Terve kamelit,
en oo viime päivinä päässy koneelle ollenkaan, ko matte on ollu niin heikossa hapessa ja mukamas kiireinen, ettei mulle oo annettu konevuoroo. En oo sen takii päässy kommentoimaan kameleidenkaan kuulumisia, pah.
Ehdotin mattelle, että jos mää saisin oman koneen, taikka sitte semmosen tapletin vaikka. Matte vastas, et ”ainoo tabletti, mitä sä ikinä tuut saamaan, on tuo punainen tuolla sun ruokakuppis alla.” En sit sanonu mitään, vaikka kyllä tykkään, että vähän tyly oli vastaanotto moiselle aloitteellisuudelle.
Varsinki ko mä oon toiminu taas apulaisenaki, ihan ylitöinäki. Mattel ko todettiin vähä aika sitte semmone Söö, Shöö, eikäkö Sjögrenin syndrooma, ja siks se on vähä huonona ollukki. Mää oon sitte ahkerasti jumppauttanu mattee, että se vetrestyisi – viime yönäki komensin sen kolmeen otteeseen keittiöön namia antaan. Kyllä se sieltä kiltisti könys joka kerta ylös, joten varmasti mää sen viel kuntoutan. Päivisin ehin sitte ottaan korvaavia tupsluureja, ko matte on töissä, jotta jaksan taas yöllä.
Huilaava kuntoutusterapeutti
Meil kävi yksi päivä huoltomies kotona. Normaalisti mut suljetaan prutaalisti makuuhuoneeseen semmosten ajaks, mut nyssen ukon piti päästä joka paikkaan, joten matte sit otti mun valjaisiin ja me katteltiin sit yhes sen miekkosen touhuja. Mää kyllä puin nyrkkii ja haukuin sen heppulin varmuuden vuoks pataluhaks mennen tullen, jotta seki tietää kuka täällä määrää.
Sitte ko se huoltomies peruutti varovasti selkä eellä kohti ulko-ovea mun manatessa sitä viel varmuuden vuoksi lähtiäisiks, et mies totes mattelle, että ”onpa sillä hurja luonto, luuleekohan se olevansa dobermanni?”
Matte totes, jotenki alistuneena minusta, että ”Mä kyllä luulen että se tietää kyllä tasan olevansa mäyräkoira – se hurjin peto kaikista.”
Nii-i, niin tiiänki!
Hurjaluontonen mäyräkoira
Hyvää viikonjatkoa kaikille,
t. Mauri-setä, se hurjimus
Komiat pärjää aina 
Ai sä haukut ne huoltomiehet. Mä taas oon sitä mieltä, että ne ei kuitenkaan osaa mitään oikein tehdä, niin pitäähän siellä olla tarjoamassa auttavaa tassua ja kuono pitkällä vahtimassa mitä ne oikein tekee. Eihän tuo emäntäkään oikein muutossakaan olis ilman apuja pärjännyt…
Mattelles voimia kuntoutukseen, onneks sillä on karvainen terapeutti apuna.
Juu, ei oo ikinä ykskään huolto-ukko päässy täältä ilman, että on haukuttu pataluhaksi! Se on mulle kyllä ihan kunnia-asia, eikä mattekaan viitti mua ihan kokonaan hiljentää, ko se uskoo että vahtiminen on koiran hommaa ja että meitin pitää saaha sitä sitte tehä kans. Karvanen terapeutti, juuri sitähän mä oon juu. 🙂
Terkkuja sinnepäin, t. Mauri-setä
Kyl sä Mauri-setä oot vaan niiiin ihastuttava, jaksat aina huolehtia meidän kaksi jalkaisten kouluttamisesta ja nyt olet ryhtynyt vielä kuntouttamaankin! Onko mitään mihin Mauri ei pystyisi? Jaksamista teille molemmille!
Kiitos sulle kauniista kehuista, ja kommentista! Mitäpä mäyräkoira ei osaisi tehdä – meil ko on niin hurja sisu, että me uskotaan pystyvämme ihan mihin vaan! Ja pärjäävämme ihan kelle vaan 🙂 Terkkuja sinne, t. Mauri-setä
Heh, tämä hurja sisu ja kaikkivoipaisuus on alkanut hahmottumaan turhankin hyvin. Meille nimittäin muutti heinäkuun alussa Mäyrätyttö Hilma. Hilma täyttää pian huimat 6kk:ta ja antaa päivittäin aihetta hämmästelyyn! Hämmästyttäviä tarinoita löytyisi jo monta, mutta tämä jaksaa edelleen hämmästyttää… muutava tovi sitten Hilma oli kiivennyt keittön pöydälle syömään herkkuja (mun) irtokarkkipussista kun valvova silmä vältti… Miten ihmeessä tuolla fyysikalla edes pääsee kiipeämään pöydälle?! Hilma toteaa, että helposti! Hah! 😀
Hehee, no te tiiätte sitte kans, että mäyräkoira tietää mitä tahtoo – ja yleensä saa sen kans! Voin kertoo näin 11-vuotiaana, että meilläpä kasvaa oma tahto ja itepäisyys vuosien varrella koko ajan, näin väittää ainaki mun matte. Mää en tunnusta 🙂 Terkkuja Hilmalle, pidähän lippu korkeella Nuori Neiti! t. Mauri-setä
Huoltomiehellä varmaan puntit tutisi ;))
Mattea sun kyllä tulis hiukan armahtaa. Mutta jos olet niin perso nameille, ei kai sillekään sitten mitään voi. Mäyräkoira on.
Mattelle lähetämme joukolla lämpimiä terkkuja ja hyvää vointia ❤
Kiitti kamelit, mää kerron terveiset! Juu huoltomiehet ei saa armoa ikinä, matten kans sitä pitää ehkä vähän miettiä vielä. 🙂 Terkkuja pojille, t. Mauri-setä
On se Maukka ihanaa, että jaksat olla Mattellesi tuommoinen kuntoutusterapeutti. Ja sitähän koirat ovatkin. No voi höh tuon Sjögrenin syndrooman kanssa. Ei se onneksi kuolemaksi ole se tauti, mutta ihan varmasti ilkeä. Voikos sitä hoitaa millään ruokavaliojutskalla? Niihin ruokavaliojuttuihin kannattaa kyllä perehtyä, Muistaakseni reumapotilaiden on syytä vältellä punaista lihaa. Ei kun jaksamista ja parempaa vointia. Taudistahan ei käsittääkseni parane, mutta olemista voi varmaankin helpottaa. Terkkuja täältä Longvikenin kylältä, M-L ja Ossi.
Juu mikäs sen parempaa, ko ikioma tassuterapeutti! Mää on varmasti painoni arvonen kullassa, ja se ei ookaa ihan mikää pikkupaino 🙂 Eiköhä toi matte tosta johoki kuosii saada juu, ko nyt ainaki ne hoitaa sitte sitä syytä, eikä vaan oiretta. Ja mää autan parhaani mukaan! Terkkuja sinne Kirkkonummelle, pidetään Ossin kans edelleen tää rannikkoseutu kurissa ja nuhteessa! t. Mauri-setä
Nyt isosti tsemppausta matelle koettelemusten keskelle ❤ Vaikkei taudista eroon pääsekään, on varmasti tehtävissä paljonkin sen puitteissa, että oireita voi hillitä.
Jännä juttu miten tuokin tauti niputtaa niin montaa erilaista oiretta yhden ja saman sateenvarjon alle, kun niitä ei varmasti välttämättä osaisi yhdistää keskenään, ovat niin laidasta laitaan. Eikä varmasti jokaisella ilmene kuin osa oireista. Toivon, että olosi paranee ja diagnoosin löytymisen myötä asiat helpottuvat.
Halauksia.
ps. Mauri-setä, sä tulisit loistavast Aslanin kanssa toimeen kun herättelisitte toisianne vuorotellen. Täällä kävisi öisin melkoinen vilske 😉 Toivottavasti annat maten levätä kuitenkin kunnolla, uni ja unen laatu erityisesti on tärkeä juttu.
Joo, sen takia ton SS:n diagnosointi onki kuulema työlästä ja aikaa viepää, onneks ny matten kohalla siihen päästiin, vaikka se melkein vuoden päivät kestiki siitä, ko sitä aluks alettiin epäilee.
Heh heh, voi olla että tulis kyllä Alphonselta jo sanomista, jos me päästäs Aslanin kans yksis tuumin tönimään koko taloa hereille 🙂
Terkkuja AA-pojille, t. Mauri-setä
Heippa, Mauri-setä!
Me nähään täällä kotona meiän omasta kristallipallosta, et sun mattes tulee hyytymään ihan täysin, jos sä herättelet sitä tollai. Näin on näreet! Ihmisillä ei vaan oo tollaseen turnauskestävyyttä… varsinkin kun sun mattes on muutenkin pikkasen rikki.
Aattele, jos se kokonaan nyyppääntyy, se ei sit pysty täydellä teholla hoitamaan sun ruokahuoltookaan!
Sun pitäis ehkä harkita, et pidättäytysit noista namusessioista öisin… 🙂
Syksyisiä terkkuja!
3 shelttiä
Heipparallaa juu! Nii, en oo kylä nähny mattee vielä ruokahuollosta hyytymässä, ees sillon ko sil oli keuhkokuume ja korkee kuume oliki – sillon kato yhtä korkee työetiikka ko koiralla 🙂 Mut joo, kaipa mun pitää pohtia, pärjäisinkö sit vaik vaan yhellä tai kahella yönamilla, hmmm.
Paljon terkkuja sinnepäin! t. Mauri-setä
Matelle isosti tsemppiä itsensä kuntouttamiseen. Vaikka parantavaa hoitoa ei olekaan, toivotaan oireiden kuriinsaattamista kaikin mahdollisin konstein. Onneksi on mäyräkoira, tuo maailman paras kuntoutus- ja mielenterveysterapeutti.
Kiitti kamut, matte kiittää siis myös. Määpä kyllä näytän tämän kommentin sille erikseen, ko se väittää välil, että mää teen sen hulluks – vaan sehän on justiinsa toisin päin, mää oon kuntoutus- ja mielenterveysterapeutti, juuri niin! Terkkuja Ouluun! t. Mauri-setä
Muiskut mattelle ja parempaa vointia!
Mauri-setä, kylhän sitä huoltohepun tarvii ymmärtää, että kuka on herra talossa eli sä. Joo. Hoida matteas ja älä ihan niin paljon hyppyytä häntä öisin. Jookostakookosta.
Tuo meillä viimeks käyny huoltomies ainaki tietää, kuka tässä huushollissa määrää – ja varmana muistaa sen kyllä kans! Ihan jumppamieleshä mää tota mattee hyppyytän, jotta ei jäykisty, ja silleen. Mut pitää kai miettiä, voisko osan siitä reenistä tehä jatkossa päiväsaikaan…toivottavasti te pojat pääsette jo pikkuhiljaa potkuhousuista eroon! terkkuja, t. Mauri-setä
Hyvä että Mauri huolehdit emännästäsi! Paavon emännällä on vähän eri diagnoosi, mutta aina välillä epäillään tuota samaa syndroomaa.
Ja kyllähän huoltomiehillä pitää olla työnjohtaja!
Kiitos, ja juu, sääpä sen sanoit -työnjohtajaa ne tarttee, etteivät jää meille koko päiväks kupeksimään, näin on! terkkuja Paavolle ja emännälle, t. Mauri-setä ja matte
Hei peto, oot varmasti ollu toooosi pelottava ilmestys! Mähän sanoinkin sun matelles, et se aikamiespoikajuttu on ihan höpöhöpöö, sä oot hurjimus etkä mikään peräkammarin poika!
Mä lähetän sun hurjimuksellisuudelles miljoona muiskua, Mauriseni, mut just tänään sun mattes saa multa vielä enemmän muiskuja, se on nääs nyt kovasti parantavien muiskujen tarpeessa.<3
Emäntä tuolla huutelee, et se lähettää samalla halauksia, valoa ja voimaa Maurin matelle!
Kiitos, me ollaan nyssit matten kans kumpiki ihan Mirkun muiskuissa ❤ Matte kiittää myös erityisterkuista Mirkku sun emännältä, kyllä tää tästä vielä iloks muuttuu, ko ny kuitenki hoitavat matten sairauden syytä, eikä vaan niitä oireita. Ja mää jumppautan siinä samalla sitä koko ajan 🙂 Mahoton kasa muiskuja sinne takas, ja sun mattelle toinen samanlainen! t. Mauri-setä
Ai sullakin on punanen tapletti ruakakupin alla – niin mullakin. Ja sit joskus valkone tapletti – sen äippä tuuppaa mun kuanon kautta miltei peräsuoleen asti. Voikko kuvitella?!
Voi hurjan kurja, mitä sun mattelles kuuluu! Me lähetetään äipän kans matte hirmeen paljon tsemppiä ja jaksamista. Multa lisäks lipsutukset sekä sulle että erityisesti sun mattelle. On kyl tosi hyvä, että sää jumppautat sitä vaikka keskellä yätä, jos se vaikka sit pysyis vetreenä.
Kyllä sää oot muutenki nii fiksu, ko sillai pirit sitä hualtomiästä kuris ja herran nuhtees. Kyllä se ny varmaa tiätää ettessää luul olevas mikkää toopermanni, vaa itärät olevas Mäyräkoira! Pusuja ja muiskuja viäl kerra teil molemmil!