Rillikauden muka-avajaiset

Terve kamelit,

nykkun on tullu tälleen kesä taas, niin viime perjantaina me mentiin sitten matten kanssa Dessille ja Ringolle kylään. Tarkotuksena oli hengailla pihalla ja avata rillikausi virallisesti.

Me sitten siinä touhutiin kaikenlaista sitä rilliruokaa ootellessa, mää näytin Ringolle vähän oppia siitä, miten oikeeoppisesti kytätään katsellaan naapureita:

kytta

Tässä mää näytän eka mallia. Mun selässä näkyy edelleen toi pläntti mikä ajeltiin paljaaks kipulaastarin alta, onneks karvat kasvaa jo kovaa kyytiä takas.

 

Ja sitten oli Ringon vuoro kokeilla, naapurin setä oli oiva harjoittelun kohde:

kytta2

Mää ny kokeilen Maurin mieliks, vaikken mikään kova kyttä muuten ookaan.

Sitten ihmiset pisti rillin päälle, ja mää ihan huumannuin kuulkaa siitä rilliruuan tuoksusta, oi että!

466446_10151567901101738_625276166_o

Aurinko paistaa, ja rillissä tuoksuu sapuska – tää se on elämää!

Vihdoin sitte ruoka oli valmista, ja mää asetuin ruokapöydän alle verovahdiksi. Matte söi ja söi niin pitkään, että mun piti jo vähän äänimerkeillä muistuttaa, että rillisapuskastaki kuuluu suorittaa ruokaveroa. Mutta arvatkaas mitä mulle sieltä pöydästä tarjottiin; no siis YKSI AINOO KEITETTY VARHAISPERUNA.

Sanat ei riitä kuvaamaan mun tyrmistystä, missä on maggara, missä piffi, häh???!!! ”Ei tipu”, sano matte, ko mä oon kuulema haimatoipilas enkä saa rillistäkää ny ruokaa. Paitti jos on kanaa, ja nyt ei ollu. Mitkä rillikauden avajaiset nää muka on, jos mäyräkoira joutuu vaan kattoon herkutteluja vierestä, mää vaan kysyn.

En ala. Kesä on peruttu. Tai no ainakin kaikki rillipileet missä ei oo kanaa mäyräkoiralle. Illalla kotona piti vielä sulatella tätä gaumeen sokeeraavaa kokemusta. Onneks jo vähä on helpottanu.

maalliskuu2 001

Traumatisoitunu rillaaja

 

Täks viikonlopuks on taas luvattu hyvää ilmaa, täytyy toivoo että jos ny rillataan, nii saadaan se rillikausi avattua mullekin.

Aurinkoista loppuviikkoa,

t.Mauri-setä

Categories: Uncategorized | 12 kommenttia

Kamelillaki haimatulehdus

Moikka

arvatkaa mitä, mun vanha kameli Chimu oli tullu vähän kipeeksi, ja masu oli sekaisin. No, sen emäntä muisti sitten mun taannoiset haimakauhut, ja vei Chimun lääkäriin eilen.

Ell oli sanonu että ei oo haimista, ko ei oo mitään niitä kaikkein tyypillisimpiä oireitakaan. Vaan ei ollu mullakaan sillon, joten Chimun matte oli pitäny päänsä, ja vaatinu haimakokeen ottamista verestä. Ja sieltähän se paljastu, haimatulehdus.

Niinpä mun kamu oli sitte kans samassa sairaalassa eilisen tiputukses, ko mis määkin olin joku viikko sitte. Ny vaan toivotaan että kamelin toipuminen lähtee käyntiin heti, eikä takapakkia tuu.

Kummia juttuja nämä, ko ei meillä kummalkaan ollu niitä ”tyypillisiä” oireita, mut yks juttu oli sama kummalki: molemmilla meni kakka niin kumman näköseks, että sellasta ei ollu kummankaan matte ennen nähny.

Me pidetään ny vuorostaan tassut ristissä Chimun paranemiseksi, ja lähetetaan paljo hyvää karmaa pojalle!

chimu

Chimu, mun hyvä kameli.

Categories: Uncategorized | 8 kommenttia

Melkein kiirusta pitää

Terve kamelit,

Mauri-setä täällä. Heräsin tupsluureilta siks aikaa, että pääsen kertoon teille miten viikko on sujunut.

Kun on tullu lämmin, niin toi mun matte se tykkää sit, että nyt tuuletetaan oikeen kunnolla kotia. No, se tietty tarkottaa sitten sitä, että saattaa olla yhtäaikaa ikkuna auki makkarissa (suoraan sisäpihalle), ja pihaovi sepposen selällään pihalle. Ja mää sitten joudun vahtiin kuulkaa kumpaakin suuntaa, kiirus siinä tulee. Talvisin ei oo yhtää niin paljo hommaa, ko ikkunat ja ovet on visusti kiinni.

Eilisenki päivän makasin sit loppujen lopuks puoles välis asuntoo, ko siitä kuulee hyvin kumpaanki suuntaan, ja pääsee tarvittaessa nopeesti puimaan nyrkkiä liian vallattomille ulkoilijoille riippumatta siitä, missäpäin niitä kulkee.  Ja niitä metelijöitähä riittää, ko aurinko paistaa, eikä ne tunnu ollenkaan arvostavan mäyräkoiran militanttia mielipidettä, mokomat.

Mauri 005

Pihavahdilla on pitkät päivät tällein kesäisin, juu näin se on.

Tänään onneks voi sit vähän relataki jo, me mennään nimittäin kylään Dessin ja Ringon tykö. Ja huomenna tulee mun kamu Maxi pitkästä aikaa lenkkiseuraks. Jospa kameleiden kanssa pääsis hetkeks unohtaan nää vahtikoiran velvotteet.

Oikeen mukavaa viikonloppua kaikille,

t. Mauri-setä

Categories: Uncategorized | 6 kommenttia

Tottelevaisuuskoulutusta

Terve kamelit,

Jokku varmaan muistaa, ko joskus kerroin, että juu – Wanhakin Matte voi oppia uusia temppuja. Totta se on, uskotteko.

Tarina alkaa siitä, että mää olen joutunu tämmöselle gaumeelle dieetille ton sairastelun seurauksena, missä ei saa luukkeja, keksejä eikä mitään, ja ruokanaki on vaan rasvatonta muonaa, vaikka ihan hyvin maistuvaa kyllä.

No kuitenki, tää sopeutuminen on ottanu vähä koville, ko musta tuntuu että mul on aina nälkä. Nuohoon keittiön nurkissa jo niin, että matteki välil hermostuu, ko en suostu kuulema väistyyn jääkaapin edestäkään aina veke. En tunnusta mitään, mutta niin se väittää.

Saan sapuskat kolmeen annokseen jaettuna nykyään, ko ell sano että semmonen rasittas haimaa vähempi. Eli illalla saan sit viel pienen annoksen ennen nukkumaanmenoa. Mutku toi ruaka on niin kevyttä, niin eihän sillä raavas mies jaksa koko yötä nukkua….

Joten mä olen ottanu käyttöön uuden tottisliikkeen, sitä tosin hiotaan viel ton matten kans, taikka siis niinkö koulutan viel mattee siihen. Koulutusta on kestäny nytte muutaman viikon, ja se menee näin:

Klo n. 03 joka yö mää nousen, ja meen tuijottaa mattee tiiviisti lähtietäisyydeltä sen tyynyn viereen. Sitten käydään yleensä seuraavanlainen keskustelu:

Mää: ”Mmmmmm.” (= nyt ottasin sapuskaa että jaksan sitte nukkua taas)

Matte: ”Mene nukkumaan, ei me mihinkään vielä nousta.”

Mää: ”MMMMMMM!!!” (= NYT OTTAISIN SAPUSKAA ETTÄ JAKSAN SITTE NUKKUA TAAS)

Matte: ”%&*#¤%”” (= gaumee rimpsu erikoismerkkejä, en tiiä mitä ne tarkottaa)

Ja sitten me noustaan, mää saan sapuskaa, ja sitte mennään peräkanaa takas sänkyyn nukkumaan. Matte oppii hienosti, mutta vielä jatketaan kyl tottista, niin että saadaan noi erikoismerkit hiottua liikesarjasta veke.

Matte tietää että jos kuuntelee mäyräkoiraa, elämä on helpompaa. Sitä pitää vaan aina muistuttaa tästä tosiasiasta välillä. Tän tokoilun suhteen mulla on pitkän tähtäimen tavoite, ja matteki tietää, mihin tässä tähdätään, koska siitä kirjotettiin jo lehdeskin:

PhotoFunia-b3f4a_o

 

Eli määkin innostusin ny vähän leikkiin sillä Photofunialla. Mutta kyllä tää allaolevaki muotokuva näyttää niin paljo komiammalta, ko joku iänikuinen Mona Lisa – vai mitäs sanotte:

pisa

 

Mutta joo, mää palailen sitten kyl kertoon, ko olen saanut tän uuden tokoliikkeen hiottua huippuunsa niin, että mattelta jää ärräpäät matkasta veke. Kertaus se on varmaan opintojen äitee mattellaki.

Mukavaa toukokuun alkua,

t. Mauri-setä

Categories: Uncategorized | 11 kommenttia

Komeudenhoitopäivät

Terve kamelit,

Oon kuullu, että naiset harrastaa paljon kauneudenhoitoa. Siihen kuuluu vaikka mitä eri juttuja, ja yleensä sitä hoitoa mennään sit ottaan erikseen jonneki kauneudenhoitosalonkiin.

No, meillä toi matte on saanu päähänsä, että se osaa nää hommat nii hyvin, että mua ei tarvii viedä mihkä salonkiin ko oon hoidon tarpeessa. Komeudenhoitotarpeessa siis. Miehil ko hoidetaan enempi näitä komeuspuolen juttuja, tietenki.

Joten meil on yleensä sit sunnuntaisin aina komeudenhoitopäivä ihan tääl kotioloissa. Melkein aina se alkaa niin, että matte yllättää kaikessa rauhassa päivätupsluureja ottavan komistuksen kynsisakset, harja ja Furminaattori kourassa. Arvatkaa vaan, hyppääkö siinä miehellä sydän kurkkuun, ko yhtäkkiä moinen apuvälinearsenaali nenän eessä.

Yleensä komeudenhoitoon kuuluu normisetti, eli mani-ja pedikyyrit, turkin hoito eli trimmaus, harjaus ja furminointi. Jos oikein hullusti käy, niin joudun pesullekin. Sillon pestään ensin shampoolla ja sitten pitää kärvistellä vielä hoitoainekin. Tänään en joutunu pesulle, mut matte uhkaili että ensi viikonloppuna. Mulku on tota turkkia sen verran, että tommosen kunnon pesusession jälkeen päätyy sitten pestäväks myös matte, suihkukoppi ja aika läjä koirapyyhkeitä kans.

Matte on pitkään väittäny, että sen lisäks että mun naama harmaantuu, niin että mulle muka kasvaa muka ihan uutta, täysin harmaata ja kovin pitkää partaa kans. Se tossa jo naureskeli, että mää oon parin vuoden päästä ko joulupukki.

Tänään se väitti saaneensa kuvallisen todisteen mun pukkiparrasta – mää en tunnusta mitään. Pah, että pukki muka, määhän olen mäyräKOIRA.

Että semmosta menoa täällä,

t. Mauri-setä

helmikuu 015

Categories: Uncategorized | 10 kommenttia

Hyvää valtakunnallista Koiranpäivää!

Terve kamelit,

ootteko kuulleet, että tänään on valtakunnallinen Koiranpäivä? Mun miälestä semmonen on joka päivä, mutta aattelinpa nysit kuitenki käyttää tilaisuuden hyväks, ja toivottaa täten hyvää Koiranpäivää kaikille kameleille!

Kopioittin matten kamulta kuulkaa härskisti tämmösen mietelauseen tilaisuuden juhlavaa tuntua korostaakseni:

”They [dogs] never talk about themselves but listen to you while you talk about yourself, and keep up an appearance of being interested in the conversation.”
– Jerome K. Jerome

Mun miälest esitän tota osaa aika hyvin tässä allaolevassa kuvassa, enkö näytäkin muka just siltä, että ”nooh, kerro nyssit matte, mitä sulla on (taas) huolenas?” Keh heh.

Mauri 006

Categories: Uncategorized | 16 kommenttia

Terveisiä tähdelle taivaalla

Moro kamelit.

Tänään on mun Mira-siskon synttärit. Taikka siis olis ollu, jos se olis viälä täällä. Mira olis täyttäny 9 vuotta tänään.

Me vähän muistellaan siskoa matten kans täs kuvien muodossa, samalla kun lähetetään rakkaalle tähdelle taivaalla synttärionnittelut  – ikävä on edelleen kova!

mirapentuna

Mira tuli meille juhannuksena 2004. Se oli aika pieni ja gaumeen söpö, mutta oli sillä kuulkaa noin pieneks olennoks hirmeen terävät hampaat.

Miralla oli hiukan kummii harrastuksia. Me molemmat tykättiin uimisest ja syömisest, mut sen lisäks siskolla oli tapana mm.:

kurre

Harrastaa intensiivistä kurrekyttäystä. Se oli niin viehtyny kurreista että lenkilläki muisti kuulkaa aina, missä niitä on nähty, ja halus sieltä kautta yleensä kiertää.

 

sleeping

Nukkuu suu auki. Matte nauro aina että sisko on ko mikäki ”Punahilkan isoäiti” nukkuessaan kita ammollaan. Kylhä se vähän hassulta näyttiki.

Mut silti me oltiin kyllä tiukka tiimi, Pitkä ja Pätkä, sano matte meitä aina. Yhteistyössä on voimaa, senhän tietää kaikki.

mehtolas

Täähä se oli meiän plokin eka bannerikuvaki. Vietetään tässä laatuaikaa mökillä.

 

laani

Tässä katsasteltiin tiluksia meiän sillosen talon takapihalla. Tuolla pellolla kelpas noutajanki kirmata – siihen asti kunnes matte bongas sieltä lumien sulies ekan kyykäärmeen…

me

Pitkä ja Pätkä apilameressä.

Tässä viel yks naamakuva siskosta, se ko poseeras kameralle mielellään. Mikä oli kiva koska toi paparatsi ei ollu sit aina vaan meikäläisen kannoilla…

ripsi

Mirabella

Että semmonen oli mun sisko, flättityttö Mira nimeltään. Vieläkin se on osa meidän perhettä, vaikka ei enää täällä olekaan.

Matte halus lopuksi vielä että lisään tämmösen kuvan, se ko väittää että siinä puhutaan täyttä totta. Mää en puhu kielii, mut luotan täl kertaa matteen että se pitää paikkaansa.

best

Hyvää viikon jatkoa kaikille,

t. Mauri-setä

Categories: Uncategorized | 20 kommenttia

Edelleen hengissä hoidosta huolimatta

Moro kamelit,

Mauri-setä täällä. Ja juu oon siis hengiski vielä. Ihan ekaks kamalasti paljon kiitoksia Nakki-neitokaiselle, joka meille antoi tunnustuksen – se teki kuulkaa kummia tämmösen vanhan pojan egolle ja yleiselle hyvinvoinnille! Kiitos Nakki!

Se tunnustus on tämmönen:

20130415-190250.jpg

Tunnustus on sellanen, että sen voi antaa jollekin plokille, mistä tykkää. Ne säännöt menee näin:

Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!

Mää en kyllä tiiä yhtään, kenelle tämmösen hianon tunnustuksen antaisin, ko tekis mieli antaa se kaikille kameleille! Mun pitää kait vähän tätä viälä miettii ja palata asiaan seuraaval kerralla.

Mun toipumisesta vielä, oon tullut hitaasti etiäpäin, mut hengis siis oon viälä. Tossa 1,5 viikkoo takaperin tuli suuri takapakki, ja tulin gaumeen kipeeksi taas. Joten sitten matte alotti mulle uudestaan opiaattilääkkeet ja taas ooteltiin. Tämän viikon oon ny menny sitten ilman lääkkeit jo, mut matte sano et ei saa hirmeen paljo viel huudella parantuneensa, ettei joku toinen takapakki iske taas. Välil ko oon vielki vähän oudon olonen, mitä se lie sit tarkottaakaan.

Matte uhkas et kuukauden sisäl on sit hammaslääkärin vuoro, jonka yhteydes otetaan viel kontrolliverikokeet. Jos siis toivun  samaa tahtia. Hammaslekuriin ei tee gaumeesti mieli, joten otan tässä sillain hissukseen kaikin puolin. Kuulema sinne on nyssit erityisen pakko mennä, ko nyt ei saa puruluitakaan eikä mitään, vaan pehmeetä haimapotilasmuonaa vaan pistelen suuhuni edelleen. Ja mikäli matteen on uskominen, syön semmosta varmaan lopun ikääni.

musketit

Dessi ja Ringo on käyny pari kertaa mua morjestamas. Täs oltiin porukal promenaadil, kuin ollakaan oli samanlaiset takitki päällä koko porukalla.

Sillä aikaa ko mää oon alkanut voimaan paremmin, niin matte itte on sit ottanut ja alkanu voimaan huonommin. Siks meil oli näin pitkä taukoki plokissa, ko ei se jaksanu ees avata mulle konetta että pääsen kertoon kuulumisia. Se on kans juossu lekuris melkein koko kevään, ja kerto et siitä on otettu yhteensä about 40 eri veritestii, röntgenkuvii, kyynelrauhastesti, sylkitesti ja vaikka mitä testejä. Ja viel ens viikol se menee mankee– eikäkö magneettikuvatestiin. Ja sitten vasta lääkäri suostuu kertoon, tiietäänkö ees varmana mikä sitä vaivaa. Taikka siis vahvistaako se diaknoosin vai ei.

Että me ollaan vähän niinkö Ryhmä Rämä kyl täällä juur nyt. Ootellaan että mää toivun ja että matte itte sais kans jotain tolkkua tohon lekurissa ramppaamiseen.

Jos me saatais Pirkka-pisteitä lääkärissä käynneistä, niin oltas kuulkaa tienattu jo Kadillakki yhteensä kahteen pekkaan niillä pisteillä tän kevään aikana. Matte sano niin ja mää uskon, että näin on.

Mahottoman hyvää loppuviikkoa kamelit, on kyllä hirmeen lohdullista kun kyselette mun perääni jos ei mitään kuulu – hyvät kamelit on kullan arvoisia!

terveisin

Mauri-setä

Categories: Uncategorized | 18 kommenttia

HURRAA!

Moikka kamelit,

se on Mauri-setä täällä. Mää jouduin antaa mattelle plokivuorot tossa viime viikolla, kun olin niin kovin kipiänä itte. Nyt voin jo paremmin, joten matte anto lyhykäisesti tulla tervehtiin.

toipilas 002

Mun kylki on ihan paljaaks ajettu, siinä oli semmone kipulaastari joka eilen otetiiin pois.

Matte sanos et on pääsiäinen ny, mut en oo huamannu semmosen viettoo kyllä meillä, ellei sitä sitte yleensäki vietetä nukkuen. Me ko on melkein vaan nukuttu. Mää viel enempi ko matte. Ehkä se johtuuki sit unenpuutteest, mut toi matte on ollu tiiättekö vähän kummana….

Niinkö kaikki mäyräkoirat, niin toki määkin osaan lukea matten ajatuksia, vaikka aina ei kyl ees haluais tietää mitä sen päässä liikkuu.

Nyt sen päässä onki liikkunu kyllä harvinaisen vähän, koska ko mää nousin sairasvuoteelta ekoj kertoj syömään, nii matte huusi täysillä mielessään että ”HURRAA!!” mut naama sil oli ihan peruslukemilla. Kuulin sen ihan selvästi. No mä mietin että jospa sitä vaikka pisti amppari tai joku mikä pisti kiljaiseen, mut eikö mitä, sitte ko menin ekaa kertaa ulos pisulle, niin taas kuulu sieltä hihnan päästä äänetön ”HURRAA!!”. Ja matte oli niinkö mitään ei olis muka sanonu. Mut mua ei puijata.

Että tää elämä on ollu pelkkää nukkumista ja ”HURRAATA” ny viime päivät; ko annoin mattelle aamupesut eilen, nii taas kuulu ”HURRAA!!” ja lisäks sillä alko silmätkin taas valumaan… Sitte mää jo aattelin että ny pitää ottaa komento taas, jotta ton hurrailun saa loppumaan, ja kävin illalla kymmenen perästä komentaan mattea kuuluvasti sänkyyn. Vaan mitäs tapahtu; sohvalta kuulu tietenki taas, että ”HURRAA!!!” Sitten se tuli sänkyyn kyl kans, ja kävi nukkuun mun kylkeeni hymy naamalla.

Mää lähen tästä takas tupsluureille, ennenkö kuuluu jostain taas ”HURRAA!!”.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

toivottaa Mauri-setä

toipilas 004

Naiset. Ota niistä nyt selvää.

Categories: Uncategorized | 28 kommenttia

Diagnoosi ja päivitystä

Hei kaikki,

Maurin matte täällä. Ihan ensiksi kiitos kaikille edellisen postin kommentoijille tuesta ja tsempeistä. Tämä päivitys onkin sitten aika pitkä, koska niin paljon on tapahtunut sitten tiistain….

Menimme tosiaan Maurin kanssa tiistaina takaisin lääkäriin, koska se oli taas huonompana. Ensin Maurin sisukset katsottiin ultraäänellä, mutta siellä ei näkynyt mitään epänormaalia. Ell tutki myös pitkään Maurin selkää, koska silloin tiistaina Mauri ontui toista etujalkaa, kun menimme lääkäriin. Sen jälkeen tutkittiin pitkään ja hartaasti lauantaina jo otettujen testien tuloksia, ja päädyttiin siihen, että otetaan Maurilta vielä haima-arvot verikokeella, vaikka ultrassa haima näyttikin aivan normaalilta.

Tunnin hermoja repivän odottelun jälkeen ell kertoi, että Maurilla on akuutti haimatulehdus, ja että sen pitää jäädä eläinsairaalaan tehohoitoon ainakin kahdeksi vuorokaudeksi. Yöksi saisin hakea pojan kotiin, mutta tehohoidossa pitäisi käydä kunnes haimatesti näyttää taas normaalia. Pelästyin puolikuoliaaksi, mutta samalla oli helpottavaa että kaiken kamalan kivun aiheuttaja tiedetiin nyt varmasti, ja Mauria päästiin hoitamaan kunnolla – ts hoidettiin sairautta eikä vain oireita.

Mauri jäi samantien tiputukseen päiväksi; se sai suoneen vahvaa opiaattia ja nesteytystä, sekä myös suun kautta vatsansuojalääkettä ja oksennuksenestolääkettä.

Kun sain pojan illalla kotiin yöksi, sillä oli kanyyli paketoituna pieneen koipeen yöksi. Sen takia Maurilla oli myös kauluri päässä. Yö oli kamala, koira oli todella kipeä ja lisäksi traumatisoitunut kaulurista. Nukuttuamme pari tuntia Mauri heräsi tuskaisena, ja uikutti kovaan ääneen, kunnes antamani opiaattiannos alkoi taas vaikuttamaan. Mauri uikutti aina kovempaa, ellen paijannut sitä, joten valvoin läpi yön paijaten pientä potilastani. Uskollinen mäyräkoira tiesi, että yritän auttaa sitä, ja nuolaisi kipujensa keskellänkin otsaani kiitokseksi.

Haimapotilas ensimmäisen tehohoitopäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna mentiin taas sairaalaan klo 08 aamulla, ja Mauri jäi taas päiväksi sinne. Ell soitteli sitten päivällä, ja kertoi että Maurin haima-arvot ja tulehdusarvot on saatu normalisoitua, mutta että Maurin tiputusta jatketaan varmuuden vuoksi iltaan asti.

Eilen illalla kahdeksan aikaan sain mäyräkoiran vihdoin kotiin – siis kotihoitoon. Maurilla on opiaattikipulaastari (Durogesic) selässä sunnuntaihin asti, ja se pitää suojata joten se käyttää kaulurin sijaan vanhaa kokovartalopaitaa, joka sille hankittiin pari vuotta sitten poistetun patin tikkejä suojaamaan. Lisäksi Maurilla on seuraavat lääkkeet:

-Tramal (opiaattiliuos lisäksi kipuihin tarvittaessa)

– Tylosin (suolistoantibiootti)

– Cerenia (oksennuksenesto, tukee myös haiman toimintaa)

– Cuplaton (vähentämään suoliston kaasuja)

– Losec (happosalpaaja)

Koska Maurilla oli kovaa ripulia myös, hoidetaan nyt myös ärtynyttä suolistoa. Se voi kuitenkin johtua ihan tästä yleistilan rasituksesta. Lisäksi Mauri saa nyt pari rkl kerrallaan haimapotilaan ruokaa, vielä sille ei ole kyllä kovasti ruoka maistunut.

Muutaman asian olen tästä painajaisesta oppinut vastaisen varalle: 

  1.  Jos mäyräkoiralta menee jalat alta, se ei ole automaattisesti selkäongelma. Vaikka Mauri ontui sairaalaan tiistaina mennessä, niin sekin johtui vaan kovasta kivusta haimassa.
  2. Jos mäyräkoira on kovissa kivuissa, tsekataan aina jatkossa haima-koe automaattisesti. Maurilla ei ollut missään vaiheessa haimatulehduksen yleisimpiä oireita, eli oksentelua, ruokahaluttomuutta tai laihtumista, joten tätä ei sen vuoksi osattu heti epäillä.
  3. Jos mäyräkoira ulisee, se ei ole välttämättä opiaateista sekaisin, vaan vain kivuissa. (Soitin toissayönä Viikkiin kysyäkseni voinko antaa lisää opiaatteja, kun uikutus ei tuntunut loppuvan millään, ja siellä vastannut ell-opiskelija oli täysin jumiutunut ajatukseen, että koira oireilisi tuskaa vain olemalla levoton ja liikkumalla eestaas, eikä uskonut kun sanoin toistuvasti, että tämä koira ei ole tehnyt sitä missään vaiheessa tämän sairauden aikana…)
  4. Otin ell:lle koko ajan kuvia ja videota kännykällä Maurista kotona, koska se esittää lekurissa aina voivansa paremmin kuin voikaan. Tämä osottautui hyväksi ajatukseksi, koska ell:kään ei olisi muuten uskonut, miten kipeän oloisena Mauri uikutti koko yön kotona pe-la välisenä yönä. Sitä varten tässäkin postauksessa otetut kuvat on napsittu, en suinkaan kuvaisi tuskaisen kipeää koiraa vain bloggausta varten.

Nyt jatketaan seuraavat 10 päivää lääkityksellä, ja otetaan todella rauhallisesti koko sen ajan. Viime yönä Mauri heräsi vain noin tunniksi, kun kipulääkkeen vaikutus oli heikkenemässä, joten saimme nukuttua noin 6 tuntia. Se on aika paljon enemmän kuin sitä edeltäneiden viiden yön keskimääräinen nukkuma-aika, joka on jäänyt n. 2h/yö. Nyt tuo kipulaastarikin on alkanut jo vaikuttamaan, joten siitä liukenee kivunlievitystä tasaisesti sunnuntaihin asti.

Pitää vielä erikseen kehua Remediumin lauantaisen käynnin lääkäriä (Mauri tehohoidettiin Espoon Eläinsairaalassa, menimme sinne lauantain ell:n suosituksesta tiistaina,  koska siellä on käytössä tehokkaampi ja tarkempi ultraäänilaite) – hän nimittäin soitti minulle maanantaina vapaa-ajallaan, ja tiedusteli vielä Maurin vointia, ja sanoi että voin tekstata tai soittaa hänelle koska vaan, jopa pääsiäisen pyhinä vaikka hän ei ole töissäkään, jos tarvitsen apua.  Tällaista ei ole koskaan tapahtunut missään muualla, joten siirrymme kyllä ko lekurin hoitoon jatkossakin. Ihanaa kun hoitava lääkäri on sellainen, joka haluaa seurata koiran vointia vielä senkin jälkeen, kun olemme poistuneet vastaanotolta.

Pitääkäpä peukkuja ja tassuja, että Mauri-sedän toipuminen jatkuu suunnitelman mukaisesti ilman takapakkia, jooko.

Rauhallista pääsiäistä kaikille.

terveisin Maurin matte

potilas2

”Bad to the Bone” – vihdoinkin kotona.

Categories: Uncategorized | 31 kommenttia

Pidä blogia WordPress.comissa.