Moro kamelit,
En tiiä oonko koskaan kertonu, mut meitin perheessä on enempiki mäyräkoiria. Matten siskolla nääs on kaksi raavasta pitkätukkaurhoa kans, Tarmo ja Onni. Tarmo on vuoden nuorempi ko mää, ja ko me oltiin nuorii niin leikittiin useastiki yhres, mentiin hippaa ja nutuutettiin toisiamme. Me ollaan kaikki eri kokosii, mut pitkätukkasii. Mää on Suurin ja Wanhin, mutta serkkupojat on komiaa sakkia kans.
Tarmo oli nuorempana melkone näyttelytähti, sillä on titteliä ja pokaaleja vaikka muille jakaa. Se teki aikoinaan näyttelydebyyttinsä Messukeskuksessa, eikä ollu kaikesta siitä metelistä moksiskaa, vaan kipitti heti ensi hetkestä lähtien kehässä rintarottingilla ko tuhatjalkanen sillä asenteella, että ”Hello, my name is Tarmo and I am from Finland”. Tarmo kiersi nääs ulkomaita myöten näyttelyissä, joten se osaa puhua ulkonmaankieltä kans. Tarmo on kaniinikokoa, joten elonpainoo ei oo 4 kg enempää.
Isä
No sitte, ko Tarmo oli niin menestyny ja komia, nii siitä tuli kans vuosien saatossa isä. Yhdestä pentueesta sitte Tarmolle otetiin kaveri, Tarmon poika, Onni. Onni on kääpiökokoa, eli vähän isompi ko isänsä. Onni on niinkö määki, eli kova vahti ja korttelipoliisi. Onnil on mahottoman sielukkaat silmät, väittää matte, mutta mää en semmosiin asioihin ota kantaa.
Poika
Ja ko meidän perhees on jo isä ja poika, nii sen lisäks on sitte Mauri-setä. Tämä korttelipoliisikolminaisuus ei näyttäydy juuri yhdessä, koska me ollaan Onnin kans liian kovii vahtej – vahdittais sit hiukka liikaa toisiamme kans. Mut samaa perhettä ollaan yhtä kaikki.
Mää en poseeraa, ko kävin jo nukkuun. Tuu huomenna uudestaan.
Että semmone klaani meillä on, ihan oma yksityinen vartiointifirma!
Aurinkoista viikonloppua kaikille,
t.Mauri-setä
Komiat pärjää aina 