Eläinlääkärissä

Viime torstain uimareissun jälkeen Mauria kuivatessani tunsin sen oikeassa kyljessä möykyn. Se ei ollut samanlainen kuin pari rasvapattia, jotka koiralla on mahassa, vaan suuri (puolen kämmenen) kokoinen laakea alue, joka oli selvästi koholla. Joten ei kun soitto eläinlääkäriin ajan varausta varten. Sieluni silmin näin jo röntgenkuvat mäyräkoiran laajentuneesta vajaatoimintaisesta sydämestä yms – ja mietin että kohtalo ei voi näin julmaa leikkiä harrastaa, en kestäisi toisenkin koiran menetystä heti perään.

Tänään iltapäivällä mentiin sitten lekuriin. Tämä ell on hoitanut Maurin silmiä (=keratiittia) vuodesta 2006 ja antoipa hän itseasiassa aikoinaan Maukalle penturokotuksenkin, joten olin varsin luottavaisella mielin.

Ell tutki möykyn ja oli itsekin sitä mieltä, että se pitää tutkia tarkemmin. Maurin kylki röntgenkuvattiin, ja sen perusteella pystyttiin (onneksi) päättelemään että patti on pinnallinen, ts että se ei ole sisäelimistä johtuva tms. Sen jälkeen ell halusi kuitenkin ottaa patista ohutneulanäytteen, joten eikun mäyräkoira takaisin tutkimushuoneeseen ja pötkölleen pöydälle. Otteen näyttö kävi sutjakkaasti ennenkuin Mauri ehti edes huomata mitään, ja näyte oli niin selkeästi pelkkää rasvaa, että tulimme siihen tulokseen että sitä ei edes kannata labraan lähettää. Huh mikä helpotus!!

Koska tämä ell on tosiaan Maurin silmiä aina hoitanut (ja aluperin diagnosoikin sairauden), niin hän totesi että mielellään peilaa nekin nyt kaupan päälle kun kerta ollaan vastaanotolla. Mauri ei siitä toimenpiteestä oikein perusta, koska kirkas valo tuntuu varmasti ikävältä silmässä. Tutkimus oli kuitenkin äkkiä tehty ja silmät priimakunnossa. Kun Maurilla alunperin diagnosoitiin keratiitti, oli sen kovasti oireilevia silmiä hoidettu jo puoli vuotta toisella ell:llä ”silmätulehduksena” – kunnes tajusin varata ajan tälle nykyiselle, silmäsairauksiin erikoistuneelle lääkärille. Kerattiitti muodostaa hoitamattomana koiran sarveiskalvolle haavaumia (sanomattakin selvää että tuskallisia sellaisia), jotka arpeutuessaan johtavat koiran sokeutumiseen. Kun Maurin diagnoosi tehtiin, sen silmiin oli jo ehtinyt tulemaan joitakin muutoksia. Vuodesta 2006 olen siis lääkinnyt Maurin silmät päivittäin syklosporiinilla, ja se onneksi toimii niin hyvin että nuo jo alkaneet muutoksetkin on hävinneet ja uusia ei ole tullut.

Viimeiseksi pyysin tänään, että otetaan Maurista vielä pieni verenkuva. Edellinen verinäyte oli otettu viimeksi vuonna 2009 ja nakkisedän lähestyessä jo 10-synttäria ajattelin että olisi hyvä ottaa kontrollinäyte.

Tätä varten tutkimushuoneeseen astui uusi nuori eläinhoitaja, jota en ollut ennen tavannut. Normaalisti Maurilta on saatu verinäyte ilman ongelmia ekalla yrityksellä, mutta nyt ei mennytkään ihan kuin Strömsössä.

Hoitaja yritti ensin yhtä tassua, ja sohi neulalla ihon alla ilkeännäköisesti pistettyään yrittäessään paikantaa suonta. Tästä ei mäyräkoira oikein välittänyt, eikä verta alkanut tulemaan joten vaihdettiin tassua. Sama operaatio toistui taas, joten hoitaja siirtyi takaisin alkuperäiseen tassuun. Pistäessään kolmatta kertaa mäyräkoiraa jalkaan Mauri sai tarpeekseen, ja alkoi rimpuilemaan niin lujaa, että totesin hoitajalle että ”nyt riittää, päästä irti koirasta.” Ja pyysin että hän hakee jonkun muun ottamaan verikokeen. Meille jo ennestään tuttu hoitaja tuli paikalle ja suoritti toimenpiteen ensimmäisellä yrityksellä.

Kaikella kunnioituksella uraansa aloittavia eläinhoitajia kohtaan, mutta minun koiraani ei käytetä pistoharjoitteluun – nyt harmittaa että annoin hänen pistää noinkin monta kertaa.  Lisäksi hoitaja halusi (kolmatta kertaa pistäessään) että Maurille laitetaan kuonokoppa….koiralle joka ei ole piirua vaille kymmenen elinvuotensa aikana edes koskaan näyttänyt hampaitaan tai murahtanut lekurissa. Jos jollekin siinä huoneessa olisi pitänyt kuonokoppa laittaa siinä vaiheessa, niin kyllä taatusti enempi minun naamalleni kuin Maurin, sen verran alkoin jo hermostumaan. Ymmärrän kyllä että työn kautta tekemällä oppii uusikin ihminen, ja sen vuoksi olen pyrkinyt olemaan aina kärsivällinen itsekin verenottotilanteessa, koska minun omat verisuonet on tosi huonot ja niitä on useampikin uusi sairaanhoitaja naama punaisena piikitellyt melko tovin verinäytettä ottaessaan ja minun puolestani saakin piikittää, mutta minun koirallani ei kyllä harjoitella – se ei ymmärrä miksi kipua tuotetaan joten ne näytteet on paras onnistua melko lailla heti.

Näyte oli onneksi puhdas, ts kaikki arvot viitekehysten välissä, ja nyt jatketaan alkanutta lomaviikkoa varsin perusteellsesti tutkitun mäyräkoiran kanssa – lomailen neljä viikkoa, joten tiedossa on mökkeilyä ja muuta mukavaa mäyräkoirallekin, ja TAATUSTI lisää uimareissuja!

Mököttävä neulatyyny

 

Advertisements
Categories: Uncategorized | 14 kommenttia

Artikkelien selaus

14 thoughts on “Eläinlääkärissä

  1. Voi kauhistus, ku säikähdettiin sun elli reissuas, mut onneks ihan turhaa. Tervettä, pitkää ikää ja ihanaa lomaa!

    • laukku

      Kiitti pojat – juu matte taalla tuumasi etta parempi katsoa kuin katua, ja kiikutti mun sit loman aluksi lekuriin. Silla olis muuten menny koko loma patin kyttaamiseksi, se kun on tommosta hiukka neuroottista sorttia. T. Mauri-seta

  2. Onneksi kaikki oli Maurilla ookoo!
    Mirkulle ei tänään meinattu saada tippaa paikalleen, kun eläinlääkäri ei meinannut saada neulaa suoneen. Onneksi Mirkku oli silloin jo unten mailla eikä tuntenut kipua. Hereillä ollessa tuollainen tökkiminen olisi aiheuttanut hillitöntä huutamista.

    • laukku

      Joo, selvittiin onneksi vain pienella pelastyksella! Mauri ei normaalisti sano mitaan toimenpiteissa, se vaan tyontaa paansa mun kainalooni. Sen vuoksi katsonkin etta minun tehtava on sanoa koska riittaa. Rapsutuksia Mirkulle ja voimia omistajalle!

  3. Juuri tuollaista se on vanhenevan koiran kanssa, heti hälytyskellot soivat, kun jotain uutta epäilyttävää löytyy. Onneksi saitte nopeasti ajan ja kaikki selvisi harmittomaksi.
    Kiusallisia tilanteita tuollaiset kuin verenotto Maurilta, hetken aikaa ei tiedä, mitä tehdä ja sitten jo tuntuu siltä, että olisi pitänyt puuttua tilanteeseen jo aiemmin.
    Vilin vähäisen hammaskiven poistaminen ns. kaupan päälle eli ilmaiseksi nyt viime keikalla, oli samankaltainen todennäköisesti, ehkä eläintenhoitaja sai opetella sen tekemistä. Vilin tapauksessa se olikin ihan ok, koska oli rauhoitettuna. Lisäksi meillä oli päivän viimeinen aika, joten ei tarvinnut henkilökunnan kiirehtiäkään. Aika oli klo 20 ja olimme kotona 22.15.
    Itse annan aina opiskelijoiden harjoitella minulta verikokeen ottoa, se ei yleensä satu enkä pelkää toimenpidettä. Minulla on hyvät, helpot suonet ja siksi olen aloittelevan labrahoitajan unelma.
    Kiltti Mauri, mamman poika, olet ihana!

    • laukku

      Kiitos ja samoin Vilille ihkutoivotukset, yhdelta ikaantyvalta gentlemannilta toiselle 🙂 Vanhenevan koiran kanssa joutuu tosiaan lekurissa saannollisesti vierailemaan, mutta nytkin sain kylla oman mielenrauhan lisaksi Maurin silmat tsekattua ja verenkuvan myos (jonka tulokset oli kuulema oikein hyvat), joten saimme katettua monta asiaa yhdella ja samalla visiitilla. Minua kaytetaan myos usein pistoharjoitteluun malliesimerkkina ”vaikeista suonista” enka pista sita ollenkaan pahakseni, koska en ole neulakammoinen eika veren nakeminen hairitse. Tiedan vaan sen vuoksi myos kokemuksesta, etta neulalla ihon alta kaivelu suonta etsiessa tms ei kuitenkaan ole taysin kivutonta – vaikka itse kestan sen hyvin, niin taman vuoksi varmaan loppui Maurin kyseessa ollessa niin nopeasti karsivallisyys tanaan.

  4. Mun mamma olis pökränny jo ekasta epäonnistuneesta yrityksestä, sillä meinaa lähteä taju sohittiin neulalla sitten sitä itteänsä tai mua. Että meillä ei kummallakaan kyllä ykskään harjottelija harjottele 😀

    Hyvä, että patti oli vaaraton. Mammat on välillä neuroottisia (mun omani aika usein), mutta onhan tollaset patit hyvä tarkistaa. Lomaa on kivempi viettää rauhallisin mielin!:)

    • laukku

      Heh, mun matte on sillain kumma, etta sita itteens saa kylla pistella ja piikittaa, mutta koiriaan se ei kesta katella ”neulottavan” yhtaan enempi kuin on tarpeen 🙂 ihan totta puhut, lomaa on kivempi viettaa kun on patit yms juuri tutkittu – matten mukaan meilla on lomalla mm suunnitelmissa on myos retki sen vanha kotikaupunki Turkkusse! Terkkuja sinne! T. Mauri-seta

  5. Huh, tuo otsikko vähän säikäytti, että ”mitämitämitä…ei kai mitään vakavaa???!” Onneksi ei ollut!

    Samaa mieltä tuosta verinäytteen otosta: pistelkää mua (mulla on vielä ihan superhyvät suonetkin, että jos ei onnistu näistä ottamaan näytettä, niin aika tumpelo täytyy olla), mutta älkää rei’ittäkö poikaani tai koiriani, kiitos 🙂

    • laukku

      Juu pelastyksella selvittiin onneksi talla kertaa, ja kolmella reialla mayrakoiran tassussa….grrr!

  6. Kyllä olisin minäkin pelästynyt moista pattia. Löysin Nelliltä punkin ja olin jo siitä huolissani (juu ei sama…).

    Minullakin on tosi huonot suonet ja jos niitä sohitaan on pyörtyminen lähellä. Eli en olisi minäkään antanut koiraani enempää kiusata. Olet oikeassa, ei koira tiedä miksi sitä kiusataan.

    • laukku

      Näin on, ts minun koiraani ei kiusata enempi kuin on tarpeen. Punkit, hyi kauhistus – meillä on torjuttu punkkeja menestyksellä jo 2. kesää Scalibor-pannalla, vaikka lehdet kirjottaa mitä niin meille se sopii kuin nenä päähän; koira ei huomaa sitä ollenkaan ja punkkisaldo kahdelta kesältä (asumme meren rannalla) on 0 kpl.

  7. Huoks. Ihanaa, ettei ollut mitään vaarallista. Kyllähän siinä kerkiää pelästyä. Olet niin oikeassa, ettei se koira tosiaankaan ole mikään harjoitteluneulatyyny. Raukka, kun ei tiedä miksi pistetään.Siellä ELL-asemalla, jossa me käymme lääkärit ottavat verikokeet. Ossilta ei kylläkään ole otettu kuin muutaman kerran.

    Minäkin kävisin varmaan harjoittelukappaleeksi vaikeista verisuonista. Minulta joudutaan aina ottamaan verikoe kämmenselästä. Kyynärtaipeesta ne verisuonet jotenkin ”karkaavat”. Tämä on hoitsujen (kuulemma) käyttämä termi. Pistoennätys minulla ja kokeneelle hoitajalle on ollut seitsemän kertaa. Se hoitaja oikeasti melkein alkoi itkeä. Suonet alkoivat loppua. Minultahan pitää ottaa verikokeita kerran vuoteen. Osaan jo näyttää sen parhaimman suonen:)

    • laukku

      No sitä minäkin mietin, kun olemme käyneet lapsuuden ystäväni vastaanotolla (onko parempaa kuin eläinlääkäri – JA hoitaja jotka on tuntenut itse 10-vuotiaasta asti) niin siellä ell ottaa kyllä näytteet myös. Nyt vaan tämä luotto-ell oli lomalla joten piti mennä muualle kun omat hermot ei kestäneet odottaa yhtään. Minulla itselläni myös on kerran käynyt niin verenluovutuksessa, että kokeiltiin moneen kertaan molemmat kyynärtaipeet, ja lopulta molemmat kämmenselät myös, eikä muutamaa tippaa enempää verta tullut, joten lähdin vähän hölmönä nk. ”verenluovutuksesta” molemmat kyynärät ja kämmenselät paketissa, yhtään verta varsinaisesti luovuttaneena.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: