Terve kamelit,
Jokku varmaan muistaa, ko joskus kerroin, että juu – Wanhakin Matte voi oppia uusia temppuja. Totta se on, uskotteko.
Tarina alkaa siitä, että mää olen joutunu tämmöselle gaumeelle dieetille ton sairastelun seurauksena, missä ei saa luukkeja, keksejä eikä mitään, ja ruokanaki on vaan rasvatonta muonaa, vaikka ihan hyvin maistuvaa kyllä.
No kuitenki, tää sopeutuminen on ottanu vähä koville, ko musta tuntuu että mul on aina nälkä. Nuohoon keittiön nurkissa jo niin, että matteki välil hermostuu, ko en suostu kuulema väistyyn jääkaapin edestäkään aina veke. En tunnusta mitään, mutta niin se väittää.
Saan sapuskat kolmeen annokseen jaettuna nykyään, ko ell sano että semmonen rasittas haimaa vähempi. Eli illalla saan sit viel pienen annoksen ennen nukkumaanmenoa. Mutku toi ruaka on niin kevyttä, niin eihän sillä raavas mies jaksa koko yötä nukkua….
Joten mä olen ottanu käyttöön uuden tottisliikkeen, sitä tosin hiotaan viel ton matten kans, taikka siis niinkö koulutan viel mattee siihen. Koulutusta on kestäny nytte muutaman viikon, ja se menee näin:
Klo n. 03 joka yö mää nousen, ja meen tuijottaa mattee tiiviisti lähtietäisyydeltä sen tyynyn viereen. Sitten käydään yleensä seuraavanlainen keskustelu:
Mää: ”Mmmmmm.” (= nyt ottasin sapuskaa että jaksan sitte nukkua taas)
Matte: ”Mene nukkumaan, ei me mihinkään vielä nousta.”
Mää: ”MMMMMMM!!!” (= NYT OTTAISIN SAPUSKAA ETTÄ JAKSAN SITTE NUKKUA TAAS)
Matte: ”%&*#¤%”” (= gaumee rimpsu erikoismerkkejä, en tiiä mitä ne tarkottaa)
Ja sitten me noustaan, mää saan sapuskaa, ja sitte mennään peräkanaa takas sänkyyn nukkumaan. Matte oppii hienosti, mutta vielä jatketaan kyl tottista, niin että saadaan noi erikoismerkit hiottua liikesarjasta veke.
Matte tietää että jos kuuntelee mäyräkoiraa, elämä on helpompaa. Sitä pitää vaan aina muistuttaa tästä tosiasiasta välillä. Tän tokoilun suhteen mulla on pitkän tähtäimen tavoite, ja matteki tietää, mihin tässä tähdätään, koska siitä kirjotettiin jo lehdeskin:
Eli määkin innostusin ny vähän leikkiin sillä Photofunialla. Mutta kyllä tää allaolevaki muotokuva näyttää niin paljo komiammalta, ko joku iänikuinen Mona Lisa – vai mitäs sanotte:
Mutta joo, mää palailen sitten kyl kertoon, ko olen saanut tän uuden tokoliikkeen hiottua huippuunsa niin, että mattelta jää ärräpäät matkasta veke. Kertaus se on varmaan opintojen äitee mattellaki.
Mukavaa toukokuun alkua,
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 
Hyvä Mauri! Säännöllinen koulutus on paras tapa opettaa joku liikekuvio, esim. just tuo klo 3 sänky-keittiö-sänky. Huomaakko, jopa ihmiset oppivat, kunhan metoodit ovat oikeat.
Eikö se sun mattes vois jättää sulle yöksi annosta keittiöön, jotta voisit käydä syömässä sitten kun huikoo? Meinaan, että pääsisit itse helpommalla, ettei tarvis kouluttaa öisin. Nälkäkin siinä kasvaa, kun odottaa, että matte saa itsensä pystyasentoon.
Mun mammani huomas just, et teil on iha samanlaine teekuppi ku silläki ja iha samanlaisest pullastaki tykkää mun mamma ja sun matte. Ollaa vissii sukuu toisillemme…
Joo, määrätietonen saa kyllä noin ittepäisen olennon koulutuksessa olla, mutta mulla alkaa olemaan näin monen vuoden jäljiltä jo aika hyvä käsitys siitä, miten tota mattee motivoidaan oikein. Jos se jättäs mun kulhooni mitään, niin söisin sen kaiken samantien – ja heräisin sitten yöllä pyytään lisää. Mulla on nääs pohjaton nälkä ny.
Heh heh, aatteles Vili tosiaan, jos ollaanki sukua – mistäpä sen tietää, pitkä tukka ja herkkä masu on ainakin meil molemmilla 🙂
Mukavaa toukokuun alkua teille, t. Mauri-setä
Ei välipaloi ! – siis mähän kualisin nälkään. Mä kans päivystän keittiös – tylsintä maailmas on maata lattial ja tuijottaa tyhjää ruokakuppii. Voi ku se täyttys tuijottamisest, ois se aika mahtavaa.
Joo, eik ooki aika synkkää menoa! Mää oon kans koittanu myös taikoo sapuskaa kulhooni vaikka miten, viimeksettes oon käyny kyljelleen kulhon tykö makoileen ja huokaillu siinä ääni väristen, mut ei siitäkään oo mitään hyötyy ollu. Pitänee jatkaa tottiskoulua vaan. Terkkuja Nelli sulle, t. Mauri-setä
😀 😀 😀
Tuo Maurin ”Mmmmmmm…”: kuulen sen erittäin hyvin korvissani, koska sillä Arttukin herättää huomioni, jos sillä on joku vaatimus. Mutta että joka yö… sä olet kyllä Mauri veikeä koira, ja taidan silti kallistua hiukan enemmän mattesi puolelle!
Viime yönä Arttu herätti samoin klo 3. Syynä oli kakkahätä, enkä sen jälkeen saanutkaan nukuttua, vaikka asia hoitui takaovelta ilman, että emännän tarvitse mennä ulos.
No, mut niinkö mä sanoin niin kertaus on opintojen äitee – siks temppua pitää tietty harjotella joka yö, että se kohta sujuu ko vettä vaan. Eikö niin. 🙂
Rispektii Artulle, kiva kun on kameleissa on toinenki matalaääninen tokokouluttaja 🙂 Ja Basselle tietty terkkuja myös, t. Mauri-setä
Sulla Mauri on ihan yltiökiltti matte. Meiän perheessä ei aamukolmen hymistelyt auta. Ainoa mitä on muutaman kerran tapahtunut yöllä on ulosmeno, ettei o vahinkoa tullut sisälle. Muuten meillä pruukataan nukkua öisin. Ossikin on tassut taivasta kohden:) Mutta täytyy sanoo, että hyvin oot emäntäsi kouluttanut, M-L ja Ossi.
Ei se niin kamalan kiltti oo, se on kato vaan hyvin koulutettu 🙂 🙂 Täs on vuosien mittaan testattu moneen kertaan, kumman kantti kestää, ja parhaillaan mekastin yksi yö 3,5 tuntia kerran, ko ei meinannu sana mennä millään perille. Ja ko matte laitto makkarin oven kii, ettei kuulis melua, niin mää pöyristyin niin että tulin ulvoo oven taakse. Mäyräkoiraa ei jätetä (keskellä yötä oven taakse)!
Naapurisovun nimissäki jo sen oli kato annettava periks….
Mukavaa viikon jatkoa Kirkkonummelle, t. Mauri-setä
Kyllä sää Mauri-setä olet sitten kova luu, täytyy myöntää. Meillä onneksi Ossi on sisäistänyt, että yö on nukkumista varten. Mutta osataan sitä meilläkin. Meinasin alakerrassa hiirenhiljaa laittaa Ossille aamuksi uunilohen jämät ja nahan, niin johan se kuuli yläkertaan ja kipitti alakertaan keittiöön katsomaan, että onko kupissa jotain. No olihan siellä aamuksi varatut lohet, vaan ei enää muutaman minuutin päästä. Nyt voi olla miehellä kuuden aikaan herätys….
Ei herranjestas sentään, miten kovaan kouluun sun mattes on joutunu. Mut ihan hyvin oot koulinu juu.
Emäntä täällä päivittelee, että ”kyllä nää on nää mäyräkoirat monimutkasia”, mut mä sanoin sille, että itehän ootte osanne valinneet. Meni kuule ihan hiljaseks! Muiskut!<3
Sääpä sen sanoit Mirkkuseni, ihan ittehän ne on mäyräkoiran hankkineet – muahhahhah, sen takia kai mun matte ottikin sitten toiseks koiraks noutajan, joka oli kuulemma kuin ”ihmisen ajatus”….mää en halua olla kenenkään ajatus, mää olen mäyräkoira! Muiskut sulle kans, napakkasanainen söpöliini! t. Mauri-setä