Matte vs. Mauri-setä

Marian kirjoitettua Aslanin yöllisistä aktiviteeteista tuli minullekin mieleen se vuosien takainen yö, kun Mauri-setä päätti, että nyt otetaan mattesta mittaa. Sinä yönä jouduin tunnustamaan, että olin kohdannut voittajani.

Vuosi oli varmaan 2007, ja asuimme rivitalossa jonka keittiö oli alakerrassa, ja makuuhuone ylhäällä. Maurihan on aina ollut tunnettu siitä, että lyötyään päänsä illalla tyynyyn se ei yleensä sängystä ennen aamua nouse – ellei se ole sairas. Tästä syystä johtuen herään yleensä heti, jos mäyräkoira hyppää keskellä yötä sängystä, valmiina viemään koiran salamana ulos tms.

Tuona kyseisenä yönä Mauri sitten tuumasi klo 02 aikaan aamuyöllä, että ”koitetaanpa nyt jotain uutta”. Se hyppäsi sängystä, jolloin tietty havahduin mutta koska sillä ei tuntunut olevan mikään hätänä, vaivuin takaisin uneen. Kunnes…

Alakerrasta keittiöstä kuului matala, mutta kovaääninen ”Mmmmmmm” (= suom. huom. ”Nyt voisin ottaa mielellään keksin, että jaksan sitten taas nukkua.”

Vilkaisin kelloa ja totesin itsekseni että mäyräkoiralla on vissiin ajantaju sekaisin, ja vedin peiton korviini.

Sitten alhaalta kuului: ”MMMMMMMMMMMMMM!!!!!!!!” ( ”NIIN ETTÄ SITÄ KEKSIÄ!?!!”)

Totesin tässä vaiheessa ääneen, että ”Tule nukkumaan sieltä, ei vielä ole aamupalan aika”.

Keittiöstä kuului takaisin: ”MMMMMMMMMMMMMM!!!!!” (”????????!!!!!”)

En reagoinut tähän enää mitenkään (ensimmäinenkin reaktio osottautui suureksi virheeksi), joten seuraavaksi Mauri-setä pisti kovemman vaihteen päälle, ja käynnisti ”The Best of Mäyräkoira” -kokoelmansa….seuraavan tunnin (!) ajan keittiöstä nimittäin raikui vuoroin komentoa, ulinaa, vikinää, uhkailua, itkua, kysyvää vinkaisua, surkuttelua, porua ja torua. Kaikkia putkeen, taukoamatta ja vuoron perään. Aina kun Mauri sai levyn loppuun, se käynnisti metelin samantien uudestaan.

Samaan aikaan makuuhuoneessa minä puristin hammasta purren tyynyjä molemille korville, ja vannoin vakaasti, että voitan tämän erän. Yritin myös samalla hahmotella tulisiko mäyräkoirasta hyvä käsimuhvi, vai olisiko kenties kaksi kunnon kinnasta korvatupsukoristeineen parempi vaihtoehto…erilaisia hahmotelmia molemmista syntyi sinä yönä monta kappaletta.

Klo 03:15 menin laittamaan makuuhuoneen oven kiinni. Tämä vaimensi hiukan alakerrasta kuuluvaa mekkalointia ja konserttia, joten tässä vaihessa uskoin selvinneeni voittajana ja aloin vaipua vihdoin takaisin uneen.

Klo 03:30 mäyräkoira tuli yläkertaan, ja pöyristyi huomatessaan, että Hänen Korkeutensa edestä oli vedetty makuuhuoneen ovi kiinni!

Tästä julmistuneena Mauri-setä kiskaisi kokoelmistaan viimeisen erän huipennukseen erityisesti tarkoitetun ”Ulvovien Urhojen Kuorolaulannan Klassikot” ja väänsi nupit kaakkoon  – eli alkoi siis kirjaimellisesti ulvomaan oven takana täyttä kurkkua.

Yrittäen edelleen kynsin ja hampain pitää puoleni mäyräkoiralle heitin ovea tyynyillä, ja sihisin ja suhisin ”nyt pää kiinni” -komentoja sängystä käsin, mutta mäyräkoira oli oven toisella puolella niin oman äänensä lumoissa, että komentoni kaikui kuuroille korville.

Kello läheni jo neljää, kun hyppäsin vimmoissani sängystä ja kiskaisin makuuhuoneen oven auki. Oven toisella puolella istuivat unenpöppöröinen noutaja (joka ei siis missään vaiheessa päästänyt ääntäkään mutta oli toki alusta loppuun veikan tukena henkeen ja vereen) ja varsin pirteän oloinen Mauri-setä, joka kääntyi siltä seisomalta voittajan elkein takaisin alakertaan, ja paineli keittiöön valmiiksi odottamaan.

Naapurisovun (joka oli varmasti myös koetuksella) ja jäljelläolevat hermonrippeeni pelastaakseni tallustin keittiöön ja annoin kummallekin koiralle keksin. Mauri söi keksinsä ja paineli muitta mutkitta takaisin yläkertaan sänkyyn kuorsaamaan, avaamatta silmiään kertaakaan ennen heräkellon soittoa.

Koska jokainen itseään kunnioittava tottelevaisuuskouluttaja tietää, että  liikkeitä pitää toistaa monta kertaa ennenkuin ne menee koulutettavalla varmasti perille, herätti Mauri-setä minut seuraavan parin kuukauden ajan joka yö n. klo 03 keksille. Ja minä nousin kuuliaisesti ylös koska tiesin, että sillä pääsen nopeiten takaisin nukkumaan. Kun oppi oli mäyräkoiran mielestä mennyt omistajalla varmasti selkärankaan, se alkoi taas nukkumaan yönsä kokonaan läpi.

Matte vs. Mauri-setä, erä MMMMMMMCCCCXXXXIV – jälleen mäyräkoiran hyväksi.

”Voittajan on helppo hymyillä!”

Advertisements
Categories: Uncategorized | 12 kommenttia

Artikkelien selaus

12 thoughts on “Matte vs. Mauri-setä

  1. Kiitos päivän nauruannoksesta!:) Mauri on mestarimäyräkoira!<3

    • laukku

      Kiva kuulla jos kertomus miellytti – tuona kyseisena yona ei omistajaa paljon naurattanut, mutta nyt sille voi jo hymyilla 🙂

  2. Me niiiiiin tykätään susta, Mauri-setä, ja kiitti vinkistä.

    • laukku

      Juu, meika kouluttaakin teista nuoremmista nailla jutulla perinteiden jatkajia – te veljekset ootte niin kovin taitavia (ja ihkuja sanoi matte) jotta varmaan pian peittoatte meikalaisenkin tassa pelissa! Terkuin Mauri-seta

  3. Aika vaikeasti koulutettava matte Mauri-sedälle sattui, mutta hienosti sai senkin oppimaan. Olisi syytä ottaa Maurin metoodeista oppia: koulutus vaatii sitkeyttä, peräänantamattomuutta, toistoa, toistoa ja toistoa, riippuen opetettavan kyvystä oppia ja sitten palkinto. Eli rauhallinen loppuyö kaikille osapuolille.

    • laukku

      Sinapa sen sanoit, melkoisen pitkaan tolla mattella kesti, ennenkuin meni perille etta kuka tassa huushollissa komentaa. Onneksi nykyaan ei enaa ole epailysta laumajarjestyksesta, vaan kaikki tietavat paikkansa. T. Mauri-seta

  4. Tuo oli kyllä yksi hauskimmista jutuista pitkään aikaan:) Kiitos. Ei onneksi ole meidän huushollissa tarvittu nousta keksin takia.Ossi-parka ei tiedä mitään kekseistä. Ulvontaakaan me ei olla kuultu sen jälkeen kun naapureista hävisi narttukoirat juoksuaikoineen. Muutamat yölliset konsertit kyllä kuultiin. Mäyräkoiran sellainen sudenulvonta on sitäpaitsi aika hupaisaa. Sille ei oikeesti voi olla nauramatta – ei edes yöllä ja onneksi me asutaan omakotitalossa. Voisin kuvitella, että yöllisestä mekkaloinnista aika nopeasti tulehtuu naapurisopu. Mutta hyvin on Mauri-setä maminsa kouluttanut:) Terveisii M-L ja Ossi

    • laukku

      Kiitos, kiva jos kertomus miellytti 🙂 Nyt sille pystyn jo nauramaan minakin, mutta se yo oli kylla melkoinen koettelemus – enka ole minakaan mayrakoiran ulvontaa sen koommin muuten kuullut. Ossille rapsutuksia!

  5. Mamma nauraa räkätti, mutta tuskin olis nauranu jos olis ollu Maurin konsertoinnin kohteena, tai jos mä alkaisin harrastaa samaa 😀 Tiibetinspanielien sanotaan olevan itsepäisiä, mutta kyllä mäykyt taitaa olla vielä enemmän…

    • laukku

      Juu ei kannata minusta ottaa mallia, jos meinaa mamman kanssa pysya valeissa – sen verta lujlle otti tolla munkin mattella tama ”kurinpalautus” silloin….nyt se kylla jaksaa jo naurahdella asialle. Eikohan me maykyt ja tipsut olla aika tarkkaan Top 2:ssa, mita itsepaisiin rotuihin tulee, ja hyva niin! T. Mauri-seta

  6. Voi apua! 😀 😀 Tiedän, ettei tilanne taatusti naurattanut siellä päässä, mutta täällä päässä ja nyt se naurattaa ihan hervottomasti! 😀 😀

    • laukku

      Juu ei paljon naurattanut, niinkuin ei teitakaan varmaan poikien show’n kanssa juuri silloin yolla – kiitos kuitenkin sinne inspiraatiosta tamankin muiston yloskirjaamiseen! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: