Ei nimi mäyräkoiraa pahenna

Terve kamelit,

Yks päivä kadulla vastaantullu täti kutsui mua Maurizioksi, ja vaikka mää myönsin, että onhan se matte mua joskus silläkin nimellä kutsunut, niin aloin miettiin nimiasioita, ja sitä että mites se olikaan, ko musta tuli Mauri-setä.

Mun ihan virallinen nimi on Sir’s Zivago Doc, ja matte miettiki mut saatuaan (yhen ohikiitävän hetken ajan) että pitäskö musta sitten tulla Sasha Tohtori Zivagon mukaan, mutta toisin kävi.

Matte oli pienenä likkana niin gaumeen kova Pekka Töpöhäntä -fani, että kun se tiesi, että poikamallinen mäyräkoira on tulossa taloon, niin se oli samantien selvä, että Mauri musta tulee.

Matte tunsi pienenä kovasti sympatiaa Pekan kaveria Mauria kohtaan, ko Monni ja Pilli ja Pulla sitä kiusas, ja se osaa vieläki ulkoo kirjasta kohdan, jossa sanottiin että ”Mauri oli juuri sellainen koira, jolle ei kukaan olisi saanut olla ilkeä.” Voitte uskoo, että mullekki on tota kirjaa luettu pienenä pentuna ihan kyllästymiseen asti….

GetImage

Toi mun pehmo-matte on kyllä niin pehmo muutenki, että se itki tyrski läpi pienenä läpi kaikki eläinleffatki, alkaen Bim Mustakorvasta Mustaan Oriin, että on ihme ettei musta tullu joku Bim-Lassie Mauri Mustaorhi-korva, tai jotain.

Nykyään se ei sitte tykkää kattoo ees Avaraa Luontoo, ko siellä kuulema aina joku pääsee hengestään – vaikka siis luonnon laki onki, mut matte miettii että pitääkö sitte aina keskittyy eläinohjelmissaki siihe, ko suolenpätkät lentelee. En tiiä, mää en niitä kattele, ko yleensä vedän tupsluurit siinä vaiheessa.

No, musta tuli siis Mauri yhen satukirjan takia, se kirja on meillä edelleen kirjahyllyssä. Entäs miten musta sitten tuli setä?

Mun veli, joka oli nuoruudessaan melkonen kehäkettu, sai pentuja vuonna 2006. Matte alko sit kutsuun mua ensin leikillään Mauri-sedäksi. Mä oon aina tykänny ihan hirmeesti lapsista ja koiran pennuista, oon kuulema pomminvarma sosiaalistamiskamu, ja sen takii musta on sitte vuosien varrel tullu tämmönen pappakoira, jota meiän tienoon lapsekki nimittää Mauri-sedäksi. Mää ko aina haluan jäädä tervehtiin lapsia ja koiranpentuja. Oon sillai pehmo minäki, vaikka muuten oon tietty kova äijä.

cb87468d3bdea68d9afef9a56c9c7395

Nykyään matte sanoo, ettei se vois kuvitellakaan, että mun nimi olis mikään muu ko Mauri-setä, ja mää sanon mattelle, että en minäkään!

Miten te kamelit ootte saanut teiän nimet, oliko ne jo valmiina ennenko te tulitte kotio, vai saitteko kauanki ootella, että joku kertoo mitä nimee pitäs jatkossa totella?

Mukavaa lauantaita,

t. Mauri-setä

 

 

 

 

Advertisements
Categories: Uncategorized | 27 kommenttia

Artikkelien selaus

27 thoughts on “Ei nimi mäyräkoiraa pahenna

  1. Minä olen Elli mäyräkoira olen saanut nimeni luoteeni vuoksi. Ai kui niin no kun mammalla oli iso hurta jonka nimi oli Elli ja kun olen miltein saman luoteinen heti alusta saakka ja mamma on rakastanut Nelliä yli kaiken tuli sitten kaikma minusta – N kirjaimen. no aluksi minusta piti tulla ähmamma ei edes musta mikä minusta piti tulla .. mut hobbitin ainut nais puolinen hobbitin nimi. kun mamma pitää taru sormusten herrasta.

  2. 3 shelttiä

    Heippa!

    Meillä oli mamilla niinku ideana, et ”nimi on enne”. Yhestä tuli Tyyne ( se onkin ihan järkevä ja viisas tyyppi, ja enne toteutu), toisesta Hilja ( siinä ei kyllä osunu oikeeseen, nimittäin on aikas piipittävä ja huutelee helposti ohikulkijoille) ja yks on sit Meri ( se olis ollu Rauha, jos olis ihan pentuna meille tullu, mut sillä oli jo tullessaan nimi valmiina, eikä toi Rauha oliskaan ollu osuva, kun se on välillä ihan hyrrä.)

    Mummukoirat oli Sylvi ja Saimi. Ne oli sisarukset, ja mami asu sillon sellasella puutaloalueella, Puu-Vallilassa. Sinne tuntu sopivan sellaset pikkasen vanhanaikaset nimet tyttökoirille. Ainoostaan yhen kerran, kun mami huuteli Sylviä Kumpulanlaaksossa, yks mummeli tuli juosten paikalle 🙂

    Kyllä tää on, Mauri-setä, niin kiva tää sun ploki! Mami lukee tätä meille useesti, mut on vähän laiska kommentoimaan.

    Toivotaan nyt, et teillä alkaa molemmilla noi hampiasiat asettumaan, ja pääsette taas pureskelemaan kunnolla 🙂

    • Toi onki hyvä lokiikka nimenantoon – ja hyvät nimet ootte saaneetki! Mun mattella oli ennen koiria 10 vuotta kissa, jonka nimi oli Sylvi, se kissi olikin melkonen Persoona!

      Kaunis kiitos kivasta palautteesta, määkin olen ilonen että näin ikäpoikana alotin tän plokin pidon – tai mattehan sen alotti, ennenkö mää kaappasin vallan 🙂

      Paljon terkkuja koko laumalle, t. Mauri-setä

  3. Riitu

    No meilläkin nimi on kuulemma enne…olin syntyessäni pieni ja heiveröinen ja joutuivat syöttämään minua pipetillä, oli kuulemma epä varmaa jäisinkö henkiin. Ja TOD jäin henkiin ja sen ovat saaneet tuta tutut ja tuntemattomat…. Eli nimi Riitu johtuu siitä, että Kalle Päätalon äiti on mun mamman lemppari, sisukas, täynnä tarmoa kuin pienessä kylässä ja nimeltään Riitu

    • Voi gaumee, onpas sun kanssas ollu sitten jännät paikat pienenä, onneks olit niin sisukas että et antanu periks! Riitu onkin hyvä nimi sun kaltaselles selviytyjälle! Terkkuja sinne, t. Mauri-setä

  4. Tiiäkkös Mauri, tuon ihanan kirjan mukaan Ossista melkein tuli Mauri. Siin oli sitten vaan yksi este: matten appiukko on nimeltään Mauri ja siittä olis voinu tulla vähän sekaannuksia. Aattele, kun olisivat kiljuneet anoppilassa et ”Mauri sinäkös oot pissinyt matolle?” Olis voinut olla vähän noloo sekä mulle, että apelle. No joo, sit minusta eli Ossista tuli Ossi. Siitä on kyllä meidän lokitaipaleeen jossain alussa ihan oma kertomuskin:) Kyllä muuten Sashakin olisi ollut aika liikkis nimi. Se on vaan ni surullinen elokuva se tohtori Zivagokin… Tai ainaskin matte muistelee silleen. Toivottavasti teillä alkaa molemmilla olla hampaat kunnossa. Terkkuja sinne Espoon pualell!

    • Katos vaan, sitten oltais naapuripitäjii pidettu kurissa kahden Maurin voimin! Vaikka Ossi on kyllä hyvä nimi, ja sääki oot ihan Ossin olonen kuitenki. Kiitos juu kyllä täällä alkaa hammas-asiat olee hetkeksi ohi, toivotaan ainakin niin. Terveisiä sinne Kirkkonummelle! t. Mauri-setä

  5. Mauri-setä tää oli niin kähee postaus, että me tehdään aiheesta ens viikolla oma postaus. Mut mehän ollaan siis Tuuliset Pojat. Nimet lähti liikkeellä Pyrystä ja se taas lähti liikkeelle meijän äipän isoisästä, mut siitä tarkemmin myähemmin.

    Meil on yhtä paljon lempparinimiä ku sullakin, Mauri-setä. Niiku Myysky ja Tuusku, Tiuhti ja Viuhti ja silleen.

    • Heh, jäänpä siten oottamaan sitä teiän postausta aiheesta! Lempinimii kyllä riitää juu, Maukka, Maurizio, Mauri Äkkijyrkkä, Tiivitaavi – toi vika tulee sitiä ko matte väittää että mää tykkäsin pienenä poikana kattoo pää kallellaan Teletappeja…EN tunnusta! Terkkuja sinne! t. Mauri-setä

  6. Paavosta tuli Paavo, sillä isännän mielestä mäyräkoiran nimi on Paavo. Jos meille tulisi toinen (ei tule, yhdessäkin on riehua ei kun riemua riittävästi), olisi se Kaapo.

    • Paavo on komia nimi komialle miehelle! Ja Kaapo olis kyllä hyvä lisä, juu. Paljon terkkuja Paavolle! t. Mauri-setä

  7. Hei Mauri-setä, meillä asuu kaksi pitkäkarvaista mäyriäistä. Mä, siis Kola 12-viikkoo ja Kaneli 3,8 vuotta ja sitten mun enkeli-isoveli Laku joka ei siis enää asu meillä mutta siis niinku asu. Se oli 5.4 vuotta kun se sairastu eikä kukaan enää voinu sitä auttaa ja sitte se piti nukuttaa ikiuneen ja se oli tosi surullista. Mä en sitä koskaan nähnykkää, kun se nukahti 3.7 ja mä synnyin 12.7 mutta oon siitä paljon kuullu ja oon sen ja Kanelin kanssa ihan oikeeta sukua. Mutta niihin nimiin. Me ollaan satu nimet värien mukaan. Kun mä ja Laku ollaan/oltiin mustia punaisin merkein ja Kaneli on punainen. Nii yksinkertasta, eikö ookki. Eikä tästä monimutkasta voi tehäkkää ku toi meiän emäntä siis mamma on niiiin yksinkertanen. Kerranki lenkillä kun me löydettiin aarre…no siitä toisen kerran. Oot ihana Mauri-setä, meiän Lakuki rakasti kaikkia eläinten pentusia, harmi ettei se saanu rakastaa mua,oon tosi söpö. Nyt mä meen…käy kyläs meidän sivuilla jos sulla on aikaa.

    Terkuin:pitkikset Kola, Kaneli ja emäntänsä Susa

    • Heipparallaa, kiva kun tulitte kommentoimaan! Toi mun matte on kans aikamoisen yksinkertanen, mut onneks sillon mäyräkoira, joka pitää huolen siitä, että millon pitää herätä, millon pitää syyä, koska mennään ulos, ja sitä rataa. Kovasti terkkuja sinne, me tullaan vastavierailulle heti! t. Mauri-setä

  8. Mä tulin emännän luokse valmiilla nimellä varustettuna, joten emäntä ei osaa valottaa sen historiaa. Tosin se meinas eka vaihtaa mun nimen kokonaan Umpaksi (niinku Umppalumppa), mutta onneks tuli järkiinsä, tosin vaan hetkellisesti. Umpasta tuli lempinimi Muppetin, Mupen, Lurpan ja ties minka muun nimen rinnalle.

    • Hih hih, noita lempinimiä nuo ihmiset osaa kyllä vääntää enempi ko olis tarviskaan! Mikähän se on, ettei se yksi nimi muka riitä 🙂 Onneks sait kuitenkin pitää sen oman nimen, olishan siinä ollu hommaa oppia ihan kokonaan uusi semmonen tilalle. Mukavaa viikonloppua sinne! t. Mauri-setä

  9. Mä oon aina tykänny sun nimestä. Meijän nimet sopii sitäpaitsi hyvin yhteen, eikös, Mauri-kulta?<3
    Mulle oli annettu kutsumanimi jo kasvattajan luona, mut eihän se käyny mulle ollenkaan. Emäntä oli etukäteen miettiny mulle nimee, mut kun se näki mut, se tajus ettei sekään to-del-la-kaan ollu mulle sopiva. No, kun mä sit tulin kotiin, kaikki alko heti kysellä, et mikä sen koiran nimi on. Emäntä sano vaan, ettei mulla oo vielä nimee. Se pohti päänsä puhki monta päivää, mut ei vaan saanu sitä nimee ulos aivoistaan ja kaikki vaan kyseli ja kyseli, et eikö se koira vieläkään oo saanu nimee. No, jostain alitajunnasta se sit putkahti: Mirkku! Ja toden totta, se on just mulle tehty nimi. Kaikkien muittenkin mielestä mä oon ihan Mirkun näkönen. Niin et me ollaan molemmat ihan tyytyväisiä, mä ja emäntä.:)

    • oikeassa oot, meiän nimet sopii yhteen ko paita ja peppu! Sää oot kyllä kans niin Mirkku, en osais sua minään muuna pitääkään, söpöliini! Paljon terkkusia sinne! t. Mauri-setä

  10. Sun nimes, Mauri-setä, on ainoo joka sulle sopii, ei sulle mikään muu nimi sopiskaa. Tai mistä mää sen tiiän, kunnen oo muuta nimee sul kuullukkaa. Aika hyvin kekkastu nimi Töpöhäntä-kirjasta, meen äippäki o meinaa lukenu ne kaikki, nii se ainaki sano. Mut se o jo nii remonisoitunu…vai oliks se rementisoitunu, ettei se muist niist oikeestas juur mitää.

    Kyselit tosa et’ millais mää oo nimeni saanu. No – mul oli nimi jo valmiina, ku mun nykyne kotiväkeni tuli ekaa kertaa mua kattoon. Olin sillon viikon vanha rääpäle. Ne oli mul jo miättiny nime valmiiks, et’ mää olsin Emma. Mää ja kaikki mu sisarukset alettii sillo E-kirjaimel, ja mul oli annettu nimeks Elli. Mää olin sit kaikista tummin pentu, nii ne valkkas sit mut (no tiätty söpöstilin niille niinku ny senikäne voi ja osaa). Mu nimeni kuullosti sit topakalta ja sopivalta mulle, et’ noi porukat sit päätti, et’ se saa jäärä. Et’ ei must sit Emmaa tullukkaa, Elliks jäin, vaikken mikään eläinlääkäri ookkaan 😉

    Muiskuja sulle, Mauri-setä!

    • Elli sopii sulle ko nenä päähä, näin on! Se on hieno ja komia tyttömäykyn nimi, ja semmone sopiiki sitte justiisa hyvin hienolle tyttömäykylle 🙂 Paljon suukkosia sinne, t. Mauri-setä

  11. Meillä Alphonse sai nimensä siitä, että näin unta pk-mäyrästä jonka nimi oli Alphonse 🙂 Tämä tapahtui siis ennen kuin koko poika oli edes olemassa. Alfons Åberg, eli Alfons Jokinen ( myös suomennettu Mikko Mallikkaaksi) määritteli sitten sukunimen 🙂 Loppujen lopuksi Alphonsesta muotoutui Alphonse Demetrius Jokinen, nimi jota käytän silloin kun se on tehnyt jotakin töllöntöitä 😀

    Aslan, puolestaan, piti nimetä alunperin Oliveriksi. Noh, sattumalta yksi sukulaislapsi miehen puolelta on Oliver, joten tämä vaihtoehto ei osoittautunutkaan sitten kovin toimivaksi 😉 Raphael oli seuraava varteenotettava vaihtoehto, mutta kun menimme Alphonsen kanssa hakemaan Aslania kotiin kasvattajalta, Aslan asettui jämerästi seisomaan Alphonsen eteen ja murisi pelottavasti 😉 Pikku-Aslan, se kaksikiloinen jässikkä 🙂 Ja kun Aslan-nimeä olin pyöritellyt mielessäni jo muutenkin pariin kertaan, oli selvä, että Raphael sopisi paremmin jollekin sellaiselle jossa olisi vähän enemmän runopoikaa ja hieman vähemmän leijonanpentua 😉 Aslanhan on paitsi iki-ihana leijona Narniasta (minkä tietenkin tiesitkin), mutta tarkoittaa myös turkiksi leijonaa. Sopiva nimi, siis. Lisäksi AA-kombo tuntui hyvältä. (Luontevasti kolmas mäyriäinen saisi nimekseen Aramis 🙂 Aslan on siis Aslan Alopeus Jokinen 🙂

    Lempinimiä on varmaan kymmenen – ja mikä hauskinta, pojat tietävät niistä jokaisen ja reagoivat niihin myös 🙂

    • Hillitön määrä hymiöitä, taas! 😀

    • Teillä onkin pojat hauskat nimet, semmosia ei tuu ihan joka toisella vastaan! Matte on tiiättekö kans aatellu että jos tulis uusi mäykkypoika, ni sen nimi vois olla Aramis! Porthos ja Athos ko ei kuulema kelpaa. Paljon terveisii Ouluun, ja vauhdikasta viikonloppua! t. Mauri-setä

    • Ja mää kirjotin vastauksen väärään paikkaan, tonne 2. kommentin alle…. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: