Matte sanos tos yks päivä, että ”kuis sä oot Mauri niin hiljanen, ku nukut vaan koko aika”. Sitten se tarkisti mun korvat ja suun, ko se jo mietti että onko mul joku tulehus jossain, mikä vetää miehen hiljaseks. Ei ollu.
Eikö koira saa ees rauhassa olla vaan ajatuksissaan enää?
Sen jälkeen matte sano epäilevänsä että mää oon masentunu, tai jotain. Matte alko jo puuhaan gaumeesti, et ny tehään mäyräkoiralle se sama testi, ko minkä Heli Laaksonen teki sänkyllens:
”Tätä mää epäili. Mu sänk o masentunu.
Hän makka kaikep päivä pujamas
ja huaaakaile vaan kova ääne.
Mää oti Mee naiste testi
ja kyseli:
1. Onk paha miäl? O.
2. Eik mikkä huvit? Ei.
3. Väsyttäk? Nimpaljessuksest.
4. Tulek uni? Ei millä.
5. Paruttak? Valla.
6. Nauruttak? Mikkä.
7. Ark kaattu pääl? Ko sein.
8. Onk vaikkia? Voi voi senttä.
9. Misä unelma ova? Hevom persses.
10. Es sunkka sää ittiäs
tappa meina? Onk sänkyjaloil kiivet
parvekkeen kaitte yli.
An mää auta.”
(Heli Laaksonen: Sänky kans)
Mut mää sanoin, että hulluha sää oot, jos meinaat että mäyräkoira alkaa mihkä naistenlehtien testikysymyksiin vastaileen. Matte anto sit periks, ja totes että ”hyvä on, mut sä oot nyt Mauri tarkkailun alla -jos ei meno piristy niin mennään lääkäriin.”
Ai että MÄÄ oon SE, joka on tarkkailussa? Hah hah! Määhän oon joutunu tarkkaileen tota tätii jo kohta viikon ko haukka, että se muistaa ottaa avaimet mukaansa ennenkö vie mua ulos.
Että sehän sopii, kytätään sitten molemmat toisiamme! Katotaan vaan kumpi voittaa!
kyräilevin terveisin,
Mauri-setä
Komiat pärjää aina 
Hiano testi sänkyl, mut ei se kyl mäykyl sovi, et iha oikei, ettessää moisee testii suastunu. Kyl mää sanosin ja sanonkin, et’ ei ihme jos oot vähä masis moise koettelemukse jälkee, mitä tosa aikasemmi kerroit. Siis toi syväjäärytys. Sä et varmaa oo viäläkää sulannu siittä kaameesta kokemuksestas. Kuule, mää lähetä täst taas sul syväsulatusmuisku, smack. Noin, lämmittikö?
no ei sopis munkaan mielestäin, siis tommoset testit meikämäykylle. Juu ei. Sit määkin koitin vähän tos vihjailla, että ei oo vielä viikkoakaan kulunu kamalasta traumasta, joten en tiiä mitä se matte taas hosuu.Kiitti Elli, muiskut lämmittää aina – hurjana pakkaspäivänä lähetän tästä siis sullekin oikeen lujan muiskun *MUISKIS*
Hyvä, hyvä, kyllä meidän kaikkien täytyy pitää toisistamme huolta. Vaikka se sitten tarkottaisin kovaa kyräilyä. Kyllä sun matte kuule tarkottaa ihan vaan hyvää vaikka lekurilla uhkaileekin.
Ja pisti toi Heli naurattamaan, tulipa hyvä mieli.
Niinhän se on, että meidän on varmaan hyvä pikkasen kytätä toinen toisiamme, jotta pysytään kunnossa. Toi mun matte se onkin aikamoinen neurootikko ell:n kanssa, jos en nimittäin pidä varaani, niin mua viedään heti pillit huutaen tohtorin tykö vaan siks, että on tukka jotenki erikoisesti kikkuralla, tai jotain. Matte sano kans, että tolla Helillä se on kyllä sana hallus. Mää väitän kyl silti, että mäyräkoirilla se on kaikist parhaiten hallussa, koska me yleensä sanotaan se viimeinen – sana siis. Terkkuja Nelliseni!
Ei ihme, Maukka, ett olet väsyny ja ajatuksissas (=keskittyny), ku vahtaat koko ajan matteas. Mattes on niin keskittyny sunhun, ett ei se huomaa olla itte keskittyny ittees. Pysy sää vaan asemissas, pare, ett eres joku on tolkussas ja homma hanskass.
Mun matteni haluu kans kertoo jottai. Sill oli joskus työkaveri, joka puhus tota Laitilan murrett ja on kuulemma niin pal hauska murre, ettei tyänteost meinannu tulla mittä. Siäl sanota jottai et vähäpoik ja vähäflik ja kont poik, juu, ja sen pitäis silti olla suomee. On se vaa hyvä, et me ei olla synnytty sinne.
Terveisin Vili
Joo, kyllä tää ylenpalttinen huolenpito joskus väsyttää puolin ja toisin, niin se vaan on. Murteista sen verta, että mun matte puhuu ihan sekasin kaikkia, ko se on pk-seudult kotosin mut asu 5 vuotta Turus, ja ex-mies oli Oulusta ja isä taas Pohjois-Karjalasta. Kaiken tän takii mun matten puhe on ko sillisalaattia, mut se kyllä ite sanoo että murteet on suomen kielen suuri rikkaus ja niitä ei saa tappaa. Terkkuja teille sinne Saksaan!
Huoh, mää oon kuunnellu samaa päiväkaudet. Hetkeks ku torkahtaa, ni jo tullaan töllöttään että voi kauhia ku sää näytät masentuneelta, onks kaikki hyvin ja onkohan sulla ihan tylsää. Sit mamma rakentaa jonku namikätköjutun ja pakkohan se on heti syödä pois, jotta voi taas kaivautua tupsluureille. Ja sit taaaas mamma tulee ja kysyy, että mikä vaivaa. No tämä pimeys, hyvänen aika! Kylmyys, pimeys ja talviväsymys, nukkua pitää meidän koirien saada, ku kerta huvittaa!
Jalo tiiäkkö osuit niin naulan kantaan, että taidan näyttää sun vastauksen mattellekin -että HALOO, me halutaan nukkua, ko on kylmä ja pimee….onpa lohdullist kuulla, että sullakin on yhtä neuroottinen piika, joskus se on kyl rasittavaa, mut semmoset on sit kyl aika hyvin koulutettavis myös palveluun ympärivuorokauden – ei tarvii ko vähän inahtaa niin piika on heti vieressä. Terkkuja Turkkusse!
Ihan kummallisia noi kaksijalkaiset. Meilläkin ensin kielletään: ”älä tuu keittiöön”, ”oma paikka”, ”ei kerjää” ja tuommosta. Sitten kun menee takkahuoneeseen makoilemaan niin ollaan ihmettelemässä, että mistäs se nyt suuttui. Sitten jos aikana kuluksi menen hakemaan kylppäristä pesupalloja tai paukuttelemaan pyykkitelineen ritilöitä, ihmiset ihmettelee, että ”nyt se pitää mielenosoitusta”. Kauheen vaikee miellyttää noita.
Oikein mukavan rentouttavaa viikonloppua sulle. Varmuuden vuoksi vahtaa vähän äipän perään.
Joo, ota tosta ihmisväestä ny tolkkuu! Kauheen vaikee tosiaan tälleen koirana tiätää, mitä niillä millonki päässä oikeen liikkuu – vai liikkuuko mitään. No, pääasia että muistavat ruoka-ajat, eivätkä unohtele niitä avaimia kotiin ainakaan mäyräkoiran kanssa ulos lähtiessään. Mukavaa ja tupsluuririkasta pakkasviikonloppua Ouluun!