Daily Archives: 5.10.2013

Ei nimi mäyräkoiraa pahenna

Terve kamelit,

Yks päivä kadulla vastaantullu täti kutsui mua Maurizioksi, ja vaikka mää myönsin, että onhan se matte mua joskus silläkin nimellä kutsunut, niin aloin miettiin nimiasioita, ja sitä että mites se olikaan, ko musta tuli Mauri-setä.

Mun ihan virallinen nimi on Sir’s Zivago Doc, ja matte miettiki mut saatuaan (yhen ohikiitävän hetken ajan) että pitäskö musta sitten tulla Sasha Tohtori Zivagon mukaan, mutta toisin kävi.

Matte oli pienenä likkana niin gaumeen kova Pekka Töpöhäntä -fani, että kun se tiesi, että poikamallinen mäyräkoira on tulossa taloon, niin se oli samantien selvä, että Mauri musta tulee.

Matte tunsi pienenä kovasti sympatiaa Pekan kaveria Mauria kohtaan, ko Monni ja Pilli ja Pulla sitä kiusas, ja se osaa vieläki ulkoo kirjasta kohdan, jossa sanottiin että ”Mauri oli juuri sellainen koira, jolle ei kukaan olisi saanut olla ilkeä.” Voitte uskoo, että mullekki on tota kirjaa luettu pienenä pentuna ihan kyllästymiseen asti….

GetImage

Toi mun pehmo-matte on kyllä niin pehmo muutenki, että se itki tyrski läpi pienenä läpi kaikki eläinleffatki, alkaen Bim Mustakorvasta Mustaan Oriin, että on ihme ettei musta tullu joku Bim-Lassie Mauri Mustaorhi-korva, tai jotain.

Nykyään se ei sitte tykkää kattoo ees Avaraa Luontoo, ko siellä kuulema aina joku pääsee hengestään – vaikka siis luonnon laki onki, mut matte miettii että pitääkö sitte aina keskittyy eläinohjelmissaki siihe, ko suolenpätkät lentelee. En tiiä, mää en niitä kattele, ko yleensä vedän tupsluurit siinä vaiheessa.

No, musta tuli siis Mauri yhen satukirjan takia, se kirja on meillä edelleen kirjahyllyssä. Entäs miten musta sitten tuli setä?

Mun veli, joka oli nuoruudessaan melkonen kehäkettu, sai pentuja vuonna 2006. Matte alko sit kutsuun mua ensin leikillään Mauri-sedäksi. Mä oon aina tykänny ihan hirmeesti lapsista ja koiran pennuista, oon kuulema pomminvarma sosiaalistamiskamu, ja sen takii musta on sitte vuosien varrel tullu tämmönen pappakoira, jota meiän tienoon lapsekki nimittää Mauri-sedäksi. Mää ko aina haluan jäädä tervehtiin lapsia ja koiranpentuja. Oon sillai pehmo minäki, vaikka muuten oon tietty kova äijä.

cb87468d3bdea68d9afef9a56c9c7395

Nykyään matte sanoo, ettei se vois kuvitellakaan, että mun nimi olis mikään muu ko Mauri-setä, ja mää sanon mattelle, että en minäkään!

Miten te kamelit ootte saanut teiän nimet, oliko ne jo valmiina ennenko te tulitte kotio, vai saitteko kauanki ootella, että joku kertoo mitä nimee pitäs jatkossa totella?

Mukavaa lauantaita,

t. Mauri-setä

 

 

 

 

Categories: Uncategorized | 27 kommenttia

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.