Terve kamelit,
Muistatteko, ko kerroin että matten tokoliikkeisiin on otettu uusi liike, ja että sitä harjotellaan meillä ahkerasti joka yö? Vaikka ite sanonki, niin oon kyllä hyvä kouluttaja; arvakkaas mitä tapahtu yks yö tässä taannoin?
No me nukuttiin kumpiki sikeesti sängys kuten tavallista, kunnes matte kuuli mun komentoäänen korvissaan. Se ponkas kuulkaa samantien sängystä semmosel vauhdilla, että silmälasitki jäi matkasta, ja hoiperteli puolinukuksissa keittiöön ruokkimaan mäyräkoiraa. Keittiöön päästyään se alko sitte pimeessä tihrustaan, että missäs se kyseinen mäyräkoira on. Ei mua näkyny missään.
Joten sit matte tuli takas sänkyyn, ja sielhä mää olin umpiunessa humppatukka tyynyllä. Olin nääs unissani komentanu mattee, ja sil on menny toi koulutus nii hyvin perille, että se ponkas heti liikkeelle. Että jos pari yötä sitte kuulitte hekotusta jostain, ni se olin mää ko hekotin Tempuriini matten kavutessa itekseen jupisten takas pehkuihi, keh heh.
Rillauksen suhteen meidän koulutus onki sitte vähä enempi alkutekijöissään; vieläkää ei mee perille mattella, että mää ottasi mieluusti muutaki ko pottua rillipöydästä – ei edes vaikka järjestän äänekkäitä miälenosotuksia suoraan rillin vieres, näättekö ko mul on asiaankuuluvan paheksuva ilme naamal ja silmät sirris…
Tual rillis on viäl ruokaa, ja mää TIIÄN sen. Tästä puhutaan kuule matte viel!
Mut niihä ne kaikki sanoo, et mäyräkoiran hommat ei lopu koskaan. Joten koulutus jatkuu tässäki asiassa.
Aurinkoista viikonlopppua kaikille!
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 
Se on Mauri-setä sillä tavalla, että sut pitäis ottaa ihmisten pääkouluttajaks, ihan sellasella pysyvällä postilla. Esim. ongelmaihmiskouluttujan vakanssi vois olla sellanen missä pääsisit loistamaan. Meillä, meinaan, olis kaksi kappaletta ongelmatapauksia jotka eivät a) liiku riittävän nopeasti kun mäyräkoira komentaa, b) liikkuvat väärään suuntaan komennettaessa tai c) eivät liiku ollenkaan. Että työsarkaa olis. Ja ne ovat vielä joko poikkeuksellisen tyhymiä tai sitten muuten vaan laiskoja tapauksia, eivät ollenkaan tuollaisia reipashenkisiä ihmisiä kuten sun mattes!
ps. ihminen nauroi lukiessaan tätä ääneen. En käsitä, että miksi. Tässä ei ole mitään naurattavaa, päinvastoin. Mun mielestä tällaiseen ripeään ihmistoimintaan koiran niin käskyttäessä pitää suhtautua ihailevalla vakavuudella. Ruoja saisi ottaa opikseen, eikä nauraa!
t. Alphonse, ihastuksesta pyörryksissä
Mää voisin ehkä perustaa ihan professuurin tätä virkaa varten joo, mut on mulla ollu jo yli 10 vuotta aikaa kattos Alphonse tätä taitoa opetellakin. Ja ihan oikeessa oot, ei tässä oo mitään muuta nauramista ko noi pöhköt ihmset. Nih! Terkkuja sinne pohjoiseen, t. Mauri-setä
Joudun piilottamaan läppärin poistuessani kotoa, etteivät nuo yllättävissä asioissa yliälykkäät mäyräkoirat vaan pääse lukemaan, kuinka teillä ihminen on alistunut koulutukseen… Minä yritän pistää hanttiin ja keksiä kiertoteitä kaikille kahden koiraherran käskyille aamusta iltaan – joskus öisinkin, että siinä mielessä ollaan samassa veneessä.
Huh-huh, olet kyllä joka koiran unelmamatte! Ymmärtäähän sen: jos haluaa samana yönä takaisin nukkumaan, on paras toimia vikkelästi ;))
Unelmista viis, mutta tuostahan tässä juur on kyse; matte tietää pääsevänsä nopeammin takas unten maille, jos tekee heti mitä käsketään. Tästä on viimesen 10 vuoden aikana keskustelu niin monena yönä jopa tuntikausia, (enkka taisi olla 4 tuntia yhtenä yönä vuosia sitten) kunnes matte tajus mikä sille ittelleenki on parasta – eli ruokkia mäyräkoira, kun käsketään. Terkkuja teille pojat! t. Mauri-setä
Täällä ei millään meinata oppia, että ylös noustaan, kun mäyräkoira aamulla sanoo ui-ui! Sen sijaan arkiaamuisin herätään kellon soittoon. Outoa.
Paavo, näiden ihmisten kans pitää kato vaan olla kärsivällinen, ko ne on hiuka hitaita oppiin, Siinä kaikki 🙂 t. Mauri-setä
Hieno Tempur-temppu!;)
Mä en ymmärrä, miten toi grillausasian oppiminen voi olla ainakin naisihmisille niin pirskatin vaikeeta. Se ois kyllä mun mielestä yks koulutuksen kulmakivistä ja samalla myös yks vaikeimmista opittavista. Jatka vaan, Mauri-setä, kyllä sun mattes vielä oppii, luotetaan siihen!
Muiskut!<3
Joo Mirkku, mulla oli kyl noi rilliasiatkin aika hyvin jo hallussa, eli maggaraa ja piffiä kyllä irtos, mutta ton mun haimatulehduksen myötä otetiin siinä aikamoinen takapakki….mutta sen mää vaan sanon, että kuka muka on kuullu koirasta, joka pelkällä perunalla eläis?? Emmää ainakaan. Muiskuja sinne, t. Mauri-setä
Aika hyvin oot mattes koulutanut. Onneksi mulla on korvatulpat öisin. On toi makarin ovikin kiinni. Ollaan me julmii koiranomistajia. Mutta sitten toisaalta Ossilla on soffa ja ikioma sänky:) Ossin matelle riittää jo miähen kuorsaus. Ei sen puoleen, joskus aniharvoin Ossin pitää päästä yöllä ulos, mutta se ei oo montaa kertaa vuodessa. Yösyömisii se ei ole vielä koskaan oppinut. M-L ja Ossi
Mää oon pitäny huolen, että korvatulpat taikka tyyny korvien ympäril ei auta kuiteskaan, ko alan sitte vaikka haukkuun lujasti keskellä yötä – oon huomannu että täällä rivarissaki matte kuitenki huolestuu viimeistään siinä vaihees naapureista, keh heh. Tätä koulutusta on tässä jo 10 v systemaattisesti jatkettu, joten siks alkaa ny jo näkyy tuloksiakin. Terkkuja Ossillaan! t. Mauri-setä
Hyvin oot, Mauri-setä, tehtävissäs onnistunnu. Meillä menee yhtä hyvin. 😀
Se on hyvä pojat, pitäkää lippu korkeella ja koulutusta jatketaan sekä siel että tääl! Tehä voisitteki sit seuraavaks kirjottaa mattenkoulutuskirjan, eiks jeh? 🙂 Terkkuja, t. Mauri-setä
Hitsinpimpulat, sä ootkin sitte tosihyvä mattenkouluttaja! Miten ihmeessä sä teit sen, vaikka onhan sulla toisaalta siihen ollutkin hyvin aikaa. Jos 10 vuodessa ei opi, niin koska sitten. Mä yleensä nukun yöllä niin sikeesti, ettei mulle tuu nälkä, mut en sanos, vaikka joskus niinkin kävis.
Tiiätsä, sä voisit kokeilla tota grillijuttuu yöllä. Mainaan vaan, että kun sun mattes antaa sulle ruokaa vaikka unissaan, niin se ei varmaan tajuais yöllä mitään, vaan rillais sulle ilomielin piffejä ja maggaraa. Kokeile edes.
Muiskuja muruseni! ❤
PS. On sul kyl tosiaan aika paheksuva ilme tos kuvas, eikä syyttä!
Juu, 10 vuotta intensiivikoulutusta alkaa kato Elliseni vihdoin tuottamaan tulosta! Määki nukun kyllä muuten sikeästi, mut välil pitää sitten syyä vähän että jaksaa taas nukkua. Säähän heititki hyvän idean, tota pitää ehdottomasti kokeilla, kiitos! Pusut sinne ❤
No hyvin sulla on toi ihmis-toko (hehee……) hallussa. Ei tainnu mun edeltäjä olla kummonenkaa kouluttaja kun oon ihan alkeista joutunu alkaan. Mutta kyllä täälläki vähitellen. Meil oli tätskä kaukaa maailmalta kylässä (joku sinkapoore nimine paikka) ja se on aivan älyttömän nopee oppimaan. Sain ruokaa ihan pöydästä asti!
Joo tääl on kato harjotteluu jatkettu jo vuosikymmenen ajan, pitäähän siinä ajassa jo tuloksiiki tulla, eiks jeh?
Siel Sinkapoores on vissiin sit hyvii tokokouluttajii kans, jos on noin oppivaista sorttia ihmiset, jotka sieltä tulee. Pitäsköhän sinne päästä koulutusmatkalle? Terkkuja teille!