Kuuleeko kukaan?

Terve plokikamelit,

Täällä mäyräkoira. Kirjoitan tänne ekaa kertaa aivan itse sillä aikaa, kun emäntä laittaa ruokaa (itselleen, ei kuulema mulle). Kaappasin sillä aikaa auki jääneen koneen, koska mun on nyt ihan pakko avautua tämän viikonlopun tapahtumista. Tää on aika pitkä tarina, koska mulla on paljon asiaa.

Perjantaina oli normipäivä, Maxi tuli mun kanssa illalla puistoileen ja meillä oli kivaa, ei siinä mitään. Tosin vähäks aikaa sinne puistoon änkesi bokseripoika tyypilliseen bokserityyliin turpa rullalla, mä sitten selitin sille melko lujaan ääneen, että olis niinkö paree pysyy ihan suosiol siel puiston toisella laidalla – emäntä jo sano jossain vaiheessa, että ”pää kiinni, kun ei se sua kuuntele”, mutta mitä toikin matami mistään tietää…

Lauantaiaamuna alko sitten tapahtumaan kummia; emäntä ponkas sängystä jo seittemän jälkeen, ja meinas sitten ihan tosissaan että munkin on pakko muka lähteä aamulenkille jo kahdeksalta – siis LAUANTAINA..?!? No, sain mä sit onneks sen aikaa pysymään silmät auki, että kiersin ton kotikadun jotta pääsin takas sänkyyn. Emäntä tokaisi sitten, että se lähtee messuamaan, ja että mun pitää jäädä himaan. En mä edes oikeen kuullut sitä, kun väsytti niin kamalasti se gaumee aamuherätys, joten menin nukkumaan.

Monen, siis todella monen tunnin (eikös nekin lasketa koirantunneissa, niinkö vuodetkin), emäntä tuli sit kotiin ja totes, että on messunnut ittensä ihan loppuun. Mitä se mulle sitä kertoo,  oli ruoka-aika ja kaikki, niin mulla oli ihan muuta tekemistä…Eikä muuten tuonut edes mitään tuomisia, ittelleen oli ostanut Wanhan Ajan karkkia. Mokoma.

Tänään onneks sit nukuttiin normaalisti, eli kunnolla ja pitkään. Tajusi toi emäntäkin että mua ei voi joka siunaaman aamu kiskoa kukonlaulun aikaan sängystä. Mutta arvatkaa mitä? Kun toi nainen oli kiskassut aamukahvit kitusiinsa, niin se ponkas yhtäkkiä sohvalta ja alkoi pakkaamaan reppua.

”Hyvä hyvä”,  mä totesin, koska reppu pakataan aina kun lähdetään metsään tai uimaan. Reppuun meni myös rahkaa, banaani, vesipullo, mut ei mitään mäyräkoiralle. No, mä sit aattelin että jospa mun eväkset pakataan vikana, ja menin valmiiksi tuulikaappiin poikittain ulko-oven eteen odottamaan lähtöä.

Mutta arvatkaapa mitä kävi. Mua EI OTETTU mukaan! Luontopolulle se oli menossa, mutta sano sit, ettei jaksa mun kans neuvotella joka polun haarassa (mitä neuvottelemista siinä muka on, kunhan kävelis vaan mun perässäni..), ja kytätä käärmeksiä kulkiessaan, kun niitä luikeroita tuol meren rannal kuulema on. Toi nainen on niin sätky käärmeksistä, että säikkyy kuulkaa tummia puunjuuriakin, jos tietää luikeroita alueella asuvan. Mähän en kyllä säiky mitään…Sain kyllä sit pahviin käärittyä savustettua kalkkunaa lähtiäisiks, mutta mikä lohtu se muka on, kun metsälenkki menee sivu suun, kysyn vaan.

Tämän kuvan se kehu ottaneensa lintutornista – kyllähän mäkin olisin tonne päässyt, jos olis yhtä kiltti emäntä kun Jalolla….

Ja pahempaa oli vielä edessä – se oli käyskennellyt meidän vanhalla uinti-ja kahluupaikalla (arvatkaa vaan olisinko mieluusti käynyt uimassa) kans!

”Juu-u, tästä olis kuulkaa hyvin päässyt mäyräkoira uimaan – jos olisin_ollut_mukana…”

Sitten toi nainen oli suunnannut meren rannasta syvemmälle metsään, se väitti että siellä oli opasteet mutta mä en usko. Se on varmasti kysynyt neuvoa joltain vastaantulleelta mäyräkoiralta – miten se muka muuten olis tiennyt mihin kaikista polunhaaroistakaan kääntyä ilman mua.

Ja tää oli kyllä pahin juttu kaikista:

”Alueella on tavattu mm. mäyrä”

Siis voitteko uskoo, nainen lähtee MÄYRÄmetsään ILMAN MÄYRÄkoiraa?!?!

Kyllähän toi tantta on aina sanonut, että se on perushumanisti ja luki enkkua pääaineena eikä osaa matikkaa, mutta että noin yksinkertanen yhteenlaskukaan ei muka onnistu, että mäyrämetsä + mäyräkoira = itsestäänselvyys. Voi pyhä isä.

Löytyisköhän työväenopistosta jotain ”alkeismatikkaa humanistihölmöille” -kurssia jolle voisin ton emännän ilmottaa, että tällasia gaumeita mokia ei tapahtuis enää uudestaan?

”Kyllä määkin olisin noilla pitkispuilla mieluusti käpsytellyt, niin olisin juu jos olis annettu.”

Sitten se uhos vielä illalla, että on ilmottautunut jo ensi kesäksi melontakurssille – sen on kuulkaa parempi olla kakspaikkanen kanootti, jotta voin istua etupaikalla ja näyttää oikeen suunnan noin toistaitoselle ihmiselle, taikka muuten se meloo pian Viroon tai jotain. Sen pitää kyllä sit ensiks ostaa pyörään peräkärry, millä mut voi kuljettaa meren rantaan, kun en oo varma viittinkö kävellä niin pitkälle…mutta tästä me ehitään vielä talven aikana neuvottelemaan.

Kuulkaa siis kamelit, osaatteko sanoa mikä tohon ihmiseen on mennyt?? Voisko se nyt olla sitä keski-iän kriisiä, mistä aina telkkarissa puhutaan?

Mä en tajua enää mitään, olen sen takia tapittanut tota naista koko illan naamaan ja vikissyt pienellä äänellä mut se sanoo ettei kuuntele. Seuraavaks mun pitää varmaan ottaa taas käyttöön mun super-laser-nanonano-katse, että saan sillä porattua jotain tolkkua sillä ton ihmisen päähän.

Pitäkää mulle tassuja, että tää viikonloppu oli vaan joku ton naisen hetkellinen häiriö, eikä sille tuu enempi tavaks touhottaa ympäriinsä ilman mäyräkoiraa (mitä se edes tarkottaa, ILMAN mäyräkoiraa..??).

t. nimim. Epätoivoinen Espoosta (kirjotan nimimerkillä jottei toi matami tiedä, kuka kävi postaamassa sen puolesta)

 

 

Mainokset
Categories: Uncategorized | 22 kommenttia

Artikkelien selaus

22 thoughts on “Kuuleeko kukaan?

  1. Voi Mauri, eli epätoivoinen Espoosta. Sinun kymmenen vuoden omistajan koulutus on nyt vähän pahasti rakoillut. Toisaalta, ole ihan tyytyväinen, ettei mamis tavannut sitä mäyrää. Sillähän ei ollut sinua turvana. Ossi ottaa osaan sinun suureen harmitukseen, mutta muuta sekään ei voi paljoa tehdä, kuin surkutella tilannetta. Humanisteille on huonoo opettaa matematiikkaa, edes mäyräkoiran alkeismatematiikkaa. Sinun on nyt vain parasta keskustella mamin kanssa kiivaasti ensi kesän suunnitelmista. Ossia muuten ei kyllä saisi kanoottiin tai saisihan sen kannettua sinne, mutta ei se kanootissa kyllä viihtyisi tippaakaan. Se sanoisi, että ei ole mäyräkoirien hommaa tämä melominen. Voit ihan rauhassa antaa mamin mennä melomaan ilman sinua. Ei se melo Viroon, kun on siellä ne opettajat mukana:) Terveisii Mauri ja emäntä täältä Kirkkonummelta, Ossi ja M-L

    • Moro M-L ja Ossi,

      Naputan pikaisesti vastauksen, kun toi matami koomailee ulkoilureissunsa uuvuttamana sohvalla…kiitos taustatuesta, on se kuulkaa kiva tietaa etta melkein naapurissa sentaan ymmarretaan mayrakoiran arvo. Mulla on taalla melkonen kurinpalautuksen paikka, jotta saan ton naisen takas ruotuun. Vaikka kaipa se oli mua ulkoillessaan aatellut, kun oli mayrataulustakin ottanut mulle kuvan. Naisista vaan kun ei oikeen koskaan tiia, ei kaksi -eika nelijalkaisista.

  2. Voi sua ´;) Täällä naurun kyyneleitä pyyhitään, kun mäyräkoira kirjottaa kuin paraskin novellisti. Mitä tietty ootkin, koska oot Mäyräkoira.
    Ihan nyt vaikuttas siltä, että emännällä on ollut kumminkin koko matkan huono omatunto… usko vaan mun hajuaistiini tässä asiassa, vaikka oonkin vaan ihminen, siis yks toinen tantta täältä mantereelta 🙂
    Toivon silti, että pääset ensi kerrasta alkaen mukaan IHAN JOKA paikkaan, mihin emäntäsikin menee. Uskon, että hän oppi kerrasta, sillä niin pistävä ja raastava voi olla mäyräkoiran nanokatse ohuella hinkunalla höystettynä…

    • Moikka Mai,

      Ja kiitti kun tulit mua lohduttaan kommentilas, nyt tarvitaan kyl kaikki mahdollinen taustatuki. Olin kyl siis ihan gaumeen jarkyttynyt tanaan, mut onneks sentaan edes ruoka maistui viela. Eiks me maykyt olla tunnettuja siita, et jos meil on jotain asiaa, niin me puhutaan suumme puhtaaksi? Niin kans tein, koko illan, kovaa ja korkealta. Nih. Kyllahan toi nainen tossa jotain illan tullen mussutti, et kyl makin talvella paasen luontopolulle, kun kaikki kyykat on varmana nukkumassa, mut saapa nahda juu niin. Terkkuja sinnepain; kaikki maailman mayrakoirat, yhdistykaa!

  3. Voi Mauri, kurjasti kyllä emäntäsi teki, kun lähti ilman Mäyräkoiraansa messuamaan sekä vielä luontoilemaan. Mutta kuules Mauri, usko pois, emäntäsi lähti molemmille harhareissuilleen kyynel silmänurkassaan. Ikinä ei ikinä emäntäsi olisi jättänyt sinua kotiin, jos ei olisi ollut pakko tehdä niin. Emännän messuamis- ja luontoiluporukassa oli mukana yksi onneton, joka on koirille allerginen. Siksi rakas emäntäsi joutui lähtemään ilman ikiomaa Mauri-Mäyräkoiraansa. Ja vain siksi. Usko pois, emännälläsi oli koko ajan hirveä ikävä sinua. ♥

    • Kiitti Hoopee, jotain semmosta siinä on täytynyt tapahtua, eikö vaan. Mua ei oo ikunas jätetty tällä tavalla, joten siihen pitää olla hyvä syy. Terkkuja teille!

  4. Kuule jos yhtään lohduttaa niin messuaminen on tylsää (ainakin mun mielestä) joten oli ehkä ihan hyvä että jouduit sen skippaamaan. Mutta että luontoretkelle et päässy, se on mun mielestä kardinaalivirhe ja ymmärrän sun närästykses tosi hyvin. Nyt tarvitaan laser-katsetta että moinen ei pääse toistumaan 🙂

    • Eikös vaan ollutkin melkonen munaus, mä tuijotin kuulkaa jo niin tiiviisti tota naista eilen illalla, että sitten vielä väsähdin kesken kaiken ja nukahdin. En muistanut edes pitää huolen että se menee nukkumaan ajoissa. Kamala kun menee kaikki ihan sekasin tämmösestä.

  5. Voi hirvitys, miten kurjaa sun elämäsi on ollut viime päivinä! Mä olen kyllä NIIN sun tukena!
    Tiedän kyllä, miltä tuntuu jäädä yksin, kun toinen lähtee reppuineen vetelemään omille teilleen.
    Mutta tuo oli kyllä törkeyden huippu, että mäyrämetsään ilman mäyräkoiraa. Joku raja sentään!
    Pistä nyt, Mauri, äkkiä emäntä ruotuun!
    Mulla on sama projekti menossa, meillä kun emäntä höyryää jostain kajakista. Mä kysyin, onko siinä tilaa mäyräkoiralle, mutta se ohitti kysymyksen ja sanoi, että katsotaan sitten ensi kesänä. Mä en ala mitään, jos tää menee tällaiseksi tää mäyräkoiran elämä. Nyt pistetään kapina pystyyn, jos ei meno ala muuttua!;)

    • Just niin Mirkku, meidän on kyllä tehtävä jotain tämmösille suunnitelmille -yhdistetään voimat ja näytetään niille, miltä tuntuu kokea mäyräkoiran kosto!

  6. Siis todella ajattelematonta käyttäytymistä emännältä! Mieti, mitä sirkuttajia tuolla lintutornin ympäristössä lenteleekään näihin aikoihin? Ja entä toi rantakuva, mikä ihana kallioluiska pienten koirantassujen tepsutettavaksi! Mut tiäks, mä oon kyl varma, että emäntäs teki tän kaiken ihan vaan sun takia: tsekkas reitin etukäteen (käärmeluikeroiden ja muiden vaarallisten asioiden varalta), jotta sää voit seuraavalla kerralla tulla mukaan turvallisesti.

    Jos mun mammani pomppais lauantaiaamuna ylös seittemältä, mää soittasin varmaan apua, koska sit olis maailmankirjat todella pahasti sekasin… 😛 Mut messuilu on kyl varmasti tosi tylsää (paitsi ehkä jotku koiratarvikemessut, tai kotieläinmessut, tai nakinmaistelumessut), joten älä huoli, niissä et menettäny yhtään mitään 🙂

    • Joo kiitti Jalo, en mäkään niistä messuista niin pahana ollut, kun olis muka niin aikasin pitänyt lähteä liikkellekin – mutta toi luontoreissu oli kyllä sitten toista, yritin sitten tarkkana jäljestäjänä vielä lähteä illalla emännän jälkien perusteella vetämään sen lenkin uusiksi, mutta siihenkään ei suostuttu! En ole vielä ihan päättänyt miten tähän suhtautuisin, joten taidan mennä ottamaan varmuuden vuoksi vielä yhdet nokoset.

  7. Saara

    Sano nyt Mauri sille naiselle, et jos ei meno muutu, se lähetetään mamien kurileirille. Sit ei naurata enää ketään, eikä varmana tuu mieleen lähtee tolla lailla hortoilemaan ILMAN MÄYRÄKOIRAA.

    Meillä mami uhkailee välillä sellasella kurileirillä meitä… missähän sellastakin leiriä oikein pidetään?

    t. 3 shelttiä

    • Hieno ajatus, toi nainen tarttis kyl nyt sellaista leiria….mitenkohan sellaiselle vois ilmottaa omistajan? Mulle on vuosien varrella puhuttu paljon ja usein rukkasten teosta, mut leirista ei oo koskaan tullut puhetta. En kyl tiia miks niista rukkasistakaan aina puhutaan, eihan koirat pida rukkasia. Nih.

  8. Saara

    No, meillä on kyllä tossut talveks… pidetään niitä jos tulee ihan kovat pakkaset, mut rukkasia ei oo, paitsi mamilla ja ei aina silläkään, jos onnistutaan kaappaamaan ne leluiks, HEH-HEH!!!! 😀

    t. 3 shelttiä

    • 😀 Jos ne emännän rukkaset varastaa, niin sitten se puhe niistä rukkasten teosta yleensä vasta alkaakin…. 🙂

  9. Vastailen kans nopeasti sillä aikaa, kun emäntä tekee ITSELLEEN iltapalaa.

    Meikäpoika on tottunut siihen, että joskus ihminen on todella itsekäs eikä ota nelijalkaista ns. ystävää huomioon ollenkaan. Tätä vastaan voi kyllä protestoida. Esimerkiksi kun emäntä ja sen mies lähti viikoks Barcelonaan (joo, joo, ei koiria mukaan) ja sitten kuopus lähti hakemaan niitä lentoasemalta, eikä ottanut mua mukaan. Olen siis käynyt useasti lentokentällä. No niin, kuopus jätti mut kotiin ja arvaa mitä – pissasin eteisen lattialle. Käh käh. Eivät olleet edes vihaisia vaan surkuttelivat, kun olin jäänyt yksin kotiin. Tätä ei kannata tehdä kovin usein.

    • Olli sulla on kyllä homma hallinnassa – mäyräkoiraa ei jätetä ilman että siitä on seuraamuksia. Mun pitää miettiä kyllä tuota myös, yleensä vaan nolottaa niin kamalasti jos tulee sisälle, etten tiiä pystysinkö noin vaan lorauttamaan, ihan niinku vaan kostoksi. Mut toi on kyllä OIKEIN, hyvä Olli!

  10. Arvoisa nimimerkki Epätoivoinen Espoosta, kylläpä sulla onkin ollut gaumeen ankeeta. Mut tiäkkö mitä? Tota on liikkeellä. Meijän äippä on tehnyt ihan tota samaa eli jättäny meijät sisälle, vaikka on itte menny pihalle. Muka jäädään kottikärryn alle, muka karataan tenniskentältä (noh, ehkä vähän karattiinkin), muka ja muka. Onneks hän ei oo sentään älynny lähtee tommosia ekstriimilajeja harrastaan niiku kärmesmettä ja kanoottijuttu. Mehän saatas naksottaa ainaa yksin (lue kaksin) himpessä.

    Niin, kuule sua ymmärretään, Maur… eiku Epätoivoinen Espoosta.

    Tassutusta ja tsemppiä!

    Nimimerkit Mäyrä(koira)veljekset Hämeestä

    • Parahimmat mäyräkoiraveljekset Hämeestä, kiitos tuestanne. On se kyllä karua kun tollein jätetään yksin, ja sitten vielä sanotaan että se on mäyräkoiran vika – kukahan sitä teilläkin niitä kottikärryjä oikeen ohjaa, kysyn vaan??!! Kyl tää elämä joskus koettelee aika kovaa meitä mäyräkoiramiehiä, sanokaa mun sanoneen. t. Mauri-setä

  11. Kyllä on nyt tainnut jäädä emännältä kaikki mäyräkoiraoppaat lukematta. Tai ainakin se, jossa sanotaan että metsään mentäessä koira otetaan mukaan. Koirakouluun pitäisi emäntä laittaa. t: Paavo-mäykkynen

    • Kyllä toi emäntä on niitä oppaita lukenut, mutta mä luulen että se alkaa olemaan niin vanha jo ettei muista enää. Oli siis aika vähän muistuttaa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: