Terve kamelit,
Muistatteko, ko kerroin että matten tokoliikkeisiin on otettu uusi liike, ja että sitä harjotellaan meillä ahkerasti joka yö? Vaikka ite sanonki, niin oon kyllä hyvä kouluttaja; arvakkaas mitä tapahtu yks yö tässä taannoin?
No me nukuttiin kumpiki sikeesti sängys kuten tavallista, kunnes matte kuuli mun komentoäänen korvissaan. Se ponkas kuulkaa samantien sängystä semmosel vauhdilla, että silmälasitki jäi matkasta, ja hoiperteli puolinukuksissa keittiöön ruokkimaan mäyräkoiraa. Keittiöön päästyään se alko sitte pimeessä tihrustaan, että missäs se kyseinen mäyräkoira on. Ei mua näkyny missään.
Joten sit matte tuli takas sänkyyn, ja sielhä mää olin umpiunessa humppatukka tyynyllä. Olin nääs unissani komentanu mattee, ja sil on menny toi koulutus nii hyvin perille, että se ponkas heti liikkeelle. Että jos pari yötä sitte kuulitte hekotusta jostain, ni se olin mää ko hekotin Tempuriini matten kavutessa itekseen jupisten takas pehkuihi, keh heh.
Rillauksen suhteen meidän koulutus onki sitte vähä enempi alkutekijöissään; vieläkää ei mee perille mattella, että mää ottasi mieluusti muutaki ko pottua rillipöydästä – ei edes vaikka järjestän äänekkäitä miälenosotuksia suoraan rillin vieres, näättekö ko mul on asiaankuuluvan paheksuva ilme naamal ja silmät sirris…
Tual rillis on viäl ruokaa, ja mää TIIÄN sen. Tästä puhutaan kuule matte viel!
Mut niihä ne kaikki sanoo, et mäyräkoiran hommat ei lopu koskaan. Joten koulutus jatkuu tässäki asiassa.
Aurinkoista viikonlopppua kaikille!
t. Mauri-setä
Komiat pärjää aina 