Terve kamelit pitkästä aikaa,
Yks ilta tässä taannoin me käytiin Maxin kanssa meidän tavanomaisella koirapuistokeikalla. Kaikessa rauhassa siinä sitten hengailtiin, tai siis, eli mää hengailin ja Maxi juoksi, ja nautittiin kesästä.
Kyllä onki kaunis ilta! Ja kuuma!
Kuin ollakaan ni yhtäkkiä näky sitte puskassa jotain epäilyttävää. Mää Wanhempana Konstaapelina valpastuin tietysti heti.
Hetkonen, mitäs ihmettä tuolla tapahtuu?
Menin sitte varmuuden vuoks kattoo vielä lähempää, ja aloin varmistuun, et siel puskassa on varmana öttömönkiäinen.
Kattokaa! Siellä se on! Öttömönkiäinen!
Kuten Konstaapelin tehtäviin kuuluu, niin hirmusesti mää sitten puin siinä nyrkkiä ja keuhkosin, kunnes se öttömönkiäinen tajus siirtyy muihin maisemiin.
Kun tilanne taas rauhottu, niin matte alko tuijottaan mun naamaani. Se sano että mua on pistäny hyttynen silmäkulmaan.
Mää sille kyllä sitten selitin kyllä, että mua pisti öttömönkiäinen, ja ko niistä ei koskaan tiiä, missä koossa ne hiippailee, taikka mitä kolttosia ne keksii, ni sen takii mun on ikävä kyllä jatkossaki pidettävä kaikki epäilyttävä aines on tarkkaan – ja kovaan ääneen – varmuuden vuoksi loitolla. Emmää muuten, mutta just tämän takia.
Matte ei kommentoinu asiaa. Mutta se ei vaan tainnu ymmärtää asian tärkeyttä.
Öttömönkiäisen pisto vasemman silmän alapuolella.
Maxia ei onneks öttömönkiäiset pistäny, eikä häirinny mikään muukaan asia. Ei niin, koska mää hoisin homman.
Mitä? Missä? Mää en huomannu mitään, mää söin hiekkaa.
Wanhempi konstaapeli kuittaa, ja toivottaa kaikille hyvää viikonloppua -ilman öttömönkiäisiä.
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 
Huhhuijaa, kun sulla on ollut taas vastuullista hommaa! Ja toi Max… siinä oon varmaan kiva, mutta vahdittava kaveri ;))
Ötökkämönkiäisiä ei oo täällä näkyny. Vai voiko ne joskus naamioitua? Oli muuten hyvä, kun pistit sille ÖM-yksilölle hanttiin, joka sua pisti! Olis muuten voinu purasta vaikka palasen!!
Juu, vahtihommiahan mäyräkoiralla on joka päivä 🙂 Maxi on hauskaa seuraa, vaikka mää mieluusti kattonki sen kohkaamista pienen matkan päästä. Ja joo, öttömönkiäiset voi naamioitua, siks mäyräkoiran pitää olla_aina_tarkkana! Terkkuja pojille, t. Mauri-setä
Saitpas aikamoisen paukaman. No, rohkeille sattuu kaikenlaista!
Voitko muuten sanoo Maxille terkkuja, että se on tosi komee kaveri?
Kannattaa ehkä kuitenkin jättää sanomatta sille se, että sä oot mulle ykkönen, Mauri-setä, komeudessa, älykkyydessä, rohkeudessa ja ties missä kaikessa muussakin! Muiskut!<3
Kiitos Mirkkunen, mun matte välitti terkut heti eteenpäin Maxin suuntaan! Ja komia kaveri se onkin, ja niin mahottoman hauska! Kiitti kehuista, onneks lievä punastuminen ei näy mun ennestään punaisesta turkista 🙂 Muiskut sulle, t. Mauri-setä
Mun mielestä öttömönkiäisten kanssa pitää leikkiä – mut tietty en saa. Just yhtenä päivänä löysin sellasen keltasen lentävän ötökän (kuulema joku kimalainen) puskasta ja aloin leikkii se kaa. Se oli ihan just räpistelemässä makeesti ku mut keskeytettiin. Mamma tietty. Epistä…
Mammat. Ota niistä tosiaan selvää. Aina toimivat aktiivisesti kieltämässä, mitä jos joskus ottasivat mielummin sen asenteen, että ”hyvä hyvä, anna mennä vaan!” Terkkuja sulle Nelliseni, t. Mauri-setä
Melkoinen paukama. Mutta kunniakkaasti hoidit Mauri kaikki vahtimishommat ja karkoitit sen öttiäisen. Ossi yrittää ain joskus saada kimalaisia ja amppareita kiinni ja minä koetan parhaan kykyni mukaan estää. Sellaisen ampparin purema suussa ei kans tunnu varmaan mukavalta. Itseäni on pistänyt kerran amppari ja se sattui ihan tuhottomasti. Terveisii teille Espoon puolel M-L ja Ossi.
Juu niitä pörriäisiä ei saa kyl ottaa suuhun, mää oon sen oppinu koska noutaja-sisko kerran teki justiin niin. No pimpparihan pisti sitten siskoa posken limakalvolle, ja siskolla alko turpoon naama ihan toispualiseks ja kuola valuu suupiälestä. Matte soitti ell:lle ja ne käski työntään kyytabletteja siskon kurkusta alas ja tarkkaileen tilannetta. Mattehan tarkkaili melkein silmät kierossa, mutta onneks selvittiin säikähdyksellä, eli kyytabletit laski turvotuksen. Terkkuja Kirkkonummelle, t. Mauri-setä
Mauri-setä on kyllä kunnioitettavan tunnollinen vastuunkantaja, oikea uhrautuva lähiöpoliisi, jolla on kutsumus varjella muita ja asettaa itsensä vaaraan. 🙂 Eipä olisi ilman Maukkaa Maxikaan voinut pelehtiä hiekassa, vaan olisi joutunut pelkäämään öttömönkiäisiä. Hyvä Mauri-setä!
Kiitti Hoopee, joo eikös tää vahtihomma oo meille arvokkaille miäskoirille oikee kunnia-asia? Kyllä on, väitän minä. Sen takia käyn nykkin aika kuumana, ko meitin pihan vieres tehrään tieremonttia, gaumee homma mulla, ko täytyy vahtia hommia ja ennenkaikkee niitä ukkoja siinä. Terkkuja Saksan maalle, t. Mauri-setä