Jokin aika sitten postasin kuvan, jossa oli mukana myös lahjaksi saamani kaksi mäyräkoira-mallista aterimenpidikettä. Innostuin näistä esineistä jo lahjan saadessani niin, että päätin yrittää kerätä näitä 8 kpl, eli koko ruokapöytääni mahtuvan kattauksen määrän. Menneellä viikolla minua lykästi, ja löysin näitä 3 kpl! Nyt tilanne näyttää jo varsin lupaavalta, kun yli puolet kokoelmasta on kasassa.
Mäyräkoira-armeija kasvaa lupaavasti.
Alkuviikosta saapui myös uusi lähetys koirien kuivaruokaa. Mauri ja ”sisko” ovat syöneet jo pidempään Defu Senior -luomuruokaa, ja autottomana sellaisen 12,5 kg:n säkin hankinta on aina tuottanut hiukan päänsärkyä, koska vaikka sitä voi tilata Suomestakin maahantuojan kautta netistä, niin kuljetus pitää silti hakea postista. Löysin jokin aika sitten liikkeen, jonka hintaan kuuluu kotiinkuljetus ja sitä kautta ruoan hankinta on onnistunut hyvin. Pieni miinus siinä tietysti on, että hiilijalanjälki kasvaa kun tilaa yksityisesti toimitukset Saksasta asti, mutta ainakin kuljetus tapahtuu maa-ja vesiteitse rahtiliikenteenä, eikä esim. lentokoneella.
Kyseisessä kaupassa myydään sitten tietysti paljon muutakin hyvää, ja koska yritän pitää huolen, että koirat saisivat säännöllisesti jotain pureskeltavaa, niin nyt tarttui tilaukseen myös vähärasvaiset puruherkut:
Nämä on kuivattuja naudanliharullia, minkä ympärille on kääräisty kuivattu kananfilee. Rasvaa näissä on muistaakseni 3 % ja yksi tuollainen pötkö on noin 5 cm pitkä, joten se sopii just hyvin mäyräkoiran suuhun. Maukka on näihin niin hulluna, että se hotkaisee oman rullansa nopeammin kuin noutaja.
Syötin ennen koirille ihan normipuruluita, mutta Maurin maha ei niitä oikein kestä, joten on pitänyt keksiä jotain muuta purtavaa – nämä tuntuu tässä vaiheessa aika hyvältä vaihtoehdolta.
Lisäksi meillä on uimakausi alkanut oikein kunnolla; asumme järven ja meren välissä, joten näinä päivinä minua lähdetään kyllä melko määrätietoisesti viemään veden ääreen riippumatta siitä, mihin suuntaan kotoa lenkille lähdetään….
Ongelma vaan on siinä että merivesi ainakin on varmasti vielä aika kylmää, ja koska mäyräkoira suhtautuu aika intohimoisesti sukeltamiseen, niin pulahdukset on pakko vielä pitää aika lyhyinä – ja siis kertaluonteisina. Tämä aiheuttaa tietenkin ”keskustelua” emännään ja kummankin vesipedon kanssa joka päivä.
”Pakko päästä veteen, pakko päästä veteen…”
Aurinkoista toukokuun loppua kaikille!
Niin se kasvaisi hiilijalanjälki myös, jos te omalla autolla huristelisitte eli ihan hyvä ratkaisu on hankkia koiransapuskaa kauempaakin, siellä kun ei kuljeteta pelkästään yhtä säkkiä, vaan samaan hiilijalanjälkeen mahtuu useampikin.
Nuo ovat vinkeitä nuo mäyräkoiratelineet, ihailin niitä jo aikaisemminkin. Nyt googletin ja niitäpä löytyi vaikka minkänäköisiä mäyräkoiraversioita, monet jo oikein vanhaakin tuotantoa ja osa huutokaupassa huudettavina. Jopas ovat suosittuja. Pitäisi saada jostain tiibetinspanielin näköisiä itselle…
Kiitos, niin minäkin olen tämän järkeillyt – rahtilaivat kulkisivat joka tapauksessa ja samoin kuljetusrekat, kun ei ne yhden koiranruokasäkin vuoksi liikkeelle lähde muutenkaan. Ja onpa ainakin luomutuotettua ruokaa siellä toisessa päässäkin.
En yleensä kerää kamalasti koriste-esineitä itse, mutta näihin mäykkysiin ihastuin kertaheitolla – varsinkin kun näiden kanssa voi itselleen vielä selittää niiden olevan muutakin kuin vain koristeita, kun niitä voi käyttää pöydän kattauksissa 🙂 Tämä malli on käsittääkseni 1960-luvulta, joten antiikkia tms se ei ole, mutta uutenakaan näitä ei missään myydä joten on pidettävä silmät auki – nyt kun tietää mitä etsii 🙂 Onnea tipsuversioiden metsästykseen, niitäkin on _taatusti_saatavilla kyllä jossain!
Teitpä taas löytöjä! Minä en vielä ole noihin iahnuuksiin törmännyt. Ehkäpä vielä jonakin aurinkoisena päivänä…:)
Juu nyt kävi tuuri! Puoli vuotta siinä menikin, ennen kuin näitä koiria löytyi lisää, mutta ei se mitään – hiljaa hyvä tulee 🙂
Voi jummi, sä olet löytänyt näitä lisää! Ihan mahtavan näköinen armeija :D! Näillä katetussa pöydässä on varsin juhlavaa syödä varmasti.