Diagnoosi ja päivitystä

Hei kaikki,

Maurin matte täällä. Ihan ensiksi kiitos kaikille edellisen postin kommentoijille tuesta ja tsempeistä. Tämä päivitys onkin sitten aika pitkä, koska niin paljon on tapahtunut sitten tiistain….

Menimme tosiaan Maurin kanssa tiistaina takaisin lääkäriin, koska se oli taas huonompana. Ensin Maurin sisukset katsottiin ultraäänellä, mutta siellä ei näkynyt mitään epänormaalia. Ell tutki myös pitkään Maurin selkää, koska silloin tiistaina Mauri ontui toista etujalkaa, kun menimme lääkäriin. Sen jälkeen tutkittiin pitkään ja hartaasti lauantaina jo otettujen testien tuloksia, ja päädyttiin siihen, että otetaan Maurilta vielä haima-arvot verikokeella, vaikka ultrassa haima näyttikin aivan normaalilta.

Tunnin hermoja repivän odottelun jälkeen ell kertoi, että Maurilla on akuutti haimatulehdus, ja että sen pitää jäädä eläinsairaalaan tehohoitoon ainakin kahdeksi vuorokaudeksi. Yöksi saisin hakea pojan kotiin, mutta tehohoidossa pitäisi käydä kunnes haimatesti näyttää taas normaalia. Pelästyin puolikuoliaaksi, mutta samalla oli helpottavaa että kaiken kamalan kivun aiheuttaja tiedetiin nyt varmasti, ja Mauria päästiin hoitamaan kunnolla – ts hoidettiin sairautta eikä vain oireita.

Mauri jäi samantien tiputukseen päiväksi; se sai suoneen vahvaa opiaattia ja nesteytystä, sekä myös suun kautta vatsansuojalääkettä ja oksennuksenestolääkettä.

Kun sain pojan illalla kotiin yöksi, sillä oli kanyyli paketoituna pieneen koipeen yöksi. Sen takia Maurilla oli myös kauluri päässä. Yö oli kamala, koira oli todella kipeä ja lisäksi traumatisoitunut kaulurista. Nukuttuamme pari tuntia Mauri heräsi tuskaisena, ja uikutti kovaan ääneen, kunnes antamani opiaattiannos alkoi taas vaikuttamaan. Mauri uikutti aina kovempaa, ellen paijannut sitä, joten valvoin läpi yön paijaten pientä potilastani. Uskollinen mäyräkoira tiesi, että yritän auttaa sitä, ja nuolaisi kipujensa keskellänkin otsaani kiitokseksi.

Haimapotilas ensimmäisen tehohoitopäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna mentiin taas sairaalaan klo 08 aamulla, ja Mauri jäi taas päiväksi sinne. Ell soitteli sitten päivällä, ja kertoi että Maurin haima-arvot ja tulehdusarvot on saatu normalisoitua, mutta että Maurin tiputusta jatketaan varmuuden vuoksi iltaan asti.

Eilen illalla kahdeksan aikaan sain mäyräkoiran vihdoin kotiin – siis kotihoitoon. Maurilla on opiaattikipulaastari (Durogesic) selässä sunnuntaihin asti, ja se pitää suojata joten se käyttää kaulurin sijaan vanhaa kokovartalopaitaa, joka sille hankittiin pari vuotta sitten poistetun patin tikkejä suojaamaan. Lisäksi Maurilla on seuraavat lääkkeet:

-Tramal (opiaattiliuos lisäksi kipuihin tarvittaessa)

– Tylosin (suolistoantibiootti)

– Cerenia (oksennuksenesto, tukee myös haiman toimintaa)

– Cuplaton (vähentämään suoliston kaasuja)

– Losec (happosalpaaja)

Koska Maurilla oli kovaa ripulia myös, hoidetaan nyt myös ärtynyttä suolistoa. Se voi kuitenkin johtua ihan tästä yleistilan rasituksesta. Lisäksi Mauri saa nyt pari rkl kerrallaan haimapotilaan ruokaa, vielä sille ei ole kyllä kovasti ruoka maistunut.

Muutaman asian olen tästä painajaisesta oppinut vastaisen varalle: 

  1.  Jos mäyräkoiralta menee jalat alta, se ei ole automaattisesti selkäongelma. Vaikka Mauri ontui sairaalaan tiistaina mennessä, niin sekin johtui vaan kovasta kivusta haimassa.
  2. Jos mäyräkoira on kovissa kivuissa, tsekataan aina jatkossa haima-koe automaattisesti. Maurilla ei ollut missään vaiheessa haimatulehduksen yleisimpiä oireita, eli oksentelua, ruokahaluttomuutta tai laihtumista, joten tätä ei sen vuoksi osattu heti epäillä.
  3. Jos mäyräkoira ulisee, se ei ole välttämättä opiaateista sekaisin, vaan vain kivuissa. (Soitin toissayönä Viikkiin kysyäkseni voinko antaa lisää opiaatteja, kun uikutus ei tuntunut loppuvan millään, ja siellä vastannut ell-opiskelija oli täysin jumiutunut ajatukseen, että koira oireilisi tuskaa vain olemalla levoton ja liikkumalla eestaas, eikä uskonut kun sanoin toistuvasti, että tämä koira ei ole tehnyt sitä missään vaiheessa tämän sairauden aikana…)
  4. Otin ell:lle koko ajan kuvia ja videota kännykällä Maurista kotona, koska se esittää lekurissa aina voivansa paremmin kuin voikaan. Tämä osottautui hyväksi ajatukseksi, koska ell:kään ei olisi muuten uskonut, miten kipeän oloisena Mauri uikutti koko yön kotona pe-la välisenä yönä. Sitä varten tässäkin postauksessa otetut kuvat on napsittu, en suinkaan kuvaisi tuskaisen kipeää koiraa vain bloggausta varten.

Nyt jatketaan seuraavat 10 päivää lääkityksellä, ja otetaan todella rauhallisesti koko sen ajan. Viime yönä Mauri heräsi vain noin tunniksi, kun kipulääkkeen vaikutus oli heikkenemässä, joten saimme nukuttua noin 6 tuntia. Se on aika paljon enemmän kuin sitä edeltäneiden viiden yön keskimääräinen nukkuma-aika, joka on jäänyt n. 2h/yö. Nyt tuo kipulaastarikin on alkanut jo vaikuttamaan, joten siitä liukenee kivunlievitystä tasaisesti sunnuntaihin asti.

Pitää vielä erikseen kehua Remediumin lauantaisen käynnin lääkäriä (Mauri tehohoidettiin Espoon Eläinsairaalassa, menimme sinne lauantain ell:n suosituksesta tiistaina,  koska siellä on käytössä tehokkaampi ja tarkempi ultraäänilaite) – hän nimittäin soitti minulle maanantaina vapaa-ajallaan, ja tiedusteli vielä Maurin vointia, ja sanoi että voin tekstata tai soittaa hänelle koska vaan, jopa pääsiäisen pyhinä vaikka hän ei ole töissäkään, jos tarvitsen apua.  Tällaista ei ole koskaan tapahtunut missään muualla, joten siirrymme kyllä ko lekurin hoitoon jatkossakin. Ihanaa kun hoitava lääkäri on sellainen, joka haluaa seurata koiran vointia vielä senkin jälkeen, kun olemme poistuneet vastaanotolta.

Pitääkäpä peukkuja ja tassuja, että Mauri-sedän toipuminen jatkuu suunnitelman mukaisesti ilman takapakkia, jooko.

Rauhallista pääsiäistä kaikille.

terveisin Maurin matte

potilas2

”Bad to the Bone” – vihdoinkin kotona.

Mainokset
Categories: Uncategorized | 31 kommenttia

Artikkelien selaus

31 thoughts on “Diagnoosi ja päivitystä

  1. Parane pian Mauri ❤
    Voimia emännälle hoitamiseen, toivottavasti pääsiäisenä voitte nauttia jo iloisistakin yhdessäolon hetkistä.

    • Kiitos, ainakin me vietämme pääsiäistä yhdessä – se on pääasia ja suuri ilon aihe. Oikein hyvää pääsiäistä sinne!

  2. Samat sanat: parane pian Mauri.

    Sydän syrjällään olen käynyt blogissa tarkastamassa onko mitään kuulumisia, niin huolissani olen ollut. Toivottavasti kaikki nyt sujuu hyvin ja pääsiäinen on rauhallinen.

    • Joo, pahoittelen päivityksen myöhästymistä, olen unenpuutteessa vaan käytännössä syönyt kynsiäni viimeiset kaksi päivää Maurin ollessa sairaalassa, jotenkin ihan shokkitilassa kaikesta. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen hetkeen, että saan mäyräkoiran takaisin kotiin.

      Kiitos myötäelämisestä, blogikaverien kannustuksesta on ollut suuri lohtu, ja luin kaikki terveiset ääneen Maurillekin tänä aamuna 🙂 Aurinkoista pääsiäistä sinulle ja Nellille!

  3. Kiva kun jaksoit tulla meille kertomaan, täällä ollaan oltu tosi huolissaan. Mulla ihan vesi valui silmistä kun luin tätä kirjoitustasi, osaksi siksi että Mauri on ollut niin kipeänä, osaksi helpotukseksi siitä, ettei mitään niin vakavaa löytynyt, etteikö Mauria olisi pystytty auttamaan. On tosi kurjaa katsella vain vierestä, kun oma koira on niin kipeänä. Eikä itse voi juurikaan auttaa, muutakuin viemällä ell:lle. Ennemmin sitä ottaisi koiran kivut itselleen, kun katselisi toisen kärsimystä. Voimia mattelle Maurin hoitoon ja Maurille pikaista paranemista (peukut ja tassut on ylhäällä). Elli lähettää vielä parantavia muiskauksia Maurille, ja emäntä parantavia rapsutuksia!

    PS. Jollei noin miehekkään paidan avulla parane, niin millä sitten 😉 Ootsä, Mauri-setä, kova luu!
    PSS. Hyviä vinkkejä vastaisuuden varalle, mikäli omassa koirassa ilmenee joskus jotain kipukohtauksia.

    • Joo, kovasti on täälläkin vesi virrannut viime perjantaista asti silmistä, ja virtasi itseltäkin tätä juttua kirjoittaessa, kun kertasin noita tapahtumia.

      Oman koiran kipu on tosiaan kamalaa, mietin monta kertaa yön pitkinä tunteina, että mielummin ottaisin kivun itse, kuin antaisin Maurin kärsiä siitä. Paljon muuta ei kuitenkaan voinut tehdä, kuin säilyä erityisen tyynenä Maurin vuoksi, ja olla vieressä sen tukena. Uskon kuitenkin että noi laumaeläiminä aistii myös sen, jos yrittää vieressä ”huokua” voimaa ja tukea.

      Ja juu, kyllä Maukka on sen verta kova luu, että sen on parempi tästäkin selvitä! 🙂

  4. Rakas Mauri-setä, me tsempataan sua ihan kybällä ja tuhannella. Kyä sä tervehdyt, nyt ku vaiva selvis ja löyty oikeet lääkkeet. Varmalla!

    • Kiitti Tuuliset pojat, siihen tähdätään. Railakasta pääsiäistä ikkunaprinsseille! 🙂

  5. Hyvä että Maurille saatiin diagnoosi sekä hoito ja lääkitys saatiin käyntiin. Meillähän on tuoretta kokemusta haimatulehduksen hoidosta. Paavolla onneksi auttoi päivässä pahoinvointilääke ja ruokavaliomuutos, joten tiputushoidolle ei ollut tarvetta. Silti tautia on paranneltu pitkään.

    Diagnoosi tehtiin 12.2. ja tänään 28.3. Paavo söi ensimmäistä kertaa pelkkää normaalia ruokaa. Toki matkassa oli mutkia verinäytteen katoamisen myötä.

    Antoiko lääkäri mitään arvioita, mistä tulehdus olisi voinut tulla? Meille el sanoi, että se voi tulla myös bakteerista, mutta on harvinaista. Yleisempää on, että tulehdus aktivoituu liiallisesta rasvapaukusta (talipallot, kinkun rasva jne.), mutta emme tiedä Paavon syöneen mitään tuollaista.

    Anteeksi tämä oman tarinan kertaaminen, mutta kaikki on vielä kovin pinnalla mielessä. Paljon parantavia rapsutuksia Mauri-sedälle!

    • Kävinkin kuule monta kertaa lukemassa uudestaan Paavon haimatulehdus tarinat, onneksi teillä sentään poika selvisi lievimmillä oireilla, vaikka kyllä tuokin teidän kokemus aika pelottava oli.

      Meidän ell sanoi samaa, ei oikein tiedetä mistä nuo tulehdukset tulee, muuta kuin että ne eivät ole bakteeriperäisiä –> sen takia antibioottihoitokaan ei auta. Riskitekijä on ainakin ikä, ja ylipaino, Maurilla on molempia. Tosin nyt tuli pakkolaihis, kun haimaruokaa syödään varmaan tästä eteenpäin. Ja siis laihtua sen pitää joka tapauksessa, sehän on syönyt jo pitkään RC:n Obesity mgmt- kuivaruokaa, joka on myös vähärasvaista, mutta sillä ei ole laihtunut kovin nopeasti. Ja tosiaan senkään vuoksi se ei ole mitään rasvaisia ruokia saanut. Pelottavaa olikin, kuinka nopeasti se iski päälle; Mauri kuitenkin lenkkeili kaverien kanssa pe-iltana ihan normaalisti, söi ruoan ja hammastikun siihen päälle. Ja klo 20.30 meni sitten jalat alta.

      Älä ollenkaan pyytele anteeksi, olisin kysynyt teidän kokemuksista lisää joka tapauksessa 🙂 Esim tuo ruoka-asia jäi vielä selvittämättä ell:n kanssa, ihan hyvä tietää että haimaruokaa tosiaan jatketaan noinkin pitkään – niin oletinkin mutta meinasin sitä vielä ell:ltä varmistaa. Syökö Paavo kotiruokaa vai teollista? Jos jälkimmäistä niin mitä merkkiä/laatua? Meille määrättiin Royal Caninin Gastro Intestine Low Fat- purkkiruokaa, ja se näyttää ainakin maistuvan Maurille hyvin.

  6. Hyvä, ettet päätynyt tohelolle ellille, vaan osaavalle. Kyllä se siitä. Näytä Mauri kaikille, kuinka nouset kuin feenikslintu sairasvuoteeltasi ja niin on kipu ja stressi unohdettu. Tervehdy nyt reippaasti, kaikki sun kamelit pitää peukkuja sulle. Kyllä sulla on hyvä matte, kun jaksaa hoitaa sunt taas terveeksi. ♥

    • Kiitti kamalasti tuesta ja tsempeistä, Maurin matte se tässä kertoo, että Mauri nukkuu tuossa vieressä syvää, parantavaa unta, saatuaan äsken lisää kipulääkettä.

      Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa koko teidän laumalle sinne Saksaan, ja tietysti erityisterveiset Vilille ❤

  7. Uni ja lepo toivottavasti parantavat pienen potilaan, nyt kun lääkkeet on oikeat. Eppu lähettää pääsiäiskinkun tuoksuiset terveiset Maurille, toivottavasti ruokaa alkaa pian maistua!
    Rauhallista pääsiäistä!

    • Kiitos, ja juu siihen tähdätään – vaikka mäyräkoira nukkuisi koko pääsiäisen, niin se ei haittaa, koska uni ja lepo on nyt se, mitä tarvitaan.

      Terkkuja Epulle myös, Mauri-setä on syönyt tänään pari lusikallista tuota haimapurkkiruokaa, raejuusto tai piimä eivät vielä maistu.

      Aurinkoista pääsiäistä teille!

  8. Meillä on hirveä huoli ja hätä Maurista ja Maurin matesta! Hirmuisesti voimia molemmille!
    Maurille monta muiskausta ja emännälle lämpöinen halaus! Olette ajatuksissamme!<3

    • Kiitos Mirkku ja Mirkun emäntä! Toivottavasti te olette jo toipuneet hirmeestä treenitraumasta! Kovasti rapsutuksia Mirkulle!

  9. Ihanaa, että selvisi mikä Maurilla on ja että se on hoidettavissa. Saakos udella mitä Mauri painaa? Minä olen yrittänyt pitää Ossin painoa sellaisissa kohtuulukemissa ja silti Ossi painaa nyt 11,2 kiloa. Taitaa nyt meidän herra kanssa joutua pienelle laiharille, koska Ossillahan on se selkä kerran niksahtanut ja pysyy selkä paremmassa kunnossa, kun ei ole ylipainoa. Rauhaisaa pääsiäistä, M-L ja Ossi.

    • Joo, olihan se helpotus kun tiedettiin vihdoin, mistä kamala kipu johtuu. Mauri painaa kyllä enemmän kuin Ossi, 11 -kilonen se oli noin vuoden ikäisenä ja oli silloin tosi rimpula vielä. Pitäisikin joskus mitata koira tarkemmin ja pyytää vertailemaan omiin, sitten näkisin onko tuo Mauri muutenkin semmonen jättiläinen kuin millaiseksi minä sen miellän 🙂

  10. Eäinlääkäri taisintodeta, että haimatulehduksia löytyy nykyään, kun niitä on ruvettu testaamaan. eli varmaan niitä on aina ollut, mutta diagnoosia ei ehkä ole osattu tehdä oikein.

    Meillä Paavo söi riisiä ja ID-märkäruokaa (tavallista ja vähärasvaista, IDtä saa kai vaan eläinlääkäreiltä) sekä piimää.

    Alussa aloitettiin tosi pienillä annoksilla ja Paavo laihtui paljon, vaikka ei olisi ollut tarvettakaan. Luita ei saanut syödä eikä ylimääräisiä herkkuja antaa, sillä haima joutuu tekemään töitä aina kun koira syö.

    Sen jälkeen kun tulehdus todettiin voitetuksi, antoi eläinlääkäri ohjeeksi siirtyä tavalliseen ruokaan hitaasti, viikon-kahden kuluessa. Me siis aloimme antaa nappuloita riisi-ID-mössön ohessa ja kahden viikon aikana siirryimme kokonaan norminappuloihin. Paavo syö Royal Caninin mäyräkoiranappuloita.

    Olen tosin pohtinut, pitäisikö siirtyä herkkävatsaisen koiran Royal Caniniin, kun selvästi Paavon massu on muuttunut herkemmäksi. Kun annettiin ensimmäistä kertaa tulehduksen jälkeen paistettu luu, veti sen Paavon massun löysälle. Eli luiden syömistä täytynee Paavolla säännöstellä.

    Lisäksi eläinlääkäri kehotti jatkossakin välttämään halpoja koiranmakkaroita yms. ja syöttämään laadukasta ruokaa. Tosin Paavo on syönyt melkein koko ikänsä RC:tä, kerran ostimme jotain muuta ja se ei sopinut.

  11. Ai niin laukku. Tiedän, että olet ihan varmasti tosi huolellinen kaikessa, mutta muista se kipulaastarin vaarallisuus, ettei Mauri pääse sitä missään nimessä nuolemaan. Muutamia hulluja ihmisiäkin kuollut täällä Suomessa niihin kun pureskelleet vai olivatko peräti syöneet laastareita huumeena, huolestunut M-L

    • Kiitos muistutuksesta, eläinlääkärikin siitä kovasti varoitteli, ja sanoi että sitä pitää itsekin käsitellä hanskat kädessä. Maurilla on se laastari toisen olkapään yläpuolella, ja kun olen kotona niin Maurilla on tuo paita päällä, siinä on lahkeissa kuminauhat takajalkojen ympärilllä joten Mauri ei saa sitä pois, ja jos pistäydyn ulkona niin siksi aikaa Maurille laitetaan kauluri kaulaan.

  12. Paranemishaleja Tiitulta ja emännältä!
    Mistä tuota haimatulehdusta nyt kaikille mäykyille on tullut? Tiitullakaan ei ensin tuommoista osattu epäilläkkään, kun ei kuvissa eikä ultrassa löytyny mitään erikoista, eikä verikokeissa. Onneksi meillä voidaan nyt suht’ normaalisti.
    Aurinkoista pääsiäistä teille:)

    • Svea tuossa ylempänä kirjoitti, että niitä ehkä nyt diagnosoidaan enemmän, kun ennen ei ollut verikoetta jolla todeta tauti niin suoraan — eli niitä löytyy nyt vaan paremmin. Mene ja tiedä. Kamala kokemus tämä on ollut, toivottavasti meidän kohdalla ensimmäinen ja viimeinen sellainen. Kiva että teillä voidaan siis jo melkein normaalisti, siihen mekin tähdätään! Terkkuja Tiitulle!

  13. 3 shelttiä

    Voi, Mauri-setä! Haimis on ällö! Toivottavasti se nyt jää sulla vaan yhdeks episodiks ja voit taas elellä hyvinvoivana pitkään.

    Meidän kotona oli ennen meitä mummukoira, jolla oli krooninen haimatulehdus ja lisäks vielä joku suolistohäikkä (tulehdus), se myös pitkäaikaisena. Tästä on jo aikaa 5 vuotta ja hoito on varmaan kehittyny. Mami otti töistä vapaata ja istu mummun kanssa tipassa yhden vuoden aikana monena päivänä.

    Mummulle tuli sinä vuonna 4-5 ”kohtausta”, ja sillon ne lähti mamin kanssa aina taksilla lääkäriin. Pääsivät aina vip-asiakkaina jonon ohi, ja siitä vaan suit sait takahuoneeseen tippaan. Mami oppi vahtimaan pätevästi tippistä ja sähläämään Tramalin kanssa. Sillon ei ollu koirille mitään kipulaastareita. (Lisäks mami oppi avustamaan pupua leikkauksesta heräämisessä syöttämällä sille salaatinlehtee samalla kun ne oli mummun kanssa tipassa heräämössä, kun muualla ei ollu sillä kertaa tilaa. Aikasemmin mami ei ollu tienny, et pupujen pitää ruveta heti syömään kun ne tulee tolkkuihinsa. Mami ja mummu tutustu eläinlääkäriasemaan ihan perusteellisesti, ja kaikkiin hoitajiin ja lääkäreihin. Ja mummusta tuli kaikkien suosikkipotilas)

    Hill’sin ID:tä oli mummulla ruokana, ja siihen sekotettiin broileria ja seitiä. Se vähärasvasuus oli tärkeetä.

    Mummulla haimis oli tosiaan krooninen ja sen sairastaminen oli aika stressaavaa … varsinkin mamille. Mami oli kovin huolestunut sinä vuonna.

    Muista, Mauri-setä, mikä sulla onkaan mottona: KOMIAT PÄRJÄÄ AINA!

    Paranemis- ja jaksamisterkkuja!

    • Toivotaan juu että tää kokeilu oli tässä, eikä ehtinyt kroonistua vielä. Teidän kokemukset on varmana ollu hurjia, kauheeta edes kuvitella! Erikoisruokaa tässä on syötävä varmasti jatkossa, tai siis vaihdettava tuo yksi erikoisruoka (laihisruoka) toiseen. Meille sanottiin myös että pitäis ainakin alkuun pitää ruokavalio hiilarivoittoisena, ja ottaa proteiini kehiin vasta kun Mauri pärjää hiilaripohjaisella ruoalla.

      Tuo laastari on ilmeisesti semmoinen mitä ihmisilläkin käytetään (Durosec) ja lisäksi on vielä tramalia. Että jos ei niillä saada kipua pois, niin ei sitten kyllä millään. Toi laastari on siitä hyvä, että se liuottaa lääkettä koiraan tasaisesti ympäri vuorokauden, niin ettei tule niitä inhottavia hetkiä kun kipu alkaa palaamaan ja sitten odotellaan että tramal alkaa taas vaikuttamaan. Annan tramalin gelatiinikapseleilla, mutta Mauri tuntee niistä sen hajunkin, ja inhoaa sen ottamista.

      Komiat pärjää juu, sillä Maurinkin on paras vaan toipua! Terkkuja teidän laumalle!

      • Ei kun Durogesic sen laastarin nimi olikin.

      • 3 sheltin mami

        Hei taas!

        On varmaan hyvä, että Tramalit on kehittyneet kapseleiksi. Ne pillerit olivat meinaan aikas väkeviä mummun mielestä. Niitä sitten pilkoin mikroskooppisen pieniksi paloiksi ”tablettileikkurilla”, tavoitteena oli 1/8 pienestä 1/2 cm:n pilleristä.

        Onkohan tuo ruokintasuositus muuttunut? Meillä oli tosiaan ohjenuorana rasvattomuus, mikä ei tietenkään pitemmän päälle edesauttanut esim. turkin kuntoa. Hill’s ID taitaa olla lähinnä maissia ja riisiä eli hiilareissa löytyy 🙂 Proteiinin saannissa ei ollut siihen aikaan rajoituksia.

        Mummun sairastuminen on vaikuttanut vahvasti siihen mitä nykyään ajattelen koirieni ruokinta-asioista. Mummulla oli pienestä pitäen satunnaista ”tyhjän mahan oksentelua”, ehkä n. kerran viikossa. Nykyään ajattelen, että luultavasti ruoka ei sopinut mummulle. Mummu ja sen sisko söivät osittain nappulaa ja osittain kotiruokaa.

        Nykyiset shelttini käyvät ja kukkuvat raakaruoalla. Emme barffaa vaan dieetti on liha-ja rasvapainotteinen, enemmänkin ehkä sinne prey model-suuntaan kallellaan.

        On mainiota, että Mauri-setä on heti päässyt asiantuntevaan hoitoon. Ja yritä sinä, emäntä, pysyä rauhallisella mielellä. Muistan hyvin miten huolestuminen täytti kaikki päivät, ja aamuisin heräsin kuunnellen kuuluuko mummun tassujen rapsutusta vai onko sillä paha olo. Noita pahoja aamuja oli tosiaan vain 4-5, mutta silti odotin niitä koko ajan tulevaksi.

        Yritä ajatella, että kun parhaasi teet ja katsot, että mäyräkoiran kipuja lievitetään, enempää et voi tehdä. Ja olet varmasti kaikkein paras hoitaja Maurille 🙂

  14. Voi kuinka teillä onkaan ollut surua ja huolta! Meilläkin oltiin viime kuun vaihteessa kipeänä ja voi sitä huolen määrää! Lohtua ja silityksiä teille.

    • Kiitos, oli ihan kamala painajainen kyllä koko viime viikko. Onneksi nyt mennään parempaa kohti, askel askeleelta. Terkkuja sinne myös!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: