Aiemmin, kun noutajakin oli vielä elossa, meidän kolmen nukkumaan meno noudatti jokailtaista tuttua koreografiaa; kun sytytin makuuhuoneessa yöpöydän lampun, koirat siirtyivät yksissä tuumin peräkanaa sänkyyn. Kummallakin oli sängyssä (juu koirat nukkuu täällä ihmisten seassa vaikka aikoinaan alunperin omistaja ei näin suunnitellut – mäyräkoira päätti 3.yönään uudessa kodissa toisin…) oma vakiopaikkansa, joille ne joka ilta kävivät nukkumaan.
Kun jäimme Mauri-sedän kanssa kaksin, se nukkui alkuun edelleen omalla vakkaripaikallaan, noutajan paikan pysyessä suorastaan kammottavan tyhjänä. Pikkuhiljaa mäyräkoira alkoi kuitenkin valtaamaan lisää sijaa itselleen, siirtyillen öisin oman vanhan paikkansa ja noutajan paikan välillä.
Mäyräkoira ei olisi mäyräkoira, ellei se olisi tästä vapautuneesta lisätilasta saanut saman tien suuruudenhulluja ajatuksia; se alkoi olettamaan että myös minun paikkani on hänen paikkansa, ”su casa e mi casa”, vai miten sen espanjalaisen sanonnan nyt väärinpäin kääntäisi. Muutaman viime viikon aikana olen siis saanut erikseen käskyttää Mauria iltaisin siirtymään_pois_minun_paikaltani, ja menemään jonnekin muualle sänkyyn kuorsaamaan. 160 cm leveässä sängyssä luulisi löytyvän mäyräkoiralle jokin muukin mieluinen nukkumapaikka, paino sanalla luulisi.
Eilen illalla tämän käskytyksen kuultuaan tuo itsepäinen Tiivitaavi taapersi taas mielenosoituksellisen hitaasti tassujaan ja pitkätukkaisia korviaan lakanaa pitkin laahaten sängyn poikki omalle paikalleen, ja laski päänsä omalle tyynylleen (Maurilla on vanha Tempur-tyynyni, jonka ostin mutta josta en itse pitänyt joten se päätyi mäyräkoiran käyttöön).
Vaan kuinkas sitten kävikään?
Aamulla herättyäni tajusin, että minä nukuin nyt mäyräkoiran paikalla ja se minun paikallani, ja että myös tyynymme olivat vaihtaneet yön aikana paikkaa – Mauri kuorsasi siis tyytyväisenä omistajan elkein omistajan paikalla pää omalla tyynyllään!
Mitään muistikuvia minulla ei ole paikan taikka tyynyjen vaihtamisesta, joten arvoitukseksi jää, onko a) minut tuijotettu telepaattisesti yön aikana vaihtamaan unissani paikkaa, b) minut tönitty ja potkittu vaihtamaan paikkaa vai c) all of the above – olenko siis mäyräkoiran komennossa jo unissanikin??
Pelottava ajatus!
Ootapa vaan nainen kun nukahdat, niin kattotaan ne ”omat paikat”, sano mun sanoneen!
Komiat pärjää aina 
Ilmiselvästi teillä on nukkumapaikat uusjaossa, mielenkiintoista nähdä, kuinka jako onnistuu. Siis pärjäättekö Maurille. Valtataistelulta kuulostaa…
Tämä tulee olemaankin varsin erikoinen ottelu, mäyräkoira vastaan nukkuva omistajansa! 🙂
Maurilla on kova pyrkimys laajentaa valtakuntaa ja koira käyttää omistajansa öistä tiedotonta olotilaa hyväkseen.
Siltä näyttää, mäyräkoira pyrkii päämääräänsä keinoja kaihtamatta.
Mäyräkoiran oma Tempur, mainiota 😀 Viime yön mies oli kaverinsa luona ja heräsin aamulla säikähtäen ”miehen” yön aikana tummaksi tuuhentunutta hiuspehkoa. Mutta mitäs, Herra Koirahan se siinä, pää nätisti miehen tyynyllä tuhisi yöuniaan 🙂
Jalon pentuaikoina päätin koulutusoppaita lueskellessani että juu, meillä koira ei kyllä tule sohvalle, eikä ainakaan sänkyyn. Eikä tullutkaan, kun ei rassu uskaltanut hypätä kumpaankaan miltei ekaan vuoteen. Sitten avulias mamma laittoi matot hyppypaikalle laminaatin liukkautta vähentämään, ja kappas, nyt karvakorva viihtyy molemmissa niin, että ihmisväki sängyssä saa välillä taistella tilastaan…
Hih hih, Jalo siella urheasti pitaa perheen miesten sijaa kun pappa ei ole kotona 🙂
Minulla oli alunperin myos tarkoitus etta koirat eivat nuku sangyssa, vaan toisin kavi…. Kuten tavallista, kuvat kertovat tassakin asiassa enemman kuin tuhat sanaa: http://www.themuttroom.com/images/Sleeping%20with%20your%20dog.jpg
Oletpas sinä sikeäuninen, kun Mauri saa kammettua sinut toiselle puolelle, ilman että heräät. Hih:) Meillä mies kuorsaa, joten toista kuorsaavaa en huoli sänkyyni. Ainoat jutut mistä meidän perheessä ei ole tingitty. Ossi ei tule sänkyyn ja pöydästä ei anneta ruokaa. Mies lupasi muuttaa siinä vaiheessa työhuoneeseen nukkumaan, jos Ossi kampeaa sänkyyn. Suoraan sanoen, en minä Ossia kauheasti kaipaakaan viereeni nukkumaan. On se matkoilla nukkunut meidän kanssa sängyssä vaikka sillä oli oma koppa mukana. Se oli ihan toiveunta, että se olisi pysynyt lattiatasossa, kun se joutui kuitenkin samassa huoneessa nukkumaan:)
Pieni mäyris vie muuten ihan järkyttävän tilan sängystä. En tajua, miten ne onnistuvat venymään noin kymmenen senttiä lisää pituutta nukkuessaan ja sitten raajat sojottaen joka suuntaan valtaavat karmean alan sängystä… Terveisiä M-L ja Ossi
Minä taas en herää mäyräkoiran kuorsaukseen (Mauri saattaa kuorsata aika kovaakin), mutta ex-mieheni kuorsaus kävi niin hermoon etten saanut nukuttua ollenkaan…ja se on kyllä totta – suorastaan ihmeellistä kuinka tuon kokoinen koira voi vallata nukkuessaan isomman tilan kuin 30 kg noutaja!
Me ei saaha nukkua ihmisten vuoteessa. Pyry-pappavainaa sai. Mutku äippä on allerginen koirille, niin nyt meidän uusien koiruuksien kanssa ihmiset päätti, ettei me päästä sänkyyn. Mut viihdytään me omissa kopissammekin. Usein kyllä nukutaan samassa kopassa.
Mauri-sedällä on taikurimaisia kykyjä. Ilmeisesti osaa siirtää esineitä (lue ihmisiä) ajatuksen voimalla. Huippua!
Mauri the Magic Mäyräkoira – that’s me! Pitäisiköhän alkaa seuraavaksi harjoittelemaan sitä, miten omistajan saisi unissaan siirtymään keittiöön ja jakamaan herkkuja pitkin yötä, hmmm…. t. Mauri-setä
Repesin nauruun – ei voi olla totta… olet todella syväuninen. Mauri on kingi!
Kokemuksesta muuten päättelisin että kyseessä on vaihtoehto b)…
Joo, Mauri on kieltämättä melkoinen kunkku, jos tätäkin tätiä siirtää ajatuksen – ja potkujen – voimalla! 🙂
Mauri, kuten jo aiemmin todettu: olet loistotyyppi! Lisää vaan tuollaisia mystisiä metkuja, niistä on aina iloa meille!
Muiskaukset Mirkulta (jonka pitää nukkua omassa sängyssään, LEMMIKKIELÄIMEN sängyssä siis, voitko kuvitella?)!<3
Mirkkusein, suosikki pyöräkorimatkustajamme, muiskut sinulle myös ja kutsu kylään on edelleen voimassa jos kaipaat mökötysseuraa!
Tämä oli kyllä kaiken huippu! 😀 Mauri-sedällä on telekinesia hallussaan: ajatuksen voimalla matte siirtyy 😉 Mutta, mäyräkoira taipuu moneksi, äkkiäkös sitä kaikenlaista kivaa pientä, yöllistä kommervenkkiä keksitään ihmisten päänmenoksi 😀
Arvaapa vaan, mietin jo itsekin että saapa nähdä koska löydän itseni aamuyöllä kadun varresta, a la mäyräkoira! :-))