Ennätyksiä

Moro!

Määpä olen tehtaillut ennätyksiä täällä suuntaan ja toiseen, elikkä oon niinkö pitäny tota mattea tämän liikkumisen suhteen hiukka jännityksessä. Se ei koskaan tiiä nykyään, miten siinä käy kun lähetään ovesta ulos. En tiedä minäkään, mutta otan kyllä aina selvää ennenku suostun meiän katoksesta astumaan ihan taivasalle.

Parina perjantaina Maxi-flätti on käyny täällä mua liikuttamassa, ja ollaan kuulkaa saatettu ulkoilla reilut parikin tuntia yhtä soittoa – juu-u, uskokaa pois!

Me käydään Maxin kanssa yleensä ensin koirapuistossa, missä Maxi hepuloi ja mä toimin Wanhempana Konstaapelina. Viimeksi pari koirateiniä villiintyi vähän välillä leikkiin liian villisti mun mieleeni, joten niitä piti käydä parikin kertaa ojentamassa aika kovaan ääneen. Niistä toinen, semmonen vasikankokonen 5-kuinen kuikelo, ei puhunu kauheen hyvää mäyräkoiraa, vaan se luuli joka kerta että mä muka haluan leikkiä sen kanssa….Muahhahahah, juu EI.

Sitten me ollaan Maxin kans vielä yleensä heitetty tuol merenrannas lenkki, että emännät on varmana uskoneet meitä ulkoiluttaneensa tarpeeks. Yleensä se on riittänyt. Viimeks me oltiin sit ulkona yhteensä 2,5 tuntia, eli ihan kuulkaa meikäläisen henkilökohtasen ennätyksen verran – siis sen jälkeen ko sisko lähti. Arvatkaa olinko happimyrkytyksessä!

Eilen me kierrettiin läheisen järven rantoja Dessin ja Ringon kanssa, ja oli kuulkaa mahtava keli! Hiukan, tai no, aika paljonkin otti vaan päähän se, että toi neuroottinen täti jota mä matteksikin välillä kutsun, ei päästäny mua siel mettäs ollenkaan irti juoksemaan kaverien kans. Se sano että mä pysyn kiinni koska noi kaverit tottelee komentoa, mut että mä jos saan peuranhajun nenääni, en kuule yhtään mitään vaan saatan juosta auton alle tai heikoille jäille. Selityksen makua, sanon minä.

Vaan kyllä noi mun kamelit on aika petoja poseeraan nätisti, kattokaa vaikka:

Kyllä ne jotkut osaa!

Mua yritettiin sitten istuttaa tohon kans kuvan ottoa varten, mutta mulla oli liian kiirus ja sitä paitti miks ihmeessä mä kattoisin tonne kameraan ku kerta se naminpitäjä on ihan toisella suunnalla – kysyn vaan?!

Namit pöytään, nainen!

Ja sitten tosiaan niistä heikoista jäistä, jouduin tosiaan ulkoileen hihnassa, etten niinkö vahingossa sattus lähemään mettästyskierrokselle –  ja sit olis viel voinu käydä niinkö Tuiskulle, mut lätäkkö olis ollu vaan aika paljo isompi. Sano matte, joka kyllä aina maalaa piruja seinälle, ja lujasti maalaakin. Se on kyllä tämän huushollin ehdottomasti kovin maalari.

Kielletty mäyräkoirilta. Ja kaikilta muiltakin koirilta.

No, tänään tuli sit toisenlainen enkka. Mulle vedettiin sadetakki päälle ko siel alko satamaan, ja sit nainen veti kans goretexiä päälleen niin hartaana, että luulin jo ettei me selvitä ulos koko iltana. Sit vihdoin mentiin. Matte astu ulos sateeseen ja mä tein niinkö mä aina nykyään teen; eli istahdin oven ulkopuolella katoksen alle tarkastaan säätilanteen.

Siellähän sato, ja alko olee melkosen pimeäkin jo, joten hetken mietittyäni mä vilkasin mattea viestittäen katseellani, että ”kuule valitettavasti ei tänään” ja käännyin siltä seisomalta – varoin kattokaas ettei tassut lipeä sinne märän maan puolelle – ympäri, ja vaadin päästä takas sisälle.

Matte sanos että tuli ennätyksellisen lyhyt lenkki, ehkä noin 50 senttiä pitkä. Olispa hänkin ilonen vaan, kun pysy toi sadepomppakin kuivana….

Että tämmösiä enkkoja mä täällä tehtailen, turha ton matten on minusta niin kauheesti ees tätä ihmetellä, koska kyllähän sen nyt luulis jo kymmenvuotisen kokemuksensa perusteella jo tietävän, että mäyräkoira kulkee omia polkujaan. Ja sitten taas_ei_ kulje sillon ku ei kulkeminen satu huvittamaan. Näin on.

Katotaan nyssit, miten käy huomenna. Liikunko vai enkö liiku. Sen sijaan tupsluureille  mä oon kyllä aina valmis.

Saatankin siis seuraavaksi kokeilla tupsluuriennätystä!

Advertisements
Categories: Uncategorized | 16 kommenttia

Artikkelien selaus

16 thoughts on “Ennätyksiä

  1. Vitsit, Mauri-setä, mitä ennätyksiä. Mä oon vähä kade. En mä kyllä jaksais tommosii 2,5 tunnin lenkkejä, huh! Kyllä varmaan oot ainakin happimyrkytysvaarassa josset peräti myrkytystilassa. Matte, mattee, auta, A P U A, Mauri-sedäl on joku syrkymytys…eiku myrkytys. Huh, hyvä ehdeit viime tingas.

    Vähä epistä oli kyl, ettet sä päässyt vapaana juokseen, mut mä luulen et selityksen mausta huolimatta, siinä oli pientä perää. Sun kamelit poseeraa kyl tosi nätisti ja tosi nättejäkin ne on. Mut kyl sää vaan oot paras. Siis eiks sua yhtään pelottanu, et sää putoot siittä töyräältä veteen. Vaikka mä tiedänkin, että sä osaat uida vaikka Viroon asti, niin ei olis kivaa jos olisit tähän vuodenaikaan ottanut ”Tuiskut”. Olisit voinut tulla vaikka kipeeks. Toivottavasti Tuisku ei tuu. Siis kipeeks.

    Ja toi toinen lenkkiennätys sitten. Siinä lenkki mun makuuni, 50 cm. Siis ainakin jos pitää pukea jotain rytkyjä päälle, niin toi on just hyvä lenkin pituus. Sä oot muutenkin vähän samis mun kans, kun uimaan lähtisin vaikka ulapalle asti (ainakin jos olis seuraa), mut sateella ja märällä maalla kastuminen on aikas inhaa. Ristiriitaista.

    • Joo, kato Elli ko mun sisko oli semmonen iso koira joka tartti gaumeesti liikkumista joka siunaaman paiva, ni mullakin tuli liikuttua hirmusesti. Saatettiin koko ilta olla metsassa vaeltamas tai muuta. Joten kyl ma oon tottunu nuarempana liikehtimaan, mutku yksin ton matten kans ei enaa huvita. Silla toi reilu parituntinen oli kyl melkonen ennatys! Mut joo, happimyrkytys kyl kaato mayrakoiran sit suarilta jaloilta – onneks ei tarttenu kaatuu korkealta.

      Ai onko sullaki sama juttu, et uiminen on huippukivaa, mut sateessa kulkeminen ei? Me ollaan sit todellakin samiksii, kiva etta joku ymmartaa!

      Taytyy toivoo joo, et ei tuu kellaan tutulla tehtya ”Tuiskuja”, ja etta sankari itte ei ny tuu kipiaks taikka siis vilustu.

      Terkkuja sinne, toivottavasti sulla ei muuten tuu vilu uudessa luukissa! 🙂 t. Mauri-seta

  2. Tuo eka kuva on aivan mahtava, kyllä osaa kaverit poseerata. Toi toinen kuva on vähän ku musta otettu 🙂

    Pitkiä lenkkejä mekin tehään, silloin ku on hyvä sää. Mä teen huonolla säällä vähän pitempiä lenkkejä kun sä koska mun mamma nappaa mut syliin ja vie vähän matkan päähän. Ja sitte me kävellään kotiin 🙂

    • Joo, ei taida meilla mayrakoirilla oikeen riittaa hermot mihinkaan poseerauksiin – varsinkaan ulkoillessa siis 🙂 Ai sua kannetaan, onpa kieroa, sit on pakko kavella kotiin (toivottavasti mun matte ei ny kuullu tammosta vinkkia tasta vastauksesta…). Toivotaan kuivia lenkkikeleja meille molemmille, ja sulle Nelli tietty erityisterkut! T. Mauri-seta

  3. Hei Wanhempi Konstaapeli Mauri, sä oot I-HA-NA ja just miun maun mukkaan!<3 Mäkin teen mielelläni tollasia 50 senttimetrin lenkkejä. Ja tupsluurienkat voisin mäkin yrittää vetästä. Kaikkein mieluiten kylki kyljessä lämpimän kaverin kanssa. Muisk!

    • Koh koh, krohom, kiitos kehuista Mirkkuseni. Mulla on ajatus; voitais koittaa sita tupsluurienkkaa joskus yhdessa, kylki kyljessa maaten – mitas sanot? Muiskut sulle sopoliini! T. Mauri-seta

  4. XD, ihan mahtavaa tekstiä!

    • Keh heh, no kiitos Mari, niinko tiiat niin maahan olen tammonen aika suulas tapaus, melkein voisin perustaa oman ohjelman ”Maurilla on asiaa”. Terkkuja kamuille, otetaas Hannuksen lenkki taas uusiksi joku paiva! T. Mauri

  5. Mitäs rotua nuo Dessi ja Ringo edustavat. Aika veikeän näköisiä ovat. Olette te olleet ihan hurjan urheita tuon ulkoilun suhteen. Ei voi muuta sanoa. Olet sinäkin Mauri-setä ihana. Teistä mäykkyveijareista saattaa olla vähän vaikeampi ottaa noita kuvei, kun ette kaikki ole sitä poseeraajien aatelia. Ainakaan Ossi ei ole. Terveisii sinne naapuripitäjän puolelle, M-L ja Ossi

    • Nuo mun kamelit on australianterriereja, ja aika veikeita heppuja tosiaan ovatkin. Dessi, joka on kuvassa etualalla, on 11v ja edelleen kuulkaa niin taynna virtaa etta sita ei usko kukaan – mua hengastyttaa aina jo ihan Dessin kattominenkin, vaikka oon sita nuorempi. Kiitos kehuista, ei oo tosiaan meita maykkypoikia kamalan helppo kuvata, kun meita ei toi kamera paljoo kiinnosta, eika auta lahjonta eika varsinkaan uhkailu. Terkkuja sinne naapuriin myos koko porukalle, t. Mauri ja Laura

  6. Sun pitää pyytää sellanen jälkiliina. Mä ulkoilen usein sellasessa, muka ”vapaana”, ku mukamas karkaan herkästi jos oon ihan oikeesti vapaana.

    Sulla on aikamoinen haitari noissa sun lenkuroissa 😀 Mut välillä väsyttää tai ei muuten vaan huvita, ni sillon päikkärit on paljon parempi vaihtoehto ku lenkurointi 🙂

    • Arvaapa mita Jalo, mulle on ostettu aikoinaan kaksikin semmosta liinaa, kun kaytiin mettassa jalkiharkoissa. Mut ma purin kummatkin poikki monta kertaa, kun matte luuli etta mettastyskoiran voi jalkiharkoissa muka tarpeen tullen sitoa puuhun kiinni….siis kesken kaiken vaan siks etta onkin yhtakkia muka jonkun ”toisen vuoro”! Ne liinat oli lopulta niin monella solmulla ettei ne kestaneet enaa. Ja sit matte sanos etta ny riitti. Joten aika monta kertaa saisin varmaan kysella, jos kolmatta liinaa yrittaisin. Mutta hyva idea kylla muuten.

      Joo, mun pitaa kattoa aina paivan ja saan mukaan, mika on lenkkitilanne. Ei tassa iassa joka paiva enaa tartte mitaan kovin pitkii lenkuroit, valilla sita malttaa katos jo ottaa tupsluuripaivanki.

      Mukavaa viikkoa Turkuun! T. Mauri-seta

  7. Myrsky: Noh, on sulla kyllä oikein enkkaputki ollu päällä. Ja toden totta, ”Tuiskuja” ei kannata tehdä, ei edes käpälällä kokeilla jään kestävyyttä. Uidaan sitten taas kesällä.

    Muakaan ei päästetä irti mettässä. Tuisku ei karkaa mihinkään. Se on vissiin vähän nössö. Pakkohan sitä on lähtee hajujen perään jälestään, eiks vaan, Mauri-setä? Pidetään häntä pystyssä ja mieli reippaana.

    • Joo, uidaan vasta kesalla koko porukka. Onneks sentaan Tuiskukaan ei vilustunu tai muuta. Toi karkailu voiki sit varmaan olla joku esikoisten oikeus, koska munkaan sisko ei ikuna karannu, vaikka oli niin iso ja musta. Se pysy aina matten luona ku tatti. Iloista lahestyvaa viikonloppua teille pojat! T. Mauri-seta

  8. Mauri-sedän sana pysyy hallussa ja näppis kanssa! 😀 Naurut irtoavat aina tarinoille! 🙂

    • Kiitti, kyl mä oon saanukki tota näppisharjotusta joo sen jälkeen, kun matte salli sen että ite saan kertoo kuulumiset. Nauru se irtoaa täälläkin aina teidän poikien päiväkirjaotteita lueskellessa, kiva että sit nauretaan kummassakin suunnassa. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: