonloppuna ollu jo kotilomallaki, eikös oo aika mahtavaa? Viime lauantaina määki pääsin sitten hoitohommiin, ko mentin matten kanssa ukin tykö.
Ukki seuraa MM-hiihtoa. Se on ton hiihdon kans vähä niinkö mun Mira-sisko oli oravien kanssa – kun semmosta näkyy jossain, niin ne ei kuule eikä nää mitään muuta.
Ja kyl kuulkaa riittiki hommaa; eka mää vahin ukkia ko matte kävi kaupassa, siis oikeen silmä tarkkana tuijotin sitä ihan koko ajan. Sitten laitettiin ruokaa, kolmeen pekkaan siis. Mun piti tietty vahtii taas tarkkaan, ettei matte ja ukki polta koko taloa, ja tietty että keittiön lattia pysyy siistinä koko aika. Huh huh.
Sen jälkeenkään ei viel päässy tupsluureille, ko matte meni eestaas pyykinpesun ja muun touhotuksen kanssa, ja koska mää oon ylin järjestyksenvalvoja, niin ei munkaan auttanu ko sitten vaan painaa perässä.
Me lähettiin illalla ukin luota kotio vasta kahdeksan jälestä, sitteki mun piti luonnollisesti kattoa koko ajan, että koska se bussi oikeen tulee, ja LISÄKSI viel samaan aikaan tietty tarkkailla tien toisella puolella pysäkillä seisonutta ihmisjoukkoa – ettei ne saa mitään ihmeellisiä aatoksia päähänsä tiiättekö, ko oli kuitenki lauantai-ilta ja kaikkee. Kyllä niissä riittikin kytättävää vahdittavaa.
Koko päivän, kuulkaa ihan koko päivän olin siis valveilla. Seuraavana päivänä oisin mieluusti pyhittäny kokonaan tupsluureille, mutta matte sai päähänsä, et ”nyssää pitkätukka joudut parturiin”, eli se leikkas mun tukan (kuulema näytän iha nuorelta miäheltä taas), furminoi ja harjasi mun turkin, putsas korvat, harjasi hampaat ja leikkasi kynnet. Gaumee touhotus, mää olin ihan voipunu semmosen jäljiltä.
Että parturiin vai? Et oo nainen tosissas…
Kohta me lähetäänki Maxin kans päivän päätteeks hiuka hengaileen tonne koirapuistoon, ja sunnuntaina mennään taas matten kans ukkia hoitaan, matten siskon perhe on siel huomenna niin, että mää saan nukuttua tupsluurit varastoon ja matte pääsee messuamaan – se sano menevänsä taas jonnekin kädentaitomessuille, mitä ihmettä ne semmosetkin on, kysyn vaan. Olis ny mielummin sillon viime sunnuntaina menny semmosille jo, sen sijaan että hio niitä niin sanottuja ”käden taitojaan” meikäläisen olemuksen kustannuksella. Nih.
Hyvää viikonloppua, kamelit!
Komiat pärjää aina 
Hih-hii, sulla on puuhakas matte 😉 Ja sinne kädentaitomessuille se menee ihan varmasti virkistymään, joten tiedossa on taas energinen päivä sen jälkeen. Mahtavaa nähdä ukki kyttäämässä kisoja! Hurraa sille!!! Ja sulle, putsattu ja puunattu koiruli ❤
Joo en tiiä mikä tota mattea oikeen vaivaa, kun ei tosta touhotuksesta tuu loppua millään….no pääasia että lähtee messuille jotta saan nukkua rauhassa 🙂
Heippa, Mauri-setä!
Viittitkö laittaa kuvaa et nähdään millanen sun frisyyri on nyt, kun mamis on sen uudeks muotoillu? Voidaan sit arvioida et kannattaaks todelLAkin mennä kädentaitomessuamaan.
Meidän mami on kans sellanen wannabe-kampaaja. Innoissaan ottaa aina sakset esiin ja nappaa jonkun meistä käsittelyyn. Ollaan pyydetty ettei viittis leikellä ainakaan just ennen kun nähdään kavereita, ettei tulis noloja tilanteita. Mami vaan hekottaa ja esittelee luomuksiaan ihan estottomasti (ääliö!)… et: ”Heh-heh… tosta vähän meni lyhyeks ja TOSTA, oh-hoh! Pikkasen lipsahti! No, ens kerralla sit paremmin!” Joo-o… ja heko-heko! Eipä paljon meitä naurata!
Kiva et ukki on jo parempana 🙂 Voitte vähän relata välillä. Huolestuminen on rankkaa.
Terkuin,
3 shelttiä
Juu mää laitan kuule seuraavaan postaukseen kuvan, sovitaanko sillain? Toi teidän wannabe-kampailu kuulllostaa valitettavan tutulta, mun kutreja leikataan ihan yhtä huoletonna. Epistä kyllä, ko itte noi leikkautavat tukkansa kuitenki ammattilaisilla…..terkkuja sinne!
Oot kyllä hyvä hoitaja! Muista pitää huolta Matestakin!
Kiitti! Joo kyl mää hoidan mattee kans, pidän huolta että se muistaa koska (mulla) on ruoka-aika, ja koska pitää mennä nukkumaan. Mä pidän huolta että se pitää musta huolta. 🙂
Tosi kivaa, että ukki on jo hyvässä kunnossa. Ai siell kädentaitomessuilla oisi kiva käydä. Saad nähdä onko viikonloppuna aikaa, siis Ossin matella. Ossi köllii riemuissaan soffalla ilman mitään messuamista.
Terveisii M-L ja Ossi.
Juu ukki on toipunut niin hyvin ettei ne sairaalaskaan meinaa sitä uskoa – me uskotaan kyllä koska tiietään että meidän ukki on super-ukki! Matte käski kertoon, et ne messut on Wanhassa satamassa, lauantaina ja sunnuntaina. Kyllä mua vähän hirvittää Ossi, ettei noi naisihmiset nyssit siellä saa päähänsä taas neuloa meille mäyräkoiramiehille ”jotain kivaa”…..terkkuja Kirkkonummelle!
Aivan ihana tuo kuva teidän ukista urheilukisojen ääressä. Muistuttaa meidän ukkia!:)
Kauheeta tommonen parturointi! Mua ei onneks tarvii parturoida. Ens kerran voit tulla meille parturointia pakoon. Saat tulla mun sänkyyn peiton alle matteas piiloon. Muiskut!<3
Juu, ukit on kyllä ihan parhaita! Parturointi ei oo tosiaan mitenkään hauskaa, sakset heiluu siinä naaman ympärillä ja tukka tippuu kaaressa lattialla. Hmph. Kiitos Mirkkunen kutsusta, mää saatan hyvinkin tulla sun tykö piiloon! Muiskuja sinne myös! t. Mauri-setä
Kyllä näkee kuvasta, että ukkis on toipunnu, kun niin pirteenä kattelee hiihtoja. Joo, ja on sulla ollu urakkaa kerrakseen, kun oon toiminu apulaisena, vahtina ja vartijana. Ei ihme, että tupluurit olis ollu tarpeeseen. Mutta hianosti sä hoisit postis! Me ollaan niin ylpeitä susta, Mauri-setä.
Kiitti pojat, juu kyllähän tää on ollu ihan gaumee paikka koko perheelle , mutta onneks ukki voi hyvin ja varmaan pääsee kohta kotiin ihan vallan kokonaan! Tänään meen taas ukkia hoitaan, joten pitää ottaa vielä yhet tupsluurit tässä ennen sitä, mukavaa sunnuntaipäivää Tuulisille Pojille!
Voi, kyllä on niin tosi hienoo, että sun ukki on noin hyvin toipunut. Kuule lähetä munkin puolesta pusut ukilles, niin jatkuu toi paraneminen sitte hyvään malliin. Hauska vertaus tuo ukin telkun kattominen Mira-siskosi oravaintoon 😉
Kyllä sää oot, Mauri-setä, niin hieno mäyriäinen ku oot ottanu tuon vahtimishommankin ihan tosissas. Mitä siittä ihmisten maailmasta tuliskaan, jossei meitä mäyräkoiria olis niitten elämässä pitämässä kuria ja järjestystä yllä. Ei yhtään mitään, sanon mä vaan. Kantsii kyl pitää kaikista mahdollisista tupsluurinpaikoista kiinni, ku toi sun mattes tuntuu ny olevan aikas aktiivisella päällä. Muiskis sulle!
Juu Elli, sinäpä sen sanoit -mitä ennen tehtiin kun ei ollut mäyräkoiraa? Kysyn vaan. Millä ne ties että on ruoka-aika, taikka että pitäs mennä jo nukkumaan? Saatikka sitten ko ei ollu vahtia talossa laisinkaan. Enpä tiiä. Mää koitan pysyä kärsivällisenä ton naisihmisen touhotuksen kans, kyllä se ny onneks ees öisin suostuu makaamaan hetken hiljaa paikallaan. Vielä. Hirmeesti Elli terkkuja sulle, ja mukavaa pyhäpäivän viettoa! t. Mauri-setä
Hyvä Maukka, että sulla on vielä eläkeläisikäisenäkin noita luottamustehtäviä, ne pitää mielen virkeänä eikä sun tule niin paljon ikävä siskoakaan, kun on muita huollettavia.
Minäkin hoivaan meidän vanhuksia, mihin ne joutuiskaan, jos en olis muistuttamassa, että mulla on nälkä ja heillä päiväkahvin aika. Lenkillekään en varmaan pääsis ikinä, jos en kävis siitä tarpeesta ilmoittamassa. Me ollaan vähän niin kuin terapiakoiria molemmat.
Joo näin se on VIli, ei meiltä kyllä hommat lopu kesken. Sullahan on vielä se kauppaan vieminenkin, ts kun joudut kädestä pitäen taluttaa porukat sinne ostoskeskukseenkin, että löytävät perille. Suuri on vastuu kahdella pienellä koiralla, mut onneks noi meidän omistajat alkaa olemaan jo aika hyvin koulutettuja – menee pienemmästäkin yleensä käskyt perille. Terkkuja Saksaan! t. Mauri-setä
Mahtavaa että ukki on toipunut noin hyvin. Sä olet varmaan ”osasyyllinen” noin niinku huolenpidon kautta.
Onneks mul ei oo tollasia kutreja, riittää kun toi mamma yrittää repiä muka irtokarvoja. Pyh, kiinni ne on kuitenki ja mä saan kärsiä. Mut myönnetään, noi sun kutrit on kauniit.
Kiitti Nelli, onhan tässä kuontalossa aina vähä hoitamista kyllä, ko sitä pitää leikata ja sitte esmes mettässä kulkiessa helpolla tarttuu kaikki roskat kii. Mut sillä mennään mikä on annettu 🙂