Terve kamelit pitkästä aikaa,
ja hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti lomat meni hyvin kaikilla!
Jokku varmaan muistaaki, että matten siskollaki on kaksi mäyräkoiraa.
No, mattella ko on sitte noita siskojaki enempi, ni tietty sitte mahtuu enempi mäyräkoiriaki tähän perheeseen, eikö juu.
Joskus tossa aiemmin syksyllä oli nääs käyny niin, että joku rontti oli hylänny Helsingissä kadulle lootan, jossa oli sisällä viisi koiranpentua, semmosia 6-viikkosia vipeltäjiä. Näiden pentusten onneksi joku auttavainen ihminen oli sitte kiikuttanu heitit Viikin löytöeläintaloon, jossa pennuista pidettiin hyvää huolta seuraavien viikkojen ajan.
Yksi matten siskoista etti sitte kuumeisesti koiraa perheelleen, ja kuin ollakaan halus mieluusti jotain mäyräkoiran näköstä kans. Ja löysi sitten kuin sattuman kautta nää koiralapset Viikistä, jotka oli nytte 10-viikkosia reippaita koiran alkuja. Ja niin sieltä sitte saatiin viime viikon lopulla mulle uusi serkkupoika, Buddha.
”Mää olen Rescue-Buddha, terve vaan kaikille!”
Me ei olla Buddhan kanssa vielä tavattu, mutta se on kuulema gaumeen reipas koirapoika; se komensi jo tokana päivänä kotona hurjasti haukkuen uutta perhettään, ja kiikutti ulkona uudelle emännälleen suussaan kuolleen myyrän, jonka oli kaivanu esiin talon alta. Melkosen reipasta menoa!
Matte sanos, että sen haukku (kuuli puhelimessa) kuullostaa ihan ehdalta mäyräkoiran haukulta, ja kyllä musta ny noiden kuvienki perusteella vois sanoa, että melko läheistä sukua varmana ollaanki:
”om nom nom nom…”
Tämän varsin reipashenkisen alun perusteella voipi olla, ettei serkkupojan tai tämän matten ees tartte Mattekouluun tullakaan, mutta mää jään seuraan tilannetta – ja sillä välin toivotan serkkupojan tervetulleeksi laumaan!
Mukavaa lähestyvää viikonloppua, kamelit – ja Buddha!
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 