Ukkilassa

Tänään me mentiin viettämään Isänpäivää matten isälle, eli mun ukille. Täti (maten sisko) ja serkut (no ne siskonlapset tietenkin) ja mies oli siellä kans. Kyllä oli kuulkaa mukavaa nähdä kaikkia, oli melkeen niinkö sukukokous, paitti että yhtään toista koiraa ei siel näkyny. Sain siis pitää kaiken huomion itselläni!

Mun ukki on gaumeen kiva, mun siskokin ihan RA-KAS-TI mun ukkia, sisko meinas välillä kadullakin kapsahtaa vastaan tulevien vanhempien miästen kaulaan, jotka sen mielestä muistutti ukkia. Siitä sai vuosien varrella varmana parikin setää lisää harmaita hapsia, kun iso musta tyttökoira on yhtäkkiä tulossa keskellä katua halaamaan.

Ukin äitee, eli matten Ida-mummu, oli hirmu fiksu nainen. Ko mun ukki oli pieni poika 1930-luvulla tualla jossain kaukana idässä (Karjalaks se nimittää kotiseutuaan), niin Ida-mummu opetti kaikki perheen lapset, tytöt JA pojat, tekee kotitöitä kans. Ukki kertoo että ihan samat hommat piti tehdä kun tyttöjenkin, opetella leipomaan ja laittaan ruokaa ja silleen.

Se oli kyllä hirmusen hyvä juttu, koska Ukin luona on aina hyvää ruokaa tiedossa. Nykkin tarjottiin useanlaista suolasta piirakkaa, pullaa, sämpylii ja muuta, ja mää pidin verottajana niin kovaa meteliä ruokapöydän alla, että matte melkein hermostu. (Mutta täti anto salaa juustoa, joten metelöinti kannatti.) Ja kaikki nää herkut oli ukki ite tehny.

Semmonen on mun ukki, hyvä kokki ja loistokaveri!

Me miehet, eli Ukki ja mää.

 

Advertisements
Categories: Uncategorized | 13 kommenttia

Artikkelien selaus

13 thoughts on “Ukkilassa

  1. Vau, onpas sulla hirmu mukava Ukki. Ja sun sisko on ollu aivan mahtava rakastaja-tar! Mut jos sun Ukki siis osaa tehdä noin hirmuhyvii pöperöitä, niin en yhtään ihmettele, vaik sä kovaäänisesti vaaditkin oman vero-osuutes. Noin sen just kuuluukin mennä, jossei vapaaehtosesti ymmärrä verojaan maksaa.
    Rispektit sun Ukille ja anna sille seuraavalla kerralla kunnon halit multakin.
    T: Elli Elviira Eloveena

    • Joo, mun Ukki on supervaari, rispektii me kaikki sille annetaan ihan perheenki kesken, ja kovasti! Kiitos Elli, toimitan halit perille ja muiskut lahetan sulle saman tien! T. Mauri-seta

  2. Onnenpoika olet, Mauri-setä, kun sinulla on noin oiva Ukki eikä muussakaan suvussa ole moitteen varaa. Olisipa jokaisella meistä asiat noin hyvin!

    • Joo, mattella kun ei oo omaa mattea ollu sen jalkeen kun se oli 7-vuotias, ni mullakaan ei oo koskaan ollu sit mummoo. Siks me pidetaankin koko porukka erityisen hyvaa huolta meidan Ukista. Terkkuja Saksan maalle! T. Mauri-seta

  3. Ohhoh, mun mummi on kans ollu 30-luvulla Karjalassa! Mut se oli pieni tyttö 🙂 Mä saan aina juustoa ja pääsen istumaan syliin kun mennään kylään.

    • No kato mun Ukki oli pieni poika sillon -30-luvulla siel Karjalassa, teidan mummo on sitten Ukkini kanssa samaa ikaluokkaa, eiks je. On se hienoo etta suakin Nelli kohdellaan myos kylassa arvosi mukaan, eli Kauniisti! Muiskuja sulle, t. Mauri-seta

  4. Sulla on ollut tosi hieno isänpäivä, Mauri-murulainen! Mahtavaa olla ainoana koirana ison porukan huomion kohteena!
    Mäkin sain erikoisherkkuja isänpäivän kunniaksi (oikeesti kylläkin siksi, että meillä oli agilitytreenit): raakaa jauhelihaa! Sanon vaan yhden sanan: NAM!:)
    Emäntä joskus moittii, kun en ota kontaktia. No eilen otin – ainakin emännän taskuun!;)

    • Juu, oli kyl hienot kemut – vaikkei niita mun kunniaks oltu jarkattykaan! Ooh jauhislihaa, voisin kans tulla tukijoukoksi sulle sinne treeneihin, tuijotettas yksissa tuumin sun emannan taskua niin kauan et siihen palais reika. Ja sit syotais jauhislihat parempiin suihin! Muiskuja Mirkkuselle: t. Mauri-seta

  5. Moi Mauri! Pakko todeta, että huh soot aikamoinen köriläs! Joko Ukki on pieni tai sitten sä olet oikeasti pienen sheltin kokoinen. 😀 Emännän piti kutsua isäntä kans ruudun ääreen ihmettelemään ja ihailemaan sua. Almakin lähettää pikaisesti terkkuja, koska karvamötköllä on tällä hetkellä kiire pienen punaisen pallonsa kanssa.

    • Tervehdys sinne, ja juu, mut tunnetaan perhepiirissä myös nimellä Kaurajätti. Matte joskus sano että oon pienen ponin kokonen – gaumeen paljon liian iso normaalikokonen mäykkyurho siis oon muutenki, ja pakko tunnustaa et on vähän tota ylimäärästä kertymääkin tullu, kun noutaja-sisko kesällä kuoli eikä mua oo sen jälkeen huvittanu matten kans kahestaan lenkkeillä….Almalle terkkuja, hianoo kun kun tulitte kommentoimaan! T. Mauri-setä

  6. Siin on kaks komeeta sohvalla!

  7. Päivitysilmoitus: Hirmee huoli « Komiat pärjää aina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: