Terve kamelit,
Wanhuus, taikka siis kypsä ja herraskainen ikä, ei tule yksin, sanotaan. Se pitää paikkaa munkin tapauksessani; se nimittäin on tähän mennessä tuonut mukanaan lisääntyvät hammasongelmat, ja kilpikonn eikäkö -rauhasen vajaatoiminnan. Kerron jälkimmäisestä eka;
Sillon taannoin, ko multa otettiin rasvapattinäyte, niin elli ehdotti että otetaan kilpirauhaskokeet kans, ko mul istuu noi kertymät silleen aika lujassa eikä lenkkeilykään kovasti huvita. Noo, otetaan vaan, sanoi matte. Multa ei tietty kysytty mitään, joten pistin vaan tapani mukaan pääni tiukasti matten kainaloon piiloon ellin pistäessä neulalla.
Ja niinhän siinä kävi, että me ollaan nyssit matten kans taas yhessä asiassa samiksii, kummallaki on hypomania ja ny popsitaan yhessä kiltisti purkista tyroksiinia. Matte väittää että mää olisin mahollisesti jo hiukan piristynykkin; pari kertaa oon melkein vahingossa lähteny nääs jo lenkille matten kans kaksin, mut oon kyl kääntyny sit heti takas, ko oon hoksannu että mitä tuli tehtyä. Ja paino on pudonnu 800 grammaa keväästä, niistä haimiksen ajoista.
Hammasongelmista sit, niitä mul ei ollu koskaan nuorena, taisin olla 5-vuotias ennenku ekat hammaskivetkään poistettiin, ja sillonki sanottiin että ”ei noita ny välttämättä olis tarvinnu vielä ottaa ko ei siel melkei mitää ollukaan.” Vaan vuosi sitten ko käytiin hammasputsaukses, nii piti ottaa jo yks hammas tuolta poskesta pois kiillevaurion takia. Siks matte on nyssit harjaillu mun hampaita ja muuta, ja puhunu koko aika, et hammaslääkäriin mennään taas, kohan oon varmasti haimahommista toipunu.
No, yks aamu sit viime viikol me noustiin kovin aikaseen, ja lähettiin siitä melko lailla samantie ulkoileen. Mikäs siinä, mää totesin käydessäni puolinukuksissa veskissä tos raitilla, ja olin jo menos kotio, ko matte houkutteli että ”mennääs Mauri tännepäin”. Kuin ollakaan mää huomasin olevani bussissa, ja tuotapikaa ell:n pöydällä. Melkosen katala harhautustemppu.
Hammaskivee multa sitten otettiin veke, ja elli sano että pitäs kohta mennä takas; ko yhes hampaas on reikä, ja joissain muissa hampais ”juurikaula” (mikä lie sekin) näkyvis. Et ne pitäs sitten kuvata.
Mun pitää alkaa harjotteleen mun Pepsodent-hymyä, et tulee sitten hyvä kuva. Mut yhtäkaikki, tää kaikki oli tullu vuodessa. Nyssit ei vaan harjata hampaita joka päivä, vaan otetiin käyttöön myös Hexarinse-suuvesi. En pistä pahakseni, ko se raikastaa hengitystä – lähetänki täten samantien varsin raikkaita suukkosia kaikille söpöille blokikamelityttösille!
t. Mauri-setä
Eipä ollu kovin kaksinen olo sen ellin käsittelyn jäljiltä, juu ei.
Komiat pärjää aina 
Niinpä, Mauri-setä, vanhuus ei tule yksin, vaan se tulee tuplaweellä. Ja onnenpoika olet, että oikein pepsodenthymyä harjoittelet, monella wanhuksella ei ole mitään tai harvassa, millä pepsodenthymyä kannattaa edes harkita. No tämäpä johtuu varmaan siitä, että et ole mikään wanha, vaan pelkkä pojankoltiainen. 🙂 vaikka mattesi muuta luulee…
Joo, saa nähdä millanen harvahammas mustakin vielä tulee tämän kaiken seurauksena… 🙂 Pojankoltiainen mä oonkin, just niin – kuka kertois sen mun mattelle kanssa? Paljon terveisiä sinulle, ja mäyräkoirapusuja! t. Mauri-setä
Suukkosia sullekin, Mauri rakas!<3
Kurjaa, kun sulla on viime aikoina ollu niin kovasti noita lääkärireissuja ja muuta kurjaa. Mut mä oon koko ajan hengessä mukana. Kun oot siellä lääkärissä, pistä silmät kiinni ja aattele, että mä oon siinä sun vieressä ja pidän tassullani sun tassustas kiinni. ❤
Kiitos Mirkkuseni, joo matten kans tossa pohdittiin että varmaan kahteen vuoteen ennen tätä kevättä ei ollu ell-visiittejä, kuin sen yhen hammasoperaation verran vaan. Ja nyt on sit käyty siel niin tiheään, että matte jo pohti voisko elliltä saada Pirkka-pisteitä…Muiskuja sulle kultaseni! t. Mauri-setä
No voi että, ikä vähäsen aiheuttaa harmeja, mut hyvä että kilpirauhasjutskakin selvisi. Siittä selviää lääkkeillä, mut onhan se tietysti vähän tylsää joutuu popsiin tyroksiinia ihan säännöllisesti. No ei auta muu. Kun hampaat tulevat priimakuntoon, niin sitten on kaikki kunnossa, terkkuja Porkkalasta, M-L ja Ossi.Ja Ossi on ihan samaa vuosikertaa, mutta ikuinen lapsi käytökseltään. Susta Mauri sentään huokuu tuollaista mäyrisherran arvokkuutta.
Joo, pakkoha ne krempat on kuntoon hoitaa, ei sille mitään voi. Ossi se onkin nuorekas ikäherra, matte sanoo musta että mää synnyinki vanhana, ko oon kuulema aina ollu vähä semmonen rauhallisen puoleinen filosoofi. Tiedä häntä. Terkkuja Kirkkonummelle! t. Mauri-setä
No joo, tommosia styroksia vai mitä ne ny on, söi meijän Pyry-pappa 6 vuatta ja voi hyvin. Joten kyl sääkin, Mauri-setä, piristyt pikapikaa. Ell:i oli sanonu, että melkkis kaikki wanhat koirat tarttis tota styyrakkia. Joten poposi, popsi ja terveeks tule!
Joo, kiitti pojat, mää popsin! Tää vaiva ei oo mitenkään iso vaiva olleskaan, mitä ny tolta mattelta vaaditaan taas vähä lisää muistamista, että saan nappini ajallaan kaks kertaa päivässä 🙂 Terkkuja sinne, t. Mauri-setä
Ne ovat aina tympeitä nuo eläintohtorikäynnit, eikä auta vaikka miten mukava ihminen piileskelisi siellä lääkärihahmon alla, nimittäin vielä ei ainakaan meille ole tullut vastaan sellaista käyntikertaa, että ovelta olisi jo toivotettu, että ”Tervetuloa, tervetuloa, meillä on tänne teille varattuna kiinankaalta ja banaania pöytä täynnä, on myös raakaa kananmunaa ja lohta, broilerin kaulaakin löytyy! Ei tehdä mitään ikävää, illastetaan vaan hyvin ja sitten voitte käydä kurittamassa nuo odotushuoneen urokset!” Juuei. Eipä ole ollut sellaista vastaanottoa, kaikkea muuta. Että sikäli.
Mutta, onhan niissä kirotuissa käynneissä se hyvä puoli, että jos on jotakin häikkää ja vaivaa, niin siellä ne saadaan yleensä kuntoon. Ja leegot, Mauri-setä, on hyvät olla kivassa terässä ja ehjinä, auttaa, meinaan konstaapelin duunissa kun on mitä väläytellä pelotteeksi 😉
ps. sun matessa on vähän samaa kataluutta kun meidänkin ihmisissä. Ihme touhua, onkohan ne yhdistäneet voimansa? Kauheeta…
t. AA-kerhon ainaisjäsenistö
Joo, mua ei kyllä ykskään valkotakki oo onnistunu nameilla puijaan; yks elli kerran tarjoili maireena nameja mun seistes vielä siinä tutkimuspöydäl, ja mää sitten napsin niitä nameja yksitellen suuhuni ja *PFTYI* sylkäsin ne pitkin lattiaa, elliä samalla tuijottaen. Tuli selväks kerralla, että mihin voi hänki lahjuksensa tunkee, näin on.
Gaumee ajatus, jos noi meidän mattet keksiski yhdistää voimansa…tehdään me siinä vaiheessa sama, perustetaan Pelastakaa Humppatukat Ry!
t. Mauri-setä
No voi hitsi noita kremppoja, niitä tuppaa oleen itse kullakin. Mut Nellillä ei vielä. Se on nuori ja vetree mutta tulee vielä aika kun mekin juostaan ellillä. Itse asiassa täytyy todeta että kun edellinen koira meni taivaaseen kuusivuotiaana niin ajatus vanhuudesta on aika liikkis.
Pidä Mauri lippu korkeella ja syö lääkkeesi 🙂
Kiitti, kyl mää syön lääkkeet ko saan namipalkan joka kerta perään 🙂 Matte on kans sitä murehtinu (muun maailman menon lisäks tietty), että ko mun sisko lähti 8-vuotiaana pois, ja matte olis niin mieluusti nähny siskonkin vanhuuden. Sillä ko oli vasta alkanu vähän leuka harmaantuu, mut muuten oli ko nuori likka vielä. No, mä teen parhaani kyllä elääkseni oikeen vanhaksi! Terkkuja sinne! t. Mauri-setä
No hitsinpimpula, kaikkee sitä sit koira joutuu tekemään, kuten syömään (s)tyroksia. Mut jos se kertta sun oloos helppaa, niin ilman muuta popsit niitä kitusiis. Mun ihmis-enokin syö sitä. Hienosti on sun painos lähteny putoomaan, mut varo ettet kuihdu olemattomiin 😉
Vai on sulla ollu tommosia hammasonkelmii. No, onneks sä saat niihin kohta hoitoo. Paikkaks ne sen reikäsen hampaan, vai nykäseekö pois (en haluu pelotella)? Ja mitä sille juurikaulalle tehdään? Piilotetaanks se sinne kaulan alle? 😉
Kuule, kiitti ihan mahrottoma paljo noist raikkais suukkosist. Mä en ny heti lähet takasi samanlaisii, ko mun tarttee enste käyr pesemäs hampaani. Mut sitko ne o putsplankit, ni lähetän sulle teletapiana ainaski tsiljoona pusuu peräperää.