Gaumeesti hommia

Moro kaikki kamelit,

on se kumma juttu, että vaikka mää vietän tämmöstä mukamas-lepposaa vanhanpojan eloa, niin hommaa riittää kuulkaa aika tavalla.

Nää syksythän meinaa aina muutenkin sitä että on enempi hommaa,  koska iltaisin alkaa olee pimee ulkona. Siinä on tämmönen kokenukkin korttelipoliisi välillä kovilla, koska kaikkihan sen tietää, että haamut, hiipparit ja kaikenmaailman öttömönkiäiset lähtee aina pimeen tullen liikkeelle.

Onneks ne ei liiku sateella, joten munkaan ei tarvii sillon lenkkeillä. Taikka siis ylipäätään liikkua. Mutta muuten kyllä kovin tarkkana saa olla, kun tonne pimiään iltaisin lähetään liikkumaan.

Yleisen järjestyksenpidon lisäks oon sitten perinyt edesmenneeltä siskoltani yhen aika ison homman kans. Sisko nimittäin oli tän huushollin ykkösvirkamies. Ja hoisikin hommansa hyvin aina.

Mutta nymmää oon sitten joutunut alkaa aivan itte virkamieheks, eli verottajaks. Ruokaverottajaks siis. Jos tässä talossa jossain käsitellään syötäväks kelpaavaa sapuskaa, niin mää valvon, että  siitä peritään sitten asiaankuuluva vero kans. Aika raskas vastuu, mutta kyllähän ne verot pitää mattenkin maksaa, se on selvä.

”Joudun valitettavasti perimään tostakin annoksesta kyllä veroa.”

Erityisen paljon oon joutunut verottaa mattea nykyään iltaisin, kun sillä on tapana rouskuttaa Wäinämöisen palttoonappeja. Ne on tän verottajan mielestä niin kuumaa kamaa, että niistä menee paljon veroa. Melkein yhtä paljo ku kanasta tai jauhislihasta.  Matte on välillä epäuskoinen tarvittavan veroprosentin määrästä, mutta kyllä verottaja tietää, sanon sille aina.

Viikonloppuna verotoimistoon iski mahatauti, ja se keskeytti hetkeksi verojen perimisen, mikä oli aika paha. Mutta koska oon melkosen toimelias virkamies, meinasin sitten sunnuntai-iltana perii jälkiveroja, eli mätkyjä.

Matte nimittäin tilasi pipsan itselleen, ja kun se pääsi sen lootan kanssa istumaan, niin mää loikkasin (juu uskokaa tai älkää) ja upotin hampaani siihen pipsalootaan kiinni. Siinä kävi matte vähän aikaa sitten ihan käsivääntöä ruoastaan, kun verottaja iski kiinni ja lujaa! Tällä kertaa jouduin antaa periksi, ja matte oli pahana haukkuen mua liian virkaintoseksi, mutta mun mielestä mulla on vaan korkea työmoraali. Niinkö verottajalla kuuluu ollakki.

Verottaja iski – näättekö veroleiman pipsalootan kulmassa.

Nää kaks hommaa on kuulkaa sen verran työläitä, että vastapainoks pitää nukkua kunnolla kans, että jaksaa. Nykkin nukun. Taikka siis melkein, kunnon tupsluurit on tiedossa heti kun tää juttu on julkastu. Näin on.

Matte väittää ettei näin paljoo tarvii kenenkään nukkua, ja uhkaili jo tossa välillä että se hankkii koiranpennun taloon, joka roikkuu sit mun tukassani ja rintakarvoissa,  ja haukkuu kimeällä äänellä, niin ettei täällä nuku kukaan. Gaumee ajatus että joutusin taas kasvattaa uuden pennun tavoille, emmää kyllä sellasta jaksais enää tässä iässä, kun on niin paljon noita vastuullisia tehtäviä muutenkin. Sitä paitti mun uusi Bachelor Pad on justiinsa sopiva vaan juuri mulle, ettei sinne mahtuis enää muita mun ja apinan lisäks. Paitti ehkä joku kiva tyttökyläilijä joskus. Kattokaa ny vaikka.

Voipunu verottaja.

Mainokset
Categories: Uncategorized | 15 kommenttia

Artikkelien selaus

15 thoughts on “Gaumeesti hommia

  1. Toi verottajan homma tuntuu tosi kivalta. Pizzaa… nam. Mää oon pienenä saanut paljon pizzaa, oon ottanut ihan omin luvin ja tämän vuoksi en enää koskaan kuulemma saa pizzaa. Mää niin sympatiseeraan sitä Obelixia, kun sekään ei saanut isona taikajuomaa, kun oli juonut sitä pienenä.
    Vaan tiedäksä, kun mulla on hirvee mahatauti. Lääkäri kuvasi mun mahan sellaisella läpivalaisulaitteella ja sieltä mammakin näki, ettei mun mahassa ole mitään. Ihan TYHJÄ. Gaumee juttu, vaikka ei mulle oikein ole maistunutkaan. Eläinlääkärireissun jälkeen on taas ruokahalu palaamassa ja olen saanut kaksi kertaa ruokalusikallisen ruokaa. Aattele kun vähän. Mää niin ymmärrän sua, kun iskit kiinni tuohon pizzalaatikkoon. Määkin iskin kiinni lusikkaan, jolla mamma laittoi ruokaa kuppiin. Siihen ainoaan lusikalliseen. Onneksi siihen sai kaveriksi riisiä ja vettä, mulla oli sellainen kevyt kiinalainen ateria. Heh. En ole vielä kadottanut huumorintajuani.

    Vaan nyt määkin meen tupsluureille, raskasta tämä sairastaminen. Toivottavasti sääkin nukut hyvin eikä koskaan voi nukkua liikaa.

    • Gaumeeta Olli, olisin kyl tuhonnut ton lootan kokonaan jos olisin tollaselle kuurille joutunu kun mika sulla on – mun dieetti ei kestany kuiteskan kun 1,5 vuorokautta. Toivottavasti alat jo toipuun ja paaset vihdoin alottaa sen emantas lupaileman lihotuskuurin, ma siirtasin kylla naita mun kertymia sulle koska vaan jos vaan voisin. Voimia kamu! T. Mauri-seta

  2. Saara

    Heippa!

    Meillä onkin ihan tossa naapurissa sellanen pipsaravintola. Joskus noi hakee sieltä ne pipsat ja me saadaan jotain tylsiä reunapaloja… ite syövät kyllä ihan kokonaiset jokainen. Toi pienikin, vaikkei se tietenkään tarttis yhtä paljon ruokaa kun isot. Vois antaa meille kolmelle vaikkakin puolikkaan pipsan.

    Kolme vuotta sitten talvella, kun oli oikein kova pakkanen, siis TOSI kylmä, mami vei meitä yksitellen pissille ( Kun meillä on ne kovanpakkasentossut, niin ne voi sit pudota hankeen ja mami ei voi vahtii niitä putoovia tossuja kun yheltä koiralta kerrallaan…) Niin mihin me nyt jäätiinkään…? NIIN! Et siis mami vei Tyynee ulos ja kun ne ohitti sen pipsapaarin, siinä oli ulko-ovi tuulikaappiin auki. Tyyne juoksi ( kun sillä oli se flexitaluttelujuttu niin se pääsi sillai hujahtamaan) sinne tuulikaappiin, paino nenänsä siihen sisäoven lasiin kiinni ja katto et onks siellä niitä pipsoja näkyvillä ja tilattavissa. Tyyne seiso siinä ja paino nenällä sitä lasiovee. Siellä tiskin takana ne pipsakokit tuijotti Tyynee ja sano jotain toisilleen. Sit mami ehti paikalle ja rupes känättämään Tyynikselle, et :” Et kai sä nyt SINNE voi mennä! Sähän oot vasta 3v ja sinne ei oteta kolmivuotiaita! SÄ OOT ALAIKÄNEN, TYYNE! Niillä on siellä IKÄRAJA!”

    Tyyne kerto tän tapauksen meille ja me ollaan kyllä aateltu et mami sano noin tökerösti siks et pelkäs et jos Tyyne hakee sieltä paarista pipsan, niin mami ei saa yhtään mitään ja Tyyne syö sen pipsan meiän kanssa vaan. Näin se varmana on, mami on just tollanen!

    Mauri-setä, sun kyllä kannattais vielä miettii sitä seurapentujuttua. Voisit kato valmentaa sen vaikka sellasiin kommandoiskuihin just vaikka näissä pipsatilanteissa. Teitä olis kaks ja mahkut mattee vastaan heti paremmat!

    t. 3 shelttiä

    • Joo, emmääkän yleensä saa pipsanautintoa kun ehkä semmosen kynnenpalan verran reunasta, kun mulle tulee aikasen herkästi tota kertymää, väittää matte. (Kattois vaan omia kertymiään, sanon minä, niinko meiän plokikameli Myrskykin aina omasta mattestaan toteaa..). Mutta teidän mami varmaan kuule pelkäs että Tyyne saakin sieltä paarista parempaa pipsaa kun hän koskaan konsanaan, koska teille olis varmastikin valmistettu aivan erikoispipsa, kaikilla herkuilla. Terkkuja sinne!

  3. Raskasta tuo verokoiran elämä!;) Onneksi sun mahatauti kesti vaan vähän aikaa eikä oo niin kauhea kuin Olli-rukalla…:(
    Mä voisin tulla köllöttelemään sun kylkeen tuonne vanhanpojan lepopaikalle. Ja avuksi verohommiinkin. Mä voisin olla ulosottoviranomainen!

    • Joo Mirkku, kyllä tässä hommia saa välillä painaa ihan tosissaan, tietty senkitakii ko me mäyräkoirat tiätty tehdään niitä aika sillain tunnollisesti, eikö tehäkkin. Tiiäkkö sää se olit vähän niinkö mun mielessäkin, kun tohon kirjottelin että joku typykkä siihen mun kylkeen kyllä varmana menis – tuukko? Ja juu, hyvä idea -sulla se on niin tiukka tuijotus ainakin sillon ko mattelles mökötät, että saisit taatusti menestystä ja vaikutusvaltaa ulosottohommissa! 🙂 Me oltas kuule varmana yhdessä tuotapikaa veronkeräyksen maailmanennätyksen haltijat!

  4. Verottajan homma on raskasta. Meilläkin sitä testataan joka ilta, kun isäntä on kotosalla. Minä olen sen verta kovempi luu, ettei Ossi yritä verottaa. Koirille pitäisi varmaan tehdä omia pipsoja:), vai mitä Mauri? Olisikohan koirien pipsabaarilla kysyntää:) Terveisii M-L ja Ossi

    • Hei koirien pipsapaari olis kylla varmaan kova sana, hyva idea! Vois tarjoo jauhislihapipsaa, kanapipsaa, ja muuta semmosta. On se hienoo Ossi etta teillakin sit ees isanta ymmartaa veronmaksamisen tarkeyden, mitas siitakin tulis jos kukaan ei maksais verojaan, kysyn vaan. Terkkuja sinne!

  5. Jösses, ko sä olet ahkera! Niin paljon hommaa yhdelle koiralle! Mahdetaanko sulle maksaa riittävästi palkkaa kaikkeen tohon vastuuseen nähden?

    • Joo nait hommii on valil vahan enempi, ja sitten valil taas onneks vahan vahempi – varmaan niinko sullakin Nakki kun oot liikenteenlaskijana; joskus menee autoja ja joskus ei. Palkasta en tiia, taikka siis ei varmaan kyl makseta, mutkun jotkut hommat peritaan suvussa eteenpain ja ne on kunnialla hoidettava, ja taakin verotustyo on tosiaan semmonen. Terkkuja sulle, ja Tito Kurpitsamestarille!

  6. Mitäköhän toi pipsa on, ei oo meilläpäin näkyny… Pihvejä täällä kyllä syödään ja mä saan aina jämät. Se on varmaan sit se verottajan osuus. Kovin pieniä vaan ne jämät on.

    • No siis Nelli kuule jos valita pitas niin pihvia minakin soisin pipsan sijaan, se on vissi! Ei tota pipsaa meillakaan kovin usein nay, ja sitko nakyyki niin veroo maksetaan vaan siita reunasta vahan. Pihvista saattasin joutua perimaan kylla melko suuret verot, niinko aina kanasta ja niista palttoonapeistakin. Tuuhan Kaunis Nelli sinakin pistaytyyn jos meillapain liikut, tyttoseura on aina tervetullutta!

  7. Kiva juttu, että ns. vanhoilla päivilläsi olet keksinyt ruveta pitämään blogia. Niin se Väinö Linnakin rupes vasta eläkkeellä kirjoja väsäämään. Nyt sitten Mattekin pääsee helpommalla kun ei tarvi usein kirjoittaa. Hienoa myös, että pidät huolta oikeudenmukaisuudesta ja yleisestä kansalaiskurista. Ja parasta se on aloittaa omasta tuvasta se kurinpito ja sitten laajentaa reviiriä. Hyvä Mauri!

    • Kiva kuulla etta te ootte paassy taas ”linjoille”! Joo matte kun alotti plokin pidon, niin se meinas etta se siina kertoilee meidan molempien kuulumisia, mun ja siskon siis. Siina vaihees jos olisin alkanu etuilee niin olis varmaan tullu siskolta sanomista, mutku nyt oon sit ainoona plokin sankarina, niin totesin mattelle etta eikohan mun kuulu itte ne jutut kertookin – tulee niinko suoraan sit ensisijaisesta lahteesta ja silleen. Terkkuja Saksan maalle, kiva kun ootte menossa mukana tänne Suomeenkin pain talleen plokikamujen kautta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: