Synttärihumua

Huomenta kaikki kamelit siellä ruudun takana,

Lupasin edellisessä postauksessa että kerron sitten tarkemmin, miten mun kymmenenvuotisjuhlallisuudet sujui. No nehän sujui HYVIN, sain gaumeesti lahjoja ja herkkua ja pääsin sinne meitin puistoonkin lenkuralle Dessin ja Ringon kanssa. Matte oli päättänyt että vaikka meillä nyt ei yleensä näin gaumeen paljon oo synttäreitä juhlittu, niin että nyt juhlitaan ja kunnolla.

Vaan miten alkoi kemut, ette kyllä usko…. ihan ekaks matte pisti mun kuulkaa kylpyyn, siis KYLPYYN! Oikeen pestiin shampoolla ja hoitoaineella ja mä yritin näyttää kovin surkealta, mutta ei auttanut, kun toi matami oli sitä mieltä että juhlistautuminen alotetaan komistautumisella. Miten mää muka voisin tästä enää komistautua enempi, kysynpä vaan….

No, matte päästi mun sitten kuivattelemaan jäädessään korjaamaan vahinkoja kylppärissä, ja mää kostin parhaalla kuvittelemallani tavalla. Menin kuivattelemaan matten paikalle sänkyyn, pyörin ja hyörin ja piehtaroin ja kaivoin kaksin tassuin kuulkaa niin lujaa, että varmana kutittelin jo ainakin parin kiinalaisen päälakea, ihan varmana.

Kaikki hupi loppu sitten matten kiljasuun, joten oli parempi ottaa naamalle vaan asiaankuuluva mökötys. Mari tosin oli sitten sitä mieltä että määhän on oon ku Tähtien Sodasta, ja vaikken tiedä mikä se on niin se kuullosti niin paljon kuulimmalta, että päätin valkata sen viralliseksi totuudeksi mököttämisen sijaan.

Obi-Wan Mauri.

Juu-u kuulkaa, kunhan rintakarvat oli kuivuneet helokkiöljyhoitoaineen jäljiltä, niin jatkettiin juhlintaa lahjojen merkeissä.

Mari, Dessi ja Ringo antoi oikeen pussillisen lahjoja, aatelkaa. Siellä oli kanaherkku, josta ei saanut kuvia ko mä söin sen jo, ja sitten semmonen koirapatsas mattelle, kakkapusseja, ja mikä parasta, APINA.

Voi että mulla oli kuulkaa hauskaa kun sen APINAN sain, ravistelin sen ensin kunnolla tiedottomaan tilaan ja näytin mattelle, miten tollasia olentoja käsitellään.

Tulin sitten aika pian kuitenkin siihen tulokseen, että se apina tarttee kiireellisen lopotomian ja amputaation, ja koska meissä mäyräkoirissa on kaikissa kirurkin vikaa, niin suoritin toimenpiteen itse siinä meidän sängyllä. Eikä koko hommaan mennyt kuin kymmenen minuuttia! Matte vähän ihmetteli että oliko toi ny tarpeen, mutta mä totesin että mitäpä sitä ei mäyräkoira uusien ystäviensä hyvinvoinnin eteen tekisi, näin on.

Aivoton amputoitu apina, eli mun potilas heräämössä.

Tossa kuvassa näkyykin sitten mun toiset lahjat, matte osti nimittäin semmosen Orthobedin ku mikä Vililläkin on, ja siihen tassukuvioisen fleecepeiton. Kyllä mä sitä koemakasin ja ihan hyvältä se tuntui, mutten ole vielä päättänyt kumpi siihen sänkyyn päätyy nukkumaan, minä vai matte. Ko mullahan on jo sohva ja parisänkykin.

Koetupsluurit uudessa sängyssä, ihan hyvältä tuntui.

Illalla mä sain sitten kuulkaa vielä herkkupullia, voi mahoton että ne olikin hyviä! Matte sanos et se pisti sekasin kanan jauhislihaa, raastettua kesäkurpitsaa ja porkkanaa, oliiviöljyä, valkosipulin kynnen ja kananmunan. Ja paisto sitten ne lihapullat uunissa. En meinannut ees malttaa oottaa että ne on kypsiä, vaan hoputin uunia paistamaan nopeammin. Sitten söin niin kovaa MAISKUTTAEN, että kaikki varmana kuuli, että täällä syödään herkkuja!

Herkkukanajauhispulla

Kun matte korjas loput pullat pakkaseen – en ymmärrä miksei muka saanu syödä kaikkia kun kerta oli synttärit, nih – niin mä sitten kyllä seurasin silmä tarkkana vieressä, ettei se mokoma pistä omaan suuhunsa näitä herkkuja. Kun ne on kerta koiralle tehty niin koira ne myös syö. Piste.

”noin ihan vaan pistät sinne pakkarasiaan ne pullat, etkä ollenkaan livo huulias siinä nainen”

Kun kerta lahjat oli sitten avattu, ja herkkuruoat syöty, niin painelin pidemmittä puheitta päikkäreille. Oli kiva päivä.

The End, nainen. Kamera pois mun naamaltani.

Hyvää viikonloppua kamut!

Advertisements
Categories: Uncategorized | 14 kommenttia

Artikkelien selaus

14 thoughts on “Synttärihumua

  1. No jopas oli juhlien juhlat, oikeen komeet pippalot. Kiva, että saatiin osallistua näin virtuaalisesti juhlintaan. Lahjat oli hienoja, eihän sitä usein pyöreitä vuosia täytä kukaan, ja tarjoilukin tuntui olevan hienointa gurmeeta. Vili saa lähitulevaisuudessa myös maistaa Herkkukanajauhispullia, saa nähdä, tykkääkö. Kuulosti tosi herkulliselta. Taidetaan kuitenkin odottaa Vilin 4-vuotisjuhlia ja vasta sitten tuodaan gurmeet tarjolle, ettei luule sitä arkiruuaksi…

    • Juu-u, oli hianoa täyttää pyöreitä vuosia, kerrassaan! Pullat oli makoisia, mää vähän oottelin niitä kans seuraavalla ja sitä seuraavallakin aterialla, ja olisin mialuusti syöny ne kaikki samoin tein, joten onneks matte oli fiksumpi ja pakasti ne pari kerrallaan – oon saanut nyt sitten napuroiden ja muun sapuskan seassa aina yhden pullan kans. Vili-kamulle terkkuja!

  2. Oh, komeat juhlat ja pullat näyttää suorastaan sikamaisen hyviltä! Mun pitääkin käskeä mamma jauhlispullien valmistukseen, meillä kun on taas tahtojen taisto ruuan suhteen enkä kuulemma saa uutta sapuskaa (siis jääkaapissa odottavaa possusuikaletta) ennenku oon syöny nappulat kipostani pois (ne on siinä ny toista päivää). Oot kyllä aika taitava kirurki, kun tosta noin vaan tolleen noin suoritit operaation ihan ilman apuvoimia! Mä oon vähän arkajalka tossa suolestamisessa, kun en oo saanu yhden yhtäkään pehmoa hajalle, pari pientä ratkennutta saumaa vetoleikkien tiimellyksessä vaan.

    • Juu Jalo, pullat oli kylla ihan vallan erinomaisen herkullisia, vaikkei toi munkaan matte muuten juuri kurmee-ruokaa tarjoile. Mutta kerrankos sita pyoreita vuosia tayttaa. Pysy kovana taistossas, me plokikamut ollaan kaikki hengessa mukana! Ja kato kirurkin otteet kasvaa vuosien moyta, mul on ollu jo aika kauan aikaa reenata. T. Mauri-seta

  3. Voi herranjestas, mitkä pippalot! Toivottavasti mäkin saan tollaset, kun täytän kymmenen. Enää yhdeksän vuotta odotusta siis…:) Noi pullat tuo veden kielelle. Saisinpa mäkin maistaa!

    • Voi Mirkku noin sievan tyttosen pitais saada kylla isot kemut joka vuosi, uskokko. Tuu kaymaan niin pistan ton matten tekeen meille oikeen ison satsin pullia, syodaan koko ilta ja harrastetaan kirurkiaa! T. Mauri-seta

  4. Hienosti meni synkkärijuhlat. Ossi tuossa korvan takaa kuiskuttelee, että se pesu oli kyllä ihan turhaa. Mäyriksethän tuoksuu laventelilta muutenkin. Kivat bailut kaikkineen ja mukavia lahjoja:) Jatketaan harjoituksia. Eiks vaan? Terveisii melekeen naapurist:) M-L ja Ossi.

    • Joo erinomaisen mukava oli juhlaviikko, ei voi valittaa. Paitti etta jos jostain pitais niin sanoisin etten paassy peuramettalle. Jos olisin paassy niin en olis ehka vielakan tullu kylla takas. Niin. Ossi oot kylla niin oikeessa pesuista, ne on naisten juttuja eika meidan isojen mayrakoiraMIESTEN. Peurarikasta viikonloppua K-nummelle toivottaa Mauri-seta

  5. Mää kyllä haluan tuollaiset juhlat ensi keväänä, kun täytän seitsemän ja siitä eteenpäin joka vuosi vähintään samanlaiset. Ja mitä lahjoja – voi jee – oma apina. Mulla ei ole ikinä ollut omaa apinaa ja olisi hauska katsoa, onko apinan operoiminen ihan samanlaista kuin tiikerin tai norsun. Tosi hienosti teit amputaation ja tärkeintä onkin operaation nopea suoritus.

    Entäs toi ruokapuoli. Mitä herkkua! Kyllä sää olisit ansainnut ihan kaikki lihapullat. Mutta et kylpyä. Kylpeminen on ihan yliarvostettua. Meidän kotiväki se vasta hullua on, ne käy pesulla joka ilta. Onneksi mun ei tarvitse niin usein.

    • Kiitos kehuista Olli, ma olen sun kirukian taitoja ihaillu juu aiemmin, ja nykkun sain ton apinan niin paatin minakin verestaa vanhoja taitoja. Apinaa ei oo mullakaan ennen tullu operoitavaks, mut jos on kerta tiikereitakin leikannu niin hyvin tuokin menis. Peseminen on todellakin yliarvostettua, munkin matte se lotraa tuolla kylpparissa ja purnukkaa on vaikka muille jakaa, mutta etta pitais muka mayrakoirankin moiseen sekaantua!? Annoin tal kertaa anteeks, ne kanapullat korvas kaiken. Sulle kans kunnon kemut ens vuonna, ehdottomasti – perustetaan vaikka mayrakoira-adressi kuule, eiks niin! T. Mauri-seta

  6. Ai kuinka mä nauroin noita sun kirurkintaitoja – mehän ollaan ihan samiksia. Mäkin teen lopotomian ja ampuutoinnin sillä aikaa ku mamma räpäyttää silmiään. Mut palloja ei tuhota, ei ikinä 😉

    Noist pullapalleroista tuli vesi kielelle – mä sanon tolle mammalle et tekis mulle kans.

    • Juu Nelli, pullat oli mahottoman herkullisia, suosittelen! Toistan sulle kaunokaiselle saman kutsun kuin Mirkkuselle; tulkaa meille pilettaan niin harrastetaan kimpassa kirurkiaa ja herkuttelua – juuri niista jutuistahan me maykyt muutenkin eniten pidetaan!

  7. Ekaks täytyy todeta, että sulla on, Mauri-setä, sialukkaat silmät. Noin sano meijän äippä. Toisekseen noi herkkulihapullathan on siis, siis, no, herkullisia. Noita pitää meijänkin saaha. Toi apina varmaan kerjäs kohtaloonsa? Sulla oli kyl onnistuneet kekkerit, kaikel viisiin, joo.

    • Kiitos vaan pojat teitin aipalle, ollaan sitten Myrskyn kans molemmat melkosia tahtisilmia. Niillahan ma aina tietty tuijotan matten kumoon, joten on kertyny harjotusta, juu. Kemut oli kivat ja todellakin se apina kerjas sita, niinku ne aina. Terkkuja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: