Suurin suru

Mainitsin viime postauksessa, että Mira-noutajan selkävaiva vihoittelee jälleen. Sille tuli muutama vuosi sitten välilevypullistuma, tai oikeastaan sen välilevy kollapsoitui eli hajosi. Tämä tapahtui Miran hypättyä metsässä jäisellä kalliolla liian korkealle, se tippui väärässsä kaaressa suoraan kankulleen alas, jolloin muutenkin jo huononkuntoinen välilevy sanoi sopimuksen irti.

Koska Mira ei tässäkään vaiheessa näyttänyt kipua eläinlääkärissä, vammaa (ontumista) hoidettiin ensin pitkään revähdyksenä, eli hoitona oli lepo ja kipulääkitys. Vasta kun Mira kehitti selkeät halvausoireet takajalkoihin, päätettiin ottaa magneettikuva jossa varsinainen vaivan syy löytyi. Tässä vaiheessa konsultoin kahta neurologia ell:n lisäksi mahdollisesta leikkauksesta, ja yleinen mielipide oli, että hermovaurioita on jo ehtinyt syntyä, eikä niitä leikkaamalla saada korjattua. Joten Miraa ei leikattu vaan päätettiin katsoa miten pärjätään jatkossa tarvittaessa levon ja lääkityksen voimin.

Mira tuntui toipuneen hyvin, kunnes vuosi sitten kesällä se sai kesken uintireissun kovan kipukohtauksen, jonka tuloksena kiikutin horjuvajalkaisen neidin uuteen magneettikuvaan. Tilanne selässä oli kuitenkin ennallaan, ja Mira tuntui toipuvan tästäkin kipulääkityksellä ja levolla.

Samanlainen kohtaus toistui taas tänä keväänä, ja uudestaan toissa viikolla. Mira alkoi myös vetäytymään kotona omiin oloihinsa, se vietti käytännössä kaiken aikansa kotona saunassa jonne tein sille pedin. Mauri kävi sitä välillä komentamassa ulos saunasta, mutta loppuaikoina Mira ei enää kuunnellut mäyräkoiraa.

Miran vointi huononi selkeästi parissa viikossa, ja konsultoituani viime keskiviikkona eläinlääkäriä, tein elämäni tuskallisimman päätöksen.

Mirasta tuli eilen uusi tähti taivaalle,vasta 8-vuotiaana. Olin Miran vieressä loppuun asti, ja neiti sai lähteä nopeasti ja rauhallisesti, ennenkuin se ehti alkaa pelkäämään eläinlääkärissä oloa.

Ikävä on niin suuri että se tuntuu fyysisenä kipuna, eikä itku lakkaa millään. Meiltä on perheenjäsen kuollut. Koti tuntuu aavemaisen tyhjältä ja hiljaiselta kun yksi puuttuu.

Miten tästä voi selvitä??

”Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi
ja tuskat tekevät levon unettomaksi,
silloin teethän mitä pitää tehdä
sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa.
Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen
mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä
rakkautesi minuun täytyy kestää koetus.
Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan,
ja pysythän kanssani loppuun asti.
Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle
kunnes silmäni eivät enää näe.
Toivon että aikanaan ymmärrät
kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois.
Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut,
tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu.
Älä murehdi että se olit nyt sinä,
jonka piti tämä raskas teko tehdä.
Olemmehan olleet niin läheiset – me kaksi – nämä vuodet,
tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa.”

Tämä runo lohduttaa hiukan, mutta nyt tuntuu itsekkäästi vaan siltä, että haluan koirani takaisin hinnalla millä hyvänsä. Ikävä on liian suuri.

Rakas Mira

 

Advertisements
Categories: Uncategorized | 10 kommenttia

Artikkelien selaus

10 thoughts on “Suurin suru

  1. Voi, surullista on joutua luopumaan rakkaasta perheenjäsenestä, aikanaan se on kuitenkin meidän kaikkien edessä, nyt juuri suru asustaa teillä. Onneksi teillä on Mauri, jonka turkkiin on hyvä kuivata kyyneleet.

    Entä jos surua ei olisi, jos ei olisikaan kyyneleitä, ei ikävää, ei kaipausta?
    Se vasta surullista olisi. Koska silloin ei olisi ollut rakkauttakaan.
    Sillä niin paljon kuin on rakkautta, niin paljon on myös surua.
    (Hanna Ekola)

  2. Voimia Sinulle rakas ystävä! Surussasi mukana eläen. Mari&Dessi&Ringo

  3. Miksi se aina onkin niin, että rakkauden hintana on suru ja menetys? Ja vaikka asiaa kuinka yrittäisi järkeillä ja perustella itselleen, että toisella on nyt hyvä olla, se ei tee omaa ikävää yhtään helpommaksi kestää.

    Rakkaat koirat ovat juuri sitä, perheenjäseniä, joiden poismeno tuntuu tyhjyydeltä kodin jokaisessa nurkassa. Ne tuovat paljon ja lähtiessään jättävät jälkeensä vielä enemmän. Niiden askeleita kuulostelee vielä pitkään vaikkei niitä enää ole…

    Paljon voimia, lämpimiä ajatuksia ❤

  4. Tuota runoa lukiessa saa aina olla pyyhkimässä silmäkulmiaan.

    Muistakaa hyvät muistot, joita 8 vuoden aikana on kertynyt paljon.

    Virtuaalihalaukset meidän porukalta.

  5. Voimia ja valoa!<3

  6. Voi kuinka ikävää, että jouduit toisesta kaveristasi luopumaan. Sehän se on vielä surullisinta, että omistaja aina joutuu sen viimeisen päätöksen tekemään. Koiran menetys on sama kuin perheenjäsenen menetys. Ei ihmiseen verrattava, mutta koira on kuitenkin perheenjäsen. Paljon halauksia sinulle ja Maurille kanssa joka varmasti ihmettelee myös mihin se kamu katosi. Marja-Leena ja Ossi

  7. Voi, ei ole sanoja…

  8. laukku

    Kiitos teille kaikille kauniista ajatuksistanne.

  9. Voimia kovasti!

    Se tuska tuntuu niin pahalta että sitä ei voi sanoin kuvailla. Se joka sen on joutunut kokemaan, sen tuntee ja tietää.

    • laukku

      Kiitos Veera. Tuska on todellakin sanoinkuvaamaton, ja ikävä tuntuu mahdottomalta kestää. Itku tulee melkein joka käänteessä, kun eri asiat muistuttavat koirasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: