Mistä ne sen aina tietää?

Ihmisen ja koiran välinen kommunikaatio on asia, joka jaksaa aina ihmetyttää minua. Tai oikeastaan, mietin aina sitä, kuinka paljon koirani lukevat minua ilman että huomaankaan.

Marialle sitä joskus kommentoinkin, että joskus vuosia sitten ihmettelin, mistä koirani tietävät koska_oikeasti_nousen sängystä, enkä käy vain juomassa tms. Ne kun eivät yöllisiin sängystä nousuihini reagoineet millään tavalla, mutta kun päätin nousta ”oikeasti” sängystä, niin sessut pomppasivat salamana pystyyn. Ihmettelin pitkään mistä ne sen tietävät, kunnes hoksasin että rillipäänä minä otan aina ensimmäiseksi rillit päähän aamulla, mutta öisin en niitä käytä jos nousen vaikka juomaan vesilasillisen. Mystery solved tältä erää.

Mauri on myös ollut aina harvinaisen hyvä arvaamaan, koska on kynsien leikkuun vuoro. Saksia säilytetään laatikossa, missä on paljon muutakin tavaraa, ja jos menen hakemaan sieltä mitä vaan muuta, mäyräkoira ei reagoi siihen että tongin kaapin sisältöä – mutta annas olla kun mielessäni ajatus ”kynsien leikkuu”, niin mäyräkoira juoksee piiloon makuuhuoneeseen heti kun kuulee laatikkoa vedettävän ulos kaapista.

Puhelu ennen lenkille lähtöä merkitsee vuorenvarmasti sitä, että kavereita on tulossa mukaan. Aloin viestimään kavereiden kanssa treffeistä tekstiviestein, koska en jaksanut kuunnella tien laidassa ulisevaa ja haukkuvaa (= kavereitaan odottavaa) mäyräkoiraa, mutta nykyään tuo nakkiolento tietää jo tekstaristakin, että kaverit on tulossa mukaan!

Äänensävyt on toinen juttu, missä näitä kavereita on ihan täysin turha yrittää huijata…Mira-noutajani oli pentuna kasvattajan luona pillikoulutettu, ja minä hölmö jätin sen kun kävi selväksi, ettei noutajasta taipumuskokeisiin ole (sillä ei ollut mitään hinkua ko puuhaan useista yrityksistä huolimatta).  Ja sitten ihmettelin miksei hepuloiva pissisolento tule luokseni, kun yritin raivoissani ”ystävällisellä” äänellä sitä kutsua ulkona pahanteosta pois….hohhoijaa. Seuraavan koiran kanssa kyllä otan pillin käyttöön alusta asti.

Eipä silti, on tuo mäyräkoira kouluttanut minutkin ymmärtämään itseään turhankin hyvin, alla näyte ”Mauri-suomi” -sanakirjasta:

”Mmmmmm” – voisin ottaa keksin.

”MMMMMMM” – Kuuluuko sana?!

”Mmmmm” – Nainen, nukkumaan sieltä!

”MMMMMMM” – Kuuluuko (taaskaan) sana?!

”Mmmmmmm” – mulla on kakkahätä.

”Mmmmmmm” – vesi on loppu, mäyräkoira nääntyy justiinsa.

”MMMMMMM” – haetko sen luun sieltä olkkarin lattialta mulle tänne sänkyyn…?

Kaikki on siis verbaalisessa kommunikaatiossa äänenpainosta kiinni, molemmin puolin 🙂

Tuo viimeisin on tapahtunut oikeasti myös (vaikken oikein tiedä tälläkään hetkellä tätä kirjoittaessani kehtaanko sen tänne tunnustaa); mäyräkoira alkoi sängyssä nukkumaan mentyä huokailemaan erityisen syvään ja nosti välillä päätään olkkarin suuntaan haikeana. Minä aloin jo siinä vaiheessa uhoamaan ääneen sille, että ”ja mä en siis_todellakaan_lähde mitään luita sulle sieltä hakemaan….”. Vaan kuinkas kävikään, puolen tunnin pinnistelyn jälkeen kipaisin hakemaan unohtuneen tikkuluun olkkarin lattialta, ja pääsin nukkumaan mäyräkoiran vihdoin hiljennettyä luunsa syöntiin.

 

Mainokset
Categories: Uncategorized | 12 kommenttia

Artikkelien selaus

12 thoughts on “Mistä ne sen aina tietää?

  1. Mä NIIN tiedän sen mäyräkoiranmiehen tavan huokailla merkityksellisesti! 😀 😀

    Ja juu-u, meillä tietää Alphonse milloin putsataan korvia…silloin viedään luppakorvaa pöydän alle tai sitten muinamiehinä vihellellen kulkeutuu rappusten alle ja on ihan hipihiljaa siellä…kun taas junnu (joka on outolintu ja tykkää korvien putsauksesta, jei! 🙂 pyrähtää paikalle ja toivoo, että niitä läppäkorvia kaivettaisiin 🙂

    • laukku

      Joo, siita huokailusta ei jaa kylla mitaan epaselvaksi; mayrakoiralla on asiaa! 😀 😀 Meilla myos noutaja tapasi liittya aina jonon jatkeeksi – oli sitten kyseessa kynsien leikkuu tai nami, niin se oli aina sita mielta ihan periaatteesta, etta ”mulle kanssa” 😀

  2. Ohoh, kylläpä olet ollut mallioppilas, luokkasi priimus, luulen. Tietenkin opettajakin on ollut erinomainen, Maurin metoodit ovat kantaneet hedelmää.
    Vili on koulinut meidät myös äärimmilleen, palvellaan hänen armoaan eestä ja takaa, pieni rykäisy riittää saamaan meidät palveluskunnan pomppaamaan tuolista ylös.
    Minäkin pohdin sitä, mistä Vili tietää tulevan vieraan, mikä on se puhelinkeskustelun sana, jonka Vili ymmärtää. Saattaahan toki olla, että se ymmärtää koko keskustelun…

    • laukku

      Jo vain, tietty mina olen jo saanut intensiiviopetustakin melkein kymmenen vuotta 🙂 Melkoisia mallioppilaita kuullostaa olevan Vilinkin palvelusvaki, herra on teita varmasti koulinut vuosien varrella tiibetilaisen tyyneen mutta tehokkaaseen tapaansa 🙂 Millaisia super-palvelijoita saisivatkaan aikaan mayrakoira ja tiibetilainen samassa taloudessa, ihan hirvittaa jo pelkka ajatuskin 🙂

  3. Mäyris on kyllä varmaan parhaimpia isäntien opettajia, mitä voi olla. Ainakin luulen näin. Ossiakin opetin pillille, mutta jossain vaiheessa sen pillin käyttö jäi pois. Mitäs sitä pilliä käyttää, kun koira on aina fleksin päässä? Tuota koiranvaistoa pohdin kanssa kerran yhdessä kirjoituksessani, kun mietin, että mistä Ossi tietää onko miehelläni työpäivä vai etätyöpäivä, joka Ossin kohdalla tarkoittaa kanssa aamulenkkiä. Muutenhan herra saattaa vedellä unia vaikka puoli yhteen.

    Mäyriksen vivahteikasta urinaa ei oikein kyllä pysty kiejoittamaan. Tiedän, kun Ossillakin on erilaisia ”murinoita”. Murinaksi sitä voisi kutsua, mutta todellisuudessa ne ovat samanlaisia komentoja kuin Maurillakin:) 🙂 Terveisiä M-L ja Ossi

    • laukku

      Aivan totta, tuota ”vivahteikasta urinaa” on mahdoton sanoin kuvata – ihmeellisinta siina tosiaan on, etta nuo nakkiolennot sitten viela kouluttavat omistajat ymmartamaan, mita mikin aanilaji tarkoittaa, ts mista on kulloinkin kyse. 🙂

  4. Voi hyvä ihme näitä teidän juttuja! Naurua riittää, kiitos siitä!:)

    • laukku

      Olepa hyva vaan Mirkkuseni – melkein kymmenen vuoden aikana mayrakoira on ehtinyt kouluttaa omistajansa jo useaan otteeseen 🙂

  5. Kun Nelli syö kevytpuruluuta sohvalla ja tiputtaa sen lattialle, se katsoo kaihoisasti perään. Ja emäntä nostaa sen. Aina vain uudelleen. Tulikohan tästä tassa leikki – miettii emäntä.

    Ja tämäkin emäntä on hakenut puruluun koiralle sänkyyn, kun laiskimus ei ole sitä itse hakenut. Niin ja kun ollaan lähdössä ulos ja puhun kännykkään niin kyllä koiran habitus muuttuu, se tietää että nyt tapahtuu jotain rutiineista poikkeavaa. Kyllä nuo osaavat…

    • Heh, Mauri tekee tuota aivan samaa; tiputtelee luutaan sohvalta ja sitten katsoo luppakorvat roikkuen reunan yli, että ”mitäs nyt tehdään?” Ja minähän sen aina sille sieltä nostan…. 🙂

  6. Tuo puruluun tiputtelu on leikki, jota harrastetaan täälläkin. Monta kertaa peräkkäin, kunnes sanon, että menehän hakemaan itse luusi:) M-L ja Ossi

    • Hehee, hyva tietaa etten ole ainoa, jonka mayrakoira on niin kauttaaltaan kouluttanut 🙂 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: