Daily Archives: 17.9.2012

Matte Maurikoulussa

Terve plokikansa,

Mauri-setä täällä taas. Emäntä huomasi mun edellisen postauksen, ja sanoi sitten, että jos kerta on niin kamala hinku uskoutua sinne blogiin, niin että saan kirjottaa lisää. Joten tässä nyssit naputtelen oikeen luvan kanssa.

Viimekertaisen luontopolku-episodin jälkeen oli kuulkaa selvää, että pieni kurinpalautus ja mieliinmuistutus on paikallaan. Emännälle siis, minähän en sellasia palautuksia taikka muistutuksia ota vastaan, vaan pelkästään jaan niitä…Aattelin sitten, että kun kerta meidän pihan lapsetkin käy leirikoulussa, niin tuon naisen voisi laittaa viikoksi Maurikouluun. Ja siellä olikin melkonen intensiiviopetus. Uskokaa vaan.

Alkuviikosta meillä soi ovikello kesken mun parhaiden päiväunien kun mattelle toimitettiin paketti, ja mä suutuin siitä niin gaumeesti, että ensin haukuin sen ovikelloa soittaneen miehen pataluhaksi. Mattekin yritti huutaa siinä jotain, mutta mä en kuullu mitään sen metelin keskellä – näin vaan että sen naama oli kääntynyt muhun päin ja suu kävi kovaa, niinkuin aina. No, se paketti saatiin sisään ja ovi kiinni, kun mä keksin että nyt olis hyvä tilaisuus näyttää tolle naiselle, mitä liiat patoumat voi kuulkaa mäyräkoirassa saada aikaan. Että kattokaa sitten se muistaisi sen kun meinaa ens kerralla painella taas (mäyrä)metsään ilman mäyräkoiraa…

Joten kun matte kuljetti pakettia olkkariin, niin mä painelin kovaa kyytiä paketin perässä, edelleen asiaankuuluvan äreästi  muristen, ja heti kun vaan ylsin, niin iskin purukalustoni kiinni siihen pakettiin! Siinä sai kuulkaa pahvinpalat kyytiä, kun revin laatikon kannen ensin tuusan nuuskaksi ja sitten siirryin eteenpäin laatikon päällä poikittain maaten ja kovaa kiroten – emäntä sai just vedettyä sen tilaamansa tavaran alta pois, mutta kyllä mä silti luulen näyttäneeni sille, mihin mäyräkoira kykenee alta minuutin jos on tarvis. Ja nyt oli.

Olisin kyllä pistänyt säpäleiksi koko laatikon ihan no problem, mutta ajattelin että eiköhän se viesti tästäkin jo tuu selväksi.

No, Maurikoulun intensiivikurssiin kuuluu tietty olennaisena osana myös sellaset pikkuasiat, kuten se, että herätin koko viime viikon tuon naisen öisin klo 03 tienoilla ja sitten vielä uudestaan 05 aikaan vaatien keittiössä ruokaa – ihan vaan noinniinku toistojen tekemiseksi että menee oppi perille. Eikös se kertaus ole opintojen äiti noille kaksjalkaisillekin.

Ja sitten tein aika paljon sitä, että halusin lähteä ulos mutten suostunutkaan kuulkaa sit minnekään, totesin tossa kotitalon nurkilla että ”mjaah, emmä nyt jaksaksaan lähteä” ja painelin kotio. Emännän ei auttanut muu kuin tulla perässä. Joo, ja tietty huusin ja raivosin erityisen lujasti meidän taloyhtiön sakemanni-naapurille aina kun se vaan ilmaantu näköpiiriin. Se kyllä huutaa aina takas, mutta semmosella erikoisella saksalaishaukulla, josta mä en kyllä ainakaan saa mitään selvää.

No, kaikki tämmöset pikku säätämiset alkoi kattokaas sitten tekemään tehtävänsä, kun toi nainen uupusi vallan siihen että piti öisin heräillä ja rampata ulkona ja muuta. Perjantaina me nimittäin nähtiin sitten jo Maxi, ja syksyisestä säästä huolimatta ulkoiltiin ja koirapuistoiltiin Maxin kanssa pari tuntia. Se teki hyvää, Maxi veti kahtasataa taas puistoa ympäri niinku aina, ja mä tutkin sillä aikaa posteja muilta.

Lauantaina sitten lähettiin kuulkaa kylään – siis me MOLEMMAT. Mentiin siis Dessille ja Ringolle; ekaksi me kurvattiin niiden kanssa puistolenkille, ja sitten mentiin niille, saatiin ruokaa, ja hengailtiin niiden kotona aamuyön tunneille asti! Kyllä olikin kuulkaa mukavaa, niiden kotona on puruleluja lattioilla, eikä ne tykänneet pahaa vaikka mäkin ryöstin sieltä yhden ja söin sen sohvalla tyynyjen takana ittekseni. Niiden emäntä onkin koirilleen niin kiltti että siitä olis hyvä ottaa jonkun_tietyn_naisihmisen (?) täälläkin mallia….köh köh ja silleen.

Nämä meidän emännät koitti pelata lattialla Afrikan tähteäkin siinä illan mittaan, ja kyllä mä annoin sit luvan kun olin ensin käynyt kertaalleen tassuttamassa laudan yli ja pyyhkimässä heiluvalla hännälläni kaikki nappulat kumoon. Ettei nääs totuus unohdu kyläillessäkään.

Hauskaa kyllä oli, ja mä sitten nukuin kyllä koko eilisen päivän -mut sunnuntaihan on lepopäivä muutenkin.

Matten kanssa pikkuhiljaa harkitsen, että joko mä uskallan päästää sen luokalta, ja julistaa Maurikoulun syysloman alkaneeksi. Katsotaan nyt. Perjantaina me nähdään taas Maxi, ja lauantaista emäntä puhu jo, että se lähtee aamulla kuvaamaan Maxia, kun Maxi tekee kisadebyyttinsä rallytokossa. Se on kyllä niin kamalan energinen kaveri se Maxi – mä jo ilmotin että jään kyllä lauantaiaamuna mielummin nukkumaan, niin paljon kun Maxista tykkäänkin.

Alla parit kuvat vielä lauantailta, hyvää viikon alkua kaikille!

Dessi ja Ringo

Oli kuulkaa niin mahottoman kiva viikonloppu, että välillä piti laittaa oikeen silmät kiinni että onko tää tottakaan. Vaikka kesken juoksun.

Eikös vaan oo melkosen kaunis puisto meillä?

On kuulkaa melkosen pirtee 11-vuotias neiti tämä Dessi.

Tässä mä tuuletan vähän korviani.

Ja sitten mä tuuletin mun kielen kans. Oikeen kunnolla.

Pakollinen poseeraus mattea varten.

Categories: Uncategorized | 14 kommenttia

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.