Kaverikeskustelua

Mauri-setä tuntuu sopeutuneen uuteen elämäänsä ainoana koirana, mutta se liikkuu ulkona edelleen oikeastaan vain koirakaveriseurassa. Jos ei sellaisia ole tulossa seuraksi omasta takaa, niin Mauri istua kököttää umpikujamme kääntöpaikalla kunnes ohi kulkee sopivan näköinen koirakko, ja lähtee sitten hölköttämään näiden perässä. Onneksi meilläpäin asuu paljon koiria. 🙂

Viime viikolla tapasimme lenkillä 1,5-vuotiaan pitkäkarvaisen mäyräkoirapojan nimeltä Arska. Nämä kaksi hoodien pitkätukkasankaria, Maukka ja Arska, tunnistivat selkeästi lajitoverin toisissaan ja pullistelivat siinä raitilla sitten keskenään – tosin kummastakin näki että se oli lähinnä vaan (mäyräkoira)miehistä uhoa, eikä kumpikaan ollut mitenkään tosissaan. Mietinkin että mitenköhän Mauri pärjäisi pienen mäyräkoirasisaruksen kanssa. Mauri-sedän omasta mielestä varmasti loistavasti….

”No ainakin mää opettaisin sille miten nuuskitaan pupujen ja peurojen jäljet – ja sen että miten lähdetään heti metsässä livohkaan jos matte päästää vapaaksi.”

”Ja sitten että miten pyöritään kastematojen päällä samalla kun lauletaan kovaa ja korkealta (sanovat että mul on aika komee ääni), vaikka että: ”Ooo, kesän lapsi mä oooooon..”

”Sekä TIETENKIN sen, miten pidetään huolta että koirat saa kotona sen tilan joka koirille kuuluu – tässä me näytetään Mira-siskon kanssa mallia.”

Maurin kannalta olisi varmasti paikallaan tuoda uusi pentu taloon koska vaan, mutta yritän kuunnella myös omaa sydäntäni, enkä ajatella vaan sitä mikä olisi koiran parasta. Ja sydämeni sanoo, että sillä on vielä liian suuri ja liian tuore suru ja jokapäiväinen ikävä, eikä se ole valmis vielä tekemään tilaa uudelle perheenjäsenelle.

Olen kyllä jo luvannut Maurille joku päivä uuden siskon, mutta vasta sitten kun hetki on itsellenikin siihen oikea. Siihen asti pitää mäyräkoirankin vaan tyytyä haaveilemaan 🙂

”Juu ja sitten olis kiva jos sillä olis semmoset nätit lyhyet jalat ja tämmönen pitkä selkä niinkö mullakin, ja muutenkin sillain sopivan sorttinen temperamentti…”

Advertisements
Categories: Uncategorized | 16 kommenttia

Artikkelien selaus

16 thoughts on “Kaverikeskustelua

  1. Kyllä se oikea hetki siskon hankintaan tulee aikanaan, sitten kun Miran paikka kaipaa uutta koiransielua. Nyt vielä on Mira teille kaikille läsnä, ajatuksissa ja kodin tuoksuissa.

    • laukku

      Puit ajatukseni sanoiksi paremmin kuin itse olisin osannut, kiitos.

  2. Saara

    Hei!

    Olen täältä sivusta seuraillut touhujanne ja odotellut, että milloin mahtaa tulla se hetki kun otetaan esiin ajatus pennusta. Ja nythän se sitten tuli 🙂

    Itselläni on aina ollut useampia koiria, tällä hetkellä kotona tassuttaa kolme karvapäätä. Jossain vaiheessa koiria oli kaksi, mutta yhtä koiraa minun on jotenkin hankalaa ajatella pitäväni.

    Ota valloittavalle Maurille kaveri ajoissa, niin että Mauri vielä jaksaa koheltaa pennun kanssa. Mira kulkee kyllä hengessä mukana.

    Omat mummukoirani lähtivät 4 vuotta sitten, mutta vilahtelevat edelleen mielessä ja toisinaan myös silmäkulmassa ( joskus näen niiden vilahtavan esim toiseen huoneeseen) melkeinpä päivittäin. Ovat vähän niin kuin lauman näkymättömiä jäseniä 🙂

    Terveiset ihanalle Mauri-sedälle!

    • laukku

      Hei Saara, kiitos kommentistasi ja blogimme seuraamisesta 🙂 Olen itse ajatellut aivan samoja asioita; elettyani niin kauan kahden koiran taloudessa on suoraan sanottuna outoa yrittaa omaksua uutta identiteettia yhden koiran omistajana. Ja tosiaan Maurin ika on otettava realiteettina huomioon; sen pitaa jaksaa viela pennun kanssa peuhata, seka tietysti myos opettaa pennulle kaikki tarpeellinen (siita mita ”tarpeellinen” tarkoittaa, olemme kylla Maurin kanssa eri mielta… :-))

      Tuo on tosi lohdullinen ajatus, etta meidan koiranenkelimme seuraavat mukana lauman nakymattomina jasenina, kiitos siita, aion muistaa sen omankin ikavani keskella.

      Mauri-sedalle myos terkut kerrottu, kiitos ja terkkuja myos sinne karvakuonolaisille!

  3. Nettimartta (Myrskyn ja Tuiskun äippä): Tiedän surusi ja tunteesi. Kävimme ne samat asiat läpi viime vuoden maaliskuussa, kun 16-vuotias Pyry-mäykkymme kuoli. Päätimme silloin ettemme enää ota uutta koiraa. Emme ikinä.

    Saman vuonna kesäkuussa meillä oli Myrsky ja tämän vuoden heinäkuussa Tuisku. Meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut kahta koiraa yhtäaikaa. Täytyy todeta, että aivan ihana seurata parivaljakon puuhia.

    Tarkoitan tällä, että surulle pitää antaa tilaa ja surra. Ihan rauhassa. Uusi koira tulee, jos on tullakseen ja kun sen aika on.

    Myrsky ja Tuisku: Terpat Mauri-sedälle!

    • laukku

      Kiitos Nettimartta, ja nainhan se on -tahan ei auta muu kuin aika ja uusi pentu tulee sitten kun on tullakseen. Me olimme Maurin kanssa alunperin kaksin vain vuoden ja 10 kk, ja siita asti sitten kahdeksan vuoden ajan kahden koiran kanssa. Ei siis varmaan ihme etta tama uusi tilanne vaatii viela totuttelua.

  4. Minulla kesti 9kk ennenkuin mieleen tuli ajatus uudesta koirasta. Jotkut taas haluavat korvaavan koiran heti. Tämä niinkuin moni muukin asia on hyvin yksilöllinen. Jonain päivänä vain huomaat että oikea aika on tullut…

    • laukku

      Olet oikeassa, sama aika ei pade meihin kaikkiin ja jotkut eivat varmaan ota koiraa enaa ikina. Taytyy siis katsoa ajan kanssa ja itseaan kuullostellen, alkaako jossain valissa tuntumaan silta etta uusi perheenjasen olisi tervetullut.

  5. Saara

    Hei taas 🙂

    Kirjoitinkin tuossa äsken noista näkymättömistä laumanjäsenistä. Meillä on noita kavereita ollut jo pidempään kolme, ja ajattelen niin, että pentu ei korvaa ketään. Joku muuttuu näkymättömäksi, toinen otetaan laumaan, mutta lauma jatkaa elämäänsä.

    Teillä on Maurin kanssa tosi kiva blogi 🙂

    • laukku

      Hei Saara, kiitos tosiaan kommentistasi, olen ajatellut sita eilisesta asti ja ajatus siita etta noutajakin on osa laumaa edelleen vaikka en hanta naekaan, tuntuu tosi lohdulliselta.

      Kiitos kauniista sanoistasi, toivottavasti viihdyt meidän kanssa jatkossakin! 🙂

  6. Kunhan aika on oikea, se oikea pentukin löytyy jostain. Ja ai että teillä on sitten iloa, sekä Maurilla että emännällä! Sitä odotellessa…:)

    • laukku

      Niin se on Mirkku etta kylla se pentu meille sitten tulee, kun se on meille tarkoitettu – niinhan siina kavi naiden nykyistenkin karvakuonojen kanssa 🙂 Rapsutukset Mirkkuliinille!

  7. Anna ajan kulua ja yhtäkkiä tiedät, onko hyvä aika vai ei. Ole avoin tilanteille ja voihan olla, että jostain yhtäkkiä putkahtaa esiin mahdollisuus antaa koti uudelle itsepäiselle ja isoegoiselle nakille!

    • laukku

      Kiitos, juuri noin pitaa tehdkin – antaa ajan kulua tarpeeksi. Huomasin vaan itsekin jo surffailevani pentuilmoitus-sivuilla, kunnes pyshdyin pohtimaan tt asiaa tarkemmin omalta kannaltani.

  8. Hmm. Mauri-sedän mielipidettä et asiaan saa. Sinun on aikanaan tehtävä ihan itse päätös.. Ehkä se koira astuu teidän elämäänne jotain ihan mystistä reittiä pitkin..Who knows? Anna nyt pienen hetken vierähtää. Toisaalta kaksi koiraa ei sido yhtään sen enempää kuin yksi koira. Sen huomaa aina silloin, kun suunnittelee esimerkiksi jotain pidemmälle suuntautuvaa matkaa, jonne ei ole mahdollista ottaa koiraa mukaan. Ensimmäinen kysymys on aina meillä ”Mihinkäs me Ossi laitetaan?” Toistaiseksi ollaan selvitty ilman koirahoitoloita. M-L ja Ossi

    • laukku

      Joo, niin minkin uskon, ett jos uusi koira on tullakseen niin se tapahtuu sitten niin ett asia lhtee jossain vaiheessa etenemn ihan omalla painollaan.

      Monesti sanotaan tosiaan ett kaksi koiraa menee siin miss yksikin, ja niin onkin useimpien asioiden suhteen – mutta esim. kustannukset vakuutusten ja mahdollisten lkrikulujen suhteen rahanmeno tuplaantuu herksti, jos molemmilla sattuu vaikka samaan aikaan olemaan vaivoja. Muistan ns yhden kevn kun kummallakin koiralla oli vuoroviikoin jotain kremppaa (Mira astui ensin lasiin ja tassu tikattiin, sitten Maurille tuli hurja mahatauti joka ei meinannut asettua, jonka jlkeen Miran valejuoksut ja mrkkohtuepily alkoivat yms) – silloin ei todellakaan tarvinnut pohtia ”yksinhuoltajana” ett mihin ne lomarahat yms laittaa, vaikka vakuutus olikin kummallakin koiralla. Vanha totuus siit, ett koiran hankintahinta on vain murto-osa niist kuluista joita se elinaikanaan muodostaa, pit kahden koiran kohdalla tuplana paikkaansa – niiden tuoman hauskuuden lisksi. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: