Terve kamelit!
Mulle hankittiin uusi talvimantteli. Siitä luonteelleni sopiva vaatimaton otsikko. Se palttoo tulikin ihan kreivin aikaan, ko viime viikolla meille tuli sitte talvi. Ja melkosen lujasti tulikin.
Vaan ko mäyräkoira ei kovin vähästä hätkähdä, niin lauantaina tehtiin sitte flättikamelin Maxin kanssa taas treffit, ja lähettiin koeajamaan mun uutta manttelia – että pärjääkö sillä vaikö ei.
Me mentiin, kuten tavallista, ekaks koirapuistoon. Siellä sit kaasuteltiin tovi – juu määkin kuulkaa hiukkasen innnostusin tosta lumesta ja valosta, ja seurasin Maxin lennokasta esimerkkiä;
”JIIHHAA!!”
Ja tietty mää olin pelkkänä korvana:
Mää lähen just lentoon, uskotteko!
Uusi palttoo toimi hyvin ja voi että olikin kuulkaa kivaa!
Hyvä palttoo, parempi mieli!
Matte se aina huokailee pikkasen, ko mulle takkia ostetaan, koska varsinaiset mäyräkoirakoot on aina olleet mulle liian kinttaita – tääkin takki on Hurtan kokoa 45 cm ja justiinsa passeli, mutta vissiin tarkotettu enempi snautserin ja semmosen kokosille koirille. Mää kyllä sanon että se on mäyräkoiralle tarkotettu, koska mäyräkoirahan tämän paltoon omistaaki. Nih.
Me sitten ulkoiltiinki Maxin kanssa lauantaina melkein pari tuntia, mää olin niin venttipuhkipoikki sen jälkeen, että painelin ruoan jälkeen suoraan peiton alle, ja pääsääntösesti tupsluuritin vielä koko seuraavan päivänki.
Tassujen sulatus käynnissä
Mukavaa talvista viikkoa kaikille!
Komiat pärjää aina 