Huomenta kamelit,
Eilen kävi tapahtu vähän erikoinen juttu. Me oltiin tulossa kotio sieltä Ukin luota, ja seistiin sitten bussissa matten kans valmiina hyppään meidän pysäkillä veke, kun kuski ei avannukaan meille ovea. Mää jo katoin mattea että mitä kummaa, ja matte katto kuskia, että mitä kummaa. Sitten tapahtukin tosiaan kummia.
Kuski pysäytti koko bussin, ja hyppäsi sieltä kuskinkopista ulos ja lähti tulee meitä kohti. Matte ihmetteli jo vallan, että mitäs me nyt on tehty (sillä on tommonen perussyyllinen luonne, kun taas mää en tollasia kysele, ko teen mitä teen, ja se ei kuulu kellekään.)
Sitten se mies alko puhumaan. Kovasti ja paljon. Mies kertoi mattelle, että hän on Virosta ja että hänellä on siellä mäyräkoira, joka on tulossa toukokuussa myös Suomeen. Sitten se sano että se hänen mäyräkoira on tyttökoira, ja että hän haluais tietää olisko mun kanssa (siis minun, ei matten) mahdollista tehdä pentuja, että saisko hän astuttaa koiransa minun kanssa. Ko mä oon sen mielestä niin gaumeen komee.
Matte sanos sille miehelle, että kiitos mut ei kiitos, mutkun on leikattukin ja silleen. Miehen naama meni tuskasen näköseks ko se kuuli leikkauksesta, miehillä usein menee — ootteko huomanneet?
Aatelkaa, se on kuulkaa tän komeuden kirous, ko alkaa bussikuskitki ehdottelemaan sopimattomia!
Meitä olikin perjantaina kaks komistusta liikkellä, ku oltiin Maxin kans ulkoilemassa. Matte oli taiteellisella päällä, joten se otti meistä kummastakin kasvomuotokuvan, ne on tässä alla.
Mahtavaa viikkoa kaikille! t. Mauri-setä
Maxin oikee nimi on Maximus. Se onkin melkonen kladiaattori koiraks -siis hyvällä tavalla.
Mul on tuulitakki päällä, mut sekään ei estä mun varsin runsaita rintakarvojani tursuamasta. Niitä matte ei kuitenkaan (onneks) raaski parturoida.
Komiat pärjää aina 