Moikka kamelit,
se on Mauri-setä täällä. Mää jouduin antaa mattelle plokivuorot tossa viime viikolla, kun olin niin kovin kipiänä itte. Nyt voin jo paremmin, joten matte anto lyhykäisesti tulla tervehtiin.
Mun kylki on ihan paljaaks ajettu, siinä oli semmone kipulaastari joka eilen otetiiin pois.
Matte sanos et on pääsiäinen ny, mut en oo huamannu semmosen viettoo kyllä meillä, ellei sitä sitte yleensäki vietetä nukkuen. Me ko on melkein vaan nukuttu. Mää viel enempi ko matte. Ehkä se johtuuki sit unenpuutteest, mut toi matte on ollu tiiättekö vähän kummana….
Niinkö kaikki mäyräkoirat, niin toki määkin osaan lukea matten ajatuksia, vaikka aina ei kyl ees haluais tietää mitä sen päässä liikkuu.
Nyt sen päässä onki liikkunu kyllä harvinaisen vähän, koska ko mää nousin sairasvuoteelta ekoj kertoj syömään, nii matte huusi täysillä mielessään että ”HURRAA!!” mut naama sil oli ihan peruslukemilla. Kuulin sen ihan selvästi. No mä mietin että jospa sitä vaikka pisti amppari tai joku mikä pisti kiljaiseen, mut eikö mitä, sitte ko menin ekaa kertaa ulos pisulle, niin taas kuulu sieltä hihnan päästä äänetön ”HURRAA!!”. Ja matte oli niinkö mitään ei olis muka sanonu. Mut mua ei puijata.
Että tää elämä on ollu pelkkää nukkumista ja ”HURRAATA” ny viime päivät; ko annoin mattelle aamupesut eilen, nii taas kuulu ”HURRAA!!” ja lisäks sillä alko silmätkin taas valumaan… Sitte mää jo aattelin että ny pitää ottaa komento taas, jotta ton hurrailun saa loppumaan, ja kävin illalla kymmenen perästä komentaan mattea kuuluvasti sänkyyn. Vaan mitäs tapahtu; sohvalta kuulu tietenki taas, että ”HURRAA!!!” Sitten se tuli sänkyyn kyl kans, ja kävi nukkuun mun kylkeeni hymy naamalla.
Mää lähen tästä takas tupsluureille, ennenkö kuuluu jostain taas ”HURRAA!!”.
Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!
toivottaa Mauri-setä
Naiset. Ota niistä nyt selvää.
Komiat pärjää aina 
HURRAA – hyvä Mauri-setä! Terkkuja täältä maalta. Me ollaan Dessin kanssa etsitty liito-oravia, muttei löydetty kun niiden jätöksiä. Nyt syödään pitsaa ja kohta lähdetään taas ulos. Hyviä vointeja edelleenkin ja nähdään kunhan kotiudutaan taas :D. t. Ringo ja Dessi
jaa että HUR—mitä?! Älkää ny vaan tekin alottako! 🙂 Kiitos terveisistä, nauttikaa munkin puolestani -sekä ulkoilusta että pitsasta. Mää en saa kumpaakaan. Katotaan juu josko joku ilta päästäis vaikka toi lähilenkki tekemään, ko meikäläinen on saanu nukuttua tarpeeks. Terkkujaa!!! t. Mauri-setä
Hieno homma, Mauri-setä 🙂
Joo, kiitos – tästä lähetään vaan ylöspäin!
Voi Mauri, on se ainaskin kolminkertaisen HURRAA-huudon paikka ja ihan ääneenkin, kun sää alat toipuilla. Kaikki sun blogikamelit ovat olleet huolissaan ja ny me saamme olla iloissamme, kun sää alat olla parempi. Ja me naisethan olemme tosi omituisia, kyl sun pitäisi se tietää. Terveisii sinne naapurikuntaan, toivottelevat Ossi ja emäntä.
No joo, pakko kai se on vaan alistuu niihin HURRAA-huutoihin sitten 😉 Naiset on tosiaan omituisia, sillä mää mietinki että mikäs ihmeen juhlan ja tuuletuksen paikka se ny muka on, ku meikäläinen nostaa raitilla koipee….Kovasti terkkuja lajitoverilleni Ossille, se varmaan kyllä tietää mistä mä puhun. Ja emännälle toki mukavaa alkavaa viikkoa, t. Mauri-setä
Hyvä, että olet taas tokentunut ja päässyt takaisin vastuutehtävääsi. Pieni lomailu välillä tekee ihan terää, vaikkakin sairasloma ei ole kivoin kaikista, mutta ihan terää sekin on tehnyt. Matte on varmaan ollut helisemässä, kun on joutunut hoitelemaan sunkin virkaas ja eihän se nyt oikein liene onnistunut. Ei sun saappaisiis oo helppo kenenkään hypätä, ei varsinkaan matten, jolla ei oo edes niin paljon jalkoja kui sulla on saappaita. Mun mielestäni voisit säkin nyt huutaa HURRAAta, kun talo on sentään pystyssä ja mattekin kai. Niin, ja sää kans, rakas Maukka.♥
Juu, onneks oli paikat pystyssä ja tallella edelleen, mut kauempaa ei olis voinu kyl sairastaakaan ko ei tiiä mitä olis tapahunut ko ei pääse vahtimaan. Ei toi matte tosiaan saa itteens ees ajoissa nukkumaan, ellen mää komenna sen sopivaksi katsomani aikaan sänkyyn. Onhan se kiva kyllä mustakin, ko enää ei satu, ja ruokakin alkaa taas maistumaan. Kovasti terhakkaita terveisiä teille sinne Saksaan, ja tietysti erityisterveiset Kauppakeskus Konstaapeli Vilille! 🙂
Hianoo, että oot taas takas! Mää luulen, että ne HURRAAT kannattaa ottaa ihan kohteliaisuutena. Meinaan että mattes on vaan niin kiitollinen, että sää pystyt taas pitään sitä aisoissa ja mäyräkoiran komennossa, katokko se raukka ois muuten ihan suunta hukassa!
No sääpä sen sanoit, toi täti ei kyl tietäis yhtään mistään mitään, jos mää en sen perään kattois. Joten tietty se oli ilonen ko toivuin takas suunnannäyttäjäksi. Ja määkin olin siitä ilonen, että kovin kamalia ei ehtinyt mun poissaollessa viel tapahtuun. Kovasti terveisiä Nakki sulle, pidät varmaan liikenteenlaskijana kans aika tarkkaan tilannetta silmällä. 🙂
Ihanaa, ihanaa, IHANAA! Mauri-setä alkaa toipumaan. Kyllä sulla oli/on kaamee tauti, onneks vika löydettiin ja sait siihen lääkettä. Nyt pystyt jo vähän kurkkimaan sieltä punkan pohjalta. Kuule, sillon tammikuussa sää olit tarkkailussa (blogikirjoitus 17.1), voisko olla mahdollista, että sulla olis sillon jo ollu jotain esioireita tosta taudista? Kun olit kovin väsyny ja apaattinen. No, ei ne välttämättä liity toisiinsa mitenkään, mutta aattelinpahan vaan. Mutta täältä lähtee nyt paljon muiskuja toipilaalle. SMACK ❤ Paranehan pian!
Kiittti Elli, onhan se kivaa ko ei enää oo kipuja, ne oli hirmeitä! En tiiä kuule yhtään, miten kauan tommoset tauit itää, mutta voihan se olla juu, että olin jo vähän kipiä sillon aiemmin. Mene ja tiedä – ainakin kohta olen onneks sitten terve! Muiskuja sulle takas MUISKIS!
HURRAA! ELÄKÖÖN! BRAVO! JIHUU! hihkumme ja hulinoitsemme paremman vointisi kunniaksi.
Lopuksi vielä yksi HURRAA ja miljoona muiskua!<3
Jaaha Mirkku. Että sitä HURRAATA sitten päästelit, oikeen korkojen kera. Mut mää annan sulle kyl anteeksi mitä vaan, ko oot niin hurmaava tapaus 🙂 ja lähetän ainaki tsiljoona muiskua takas! t. Mauri-setä
Kyllä hurratuttaa täälläkin, mutta yritän vaimentaa, ettei Mauri hermostu 😉
En tiedä sinusta, mutta Arttu olis kyllä noin rankan taudin ja pitkän nukkumisen jälkeen kuin elohopea, rasittava ja ihana yhtaikaa 🙂 Pysy terveenä, mattelle lämpimät terkut myös.
Juu antaa tulla ny vaan, Mirkku se tossa päästeli jo niin täysillä että vähä lisää ei haittaa 🙂 Mää oon vielä lääkekuurilla, joten ihan ohi ei oo hoito. Nukun edelleen aika paljon, ja matte sanoo et se on hyvä niin, lepo on parasta lääkettä. Joten kerranki saan ottaa niin paljo tupsluurii kun vaan tästä sedästä irtoo, jee! Paljon terkkusia sinne myös, pojille erityisterkut että pysykäätten terveenä! t. Mauri-setä
HURRAA, Mauri-sedän parantuneen olotilan puolesta! Kandee ny hyödyntää tota sun mattes hurraa-olotilaa, vaadit hirveesti kaikkia herkkuja ja nameja ihan ton parantumisen nimissä, tarttee kato paljon voimia ja energiaa, että toipuu kunnolla! Onneks enää ei oo ihan kauheen kylmä, ettei sun kylki palele. Pidetään peukkuja, että toipuminen jatkuu samaa hyvää vauhtia!:)
HUR….ööh, tota noin…. Jos oikein tarkkaan kuuntelet niin kyllä se kaikuu täälläkin 🙂
Mauripoika sairastaa, häntä hellikäämme ❤
Hyvä hyvä! Miten toipuminen on edistynyt?
Heips, muuten oikein mukavasti kiitos, mutta eilen tuli sitten takapakkia; Mauri oli vinkaisi kipeästi tervehtiessään minua kotiintullessani, ja suorastaan ulahti kun menin laittamaan sille valjaita päälle…..eikun uusiksi kipulääkitys päälle ja soitto eläinsairaalaan. Ilmeisesti koira voi kipuilla parikin viikkoa, joten pidän nyt kipulääkityksen vielä päällä ja pidätän hengitystäni, ettei tule uusia kohtauksia. Tuliko teillä missään vaiheessa takapakkia Paavon kanssa, kun haimatulehduksesta yrititte päästä?
Voi ikävää. Meillä ei ihan tuollaista takapakkia tullut. Tosin Paavo ei missään vaiheessa ollut noin kipeä tai sillä ei ollut selkeitä kipuja. Sinä päivänä kun vein Paavon ensimmäisen kerran eläinlääkärille Paavo oli kurjassa kunnossa, mutta se johtui varmaan ihan vaan ”kuivumisesta”. Haimaa Paavo aristi, kun eläinlääkäri sitä kokeili, muttei missään vaiheessa valittanut.
Paraneminen lähti nopeasti liikkeelle, mutta aivan kunnossa Paavon vatsa ei ole vieläkään. Muutaman kerran Paavo ripuloi erikoisruokavalion aikana, mutta se johtui todennäköisesti siitä, että annoin vääränlaista piimää.
Lisäksi Paavo kärsii ilmeisesti stressivatsasta, eli aina kun olemme viikonlopun maalla, jossa on kissa (jota Paavo ei siedä) ja paljon muuta touhua, Paavon maha menee sekaisin. Näin kävi esim. pääsiäisenä. Olemmekin nyt siirtymässä Royal Caninin mäykkyruoasta saman firman herkkävatsaisten ruokaan. Josko se toisi helpotusta. Ja muutenkin täytyy nyt olla tarkkana, ettei ylimääräisiä herkkuja anneta. Tavallinen luu veti massun löysälle, nahkarullilla ei onneksi ole ollut samanlaista vaikutusta.
Ennen kuin Paavolle tuli vuodenvaihteessa ensimmäisen kerran ripuli (vai oliko jo haimatulehdusta, emme tiedä), ei Paavolla ole ollut juurikaan vatsavaivoja.
Paavon paino on lähtenyt nousuun. Eilinen epätieteellinen mittaus kotivaa´alla antoi tulokseksi 6,4 kiloa eli saman kuin ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä. Sen jälkeen paino putosi viikossa yli kilon enkä edes tiedä, miten vähän Paavo laihimmillaan painoi. Isokokoinenhan se ei ole ollut missään vaiheessa.
Paranemista sinne!
Kolminkertanen huRRRaa!
Mua hualettaa, että kuis sää nyt jakselet. Joko oot paremmassa kunnossa tuon takapakin jälkeen? Todella harmittavaa, kun sun tarttis etupakkia mennä!
Moips Elliseni, täällä mä oon viälä, hitaasti mutta varmasti toipuneena. Kiitti sulle kun kyselet perään, ja niinkö aina – PUSUJA!
Millai sää Mauri-setä jakselet? Mää tunnustin sun plokia mun plokissa, jos sää vaikka ilostuisit siittä kaiken paranemishommelin keskellä.
Tiiäkkö Nakki, sun tunnustus teki heti kummia, rintakarvakki kasvo heti ainaki sentin. Kamalasti kiitos sulle moisesta kunniasta, on kiva ko ollaan kameleita! t. Mauri-setä
Miten siellä voidaan? Me ollaan hurjan huolissamme teistä, kun mitään ei oo kuulunut pitkään aikaan. Muiskut!<3
Mirkkuliini, täällä mä oon viälä. Hirmeen hitaasti oon toipunu, mut hengis kuitenki! Kiva kun oot mua miettiny, niin määki sua! Muiskuja Mirkkuseni! t. Mauri-setä