Lintu vai kala

Sovin eilen koiralenkkitreffit vanhan ystävän kanssa, jolla on myös flätti eli sileäkarvainen noutaja. Samaa rotua siis kuin Mira. Tämä samainen ystävä minut kyseiseen rotuun oikeastaan alunperin tutustuttikin.

Etukäteen hiukan hirvitti, että miltä tuntuu nähdä samanrotuinen koira niin läheltä näin pian. Ja että mitä Mauri sanoo toisen poikakoiran kanssa lenkkeilystä.

Kun Maxi-koira tuli autosta ulos, Mauri-setä sai hepulin. Se ryntäsi  riemuissaan Maxia tervehtimään, ja sitten juoksi minun ja Maxin väliä onnellisena mutta hämmentyneenä. Se ei oikein tiennyt onko Maxi lintu vai kala  -se oli ihan kuin sisko mutta ei sitten kuitenkaan. Mauri oli niin liikuttavan riemuissaan, että mietin luuliko se ensin että tuo on sisko, kun se näki ison mustan koiran tulevan autosta ulos. Melkein tuli tippa linssiin.

Maxi, lintu vai kala.

Sitten lähdettiin lenkille. Mauri lenkkeili ensimmäistä kertaa Miran poismenon jälkeen reippaana 1,5 h lenkin, ja lopuksi käytiin vielä koirapuistossa poikien kanssa. Nämä kaksi olivat toisilleen kuin veljekset, edes yhtä murahdusta ei tullut Mauriltakaan koko aikana – siis mäyräkoiralta joka yleensä huutaa kuin palosireeni kaikille pojille.

Pojat puistossa

Maxin omistaja oli aikoinaan ensimmäinen vieras, joka tuli meille kylään kun Mauri oli pienenä pentuna juuri tullut kotiin – Mauri tykkäsi kovasti, kun se pääsi myös vaihtamaan kuulumiset vanhimman ystävänsä kanssa.

”muistatkos kun pentuna murisin sulle mamman selän takaa, kun tulit meille kylään? Juu niin mä tein, ei siksi tietenkään että olis pelottanut vaan koska olin tosi mies pienestä pitäen.”

Vaikka etukäteen pelkäsin, että pillitän koko lenkin flättiä katsellessani, kävikin itse asiassa aivan toisinpäin. Oli todella ihanaa nähdä koiraa, jolla oli niin paljon ihan samoja elkeitä kuin Mirallakin oli – ja joka on samanlainen sarjapussaaja. 🙂

Miraa on edelleen aivan valtava ikävä, mutta Maxin tapaaminen oli tosi terapeuttinen kokemus. Toivottavasti nähdään pian uudestaan!

Advertisements
Categories: Uncategorized | 8 kommenttia

Artikkelien selaus

8 thoughts on “Lintu vai kala

  1. Itku tuli, kun luettiin teidän viimeisimpiä kuulumisia. Osanottomme suruun 😦

    Kiva, että Maxin tapaamisesta oli iloa, molemmille. Joku saattaisi syyttää liiasta inhimillistämisestä, mutta minä ainakin uskon, että myös koira kaipaa ja ikävöi, kun osa laumasta on poissa. Toivotaan kuitenkin paljon uusia ja vanhojakin koirakavereita niin ihmiselle kuin karvakorvalle, jotta ilo ja hauskat hetket voittaa surun!

    • laukku

      Kiitos kauniista sanoista, valehtelisin jos vaittaisin etteiko taalla olisi monet itkut itketty menetyksen johdosta. Mauri oli tosiaan niin kovin iloisen ja energisen oloinen viettaessaan aikaa toisen koiran seurassa, joten selvaa on etta silla on myos ikava.

  2. Olipa positiivinen juttu ja tapaaminen. Oikein tuli kevyt olo ja mieli täälläkin pihapiirissä teijän ilostanne.

    • laukku

      Kiitos! Olikin tosi hyva ja iloinen lenkki eilen, sellaista on jo ehditty kaivata.

  3. Oi miten ihanaa, millainen tapaaminen teillä oli! Teki varmasti tosi hyvää sekä koiralle että emännälle.
    Mirkku heiluttaa häntää Maurin kuville ja tulisi varmasti heti seuraksi, jos olisi mahdollista pujahtaa sinne ruudun läpi!:)

    • laukku

      Kiitos Mirkku! Jos tulisit tanne Maurin seuraksi niin se ei sua enaa varmaan paastaisi lahtemaan pois, kun olet sellainen sopoliini! 🙂

  4. Oi kuinka kiva tapaaminen. Maurillekin varmaan mukava nähdä muita koiria. Olen joskus miettinyt, kuinka koira muistaa tai tunnistaa joskus aikoinaan tapaamiaan ihmisä tai eläimiä. Voihan se olla, että Mauri jotenkin jopa ”muisti” Maxin. Ainakin Ossi tunnistaa sellaisiakin henkilöitä, joita se on nähnyt joskus aikaisemmin vaikka olisi useampi vuosi tapaamisen välissä. Ainakin ”tunnisti” kälyni ottopojan, kun tämä kävi meillä keväällä eikä Ossi ollut nähnyt häntä useampaan vuoteen. Tai sitten tämä ”tunnistaminen” tapahtui pelkästä ruumiinkielestä ja Ossi hyväksyi tämän nuoren miehen heti kamukseen. Terveisiä M-L ja Ossi

    • laukku

      Joo kyllä minä uskon aivan saman, Mauri oli niin onnessaan tasta tapaamisesta, ja istui mielellaan myos Maxin omistajan rapsutettavana, ikaan kuin samalla kuulumisia vaihtaen. Ossille rapsutukset meilta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: