Tästä aiheesta on otettu Maurin kanssa useampi erä vuosien varrella, mutta ilmeisesti ottelu jatkuu. Kyse on nimittäin mäyräkoiran ihmeellisestä mieltymyksestä minusta ei niin kovinkaan miellyttäviin asioihin…
Perjantai-iltana olimme lenkillä, kun alkoi satamaan kaatamalla. No, mehän ei olla sokerista tehty joten jatkettiin lenkkiä. Kesken kaiken Mauri alkoi ihan vimmaisena piehtaroimaan keskellä kävelytietä. Menin oikein katsomaan että mistä se mäyräkoira nyt niin innostui, mutta koska tiellä ei näkynyt mitään niin asia jäi mysteeriksi.
Juuri ennen kotikadulle kääntymistä sama tapahtui uudestaan, ja tällä kertaa hoksasinkin kyllä melko nopeasti mistä oli kyse; Mauri pyöri elämänsä innolla tuoreessa SUURESSA kasassa linnun kakkaa….kun se nousi ylös, niin sen selästä siis kirjaimellisesti valui tätä tavaraa.
Mäyräkoira oli loppulenkin niin polleeta poikaa että, se tapsutti rintakarvat rottingilla sen näkösenä, että ”no niin, kerrankin on mielekkäät kakat tabakit niskassa”….taikka siis selässä.
Ilo loppui lyhyeen, kun päästiin kotiin ja totuus valkeni; vaahtokylpy odottaa! Kun sitten suihkuttelin Maukkaa, niin huomasin että sen tukassa (= pitkissä korvakarvoissa) oli takussa musertuneena kuivuneita kastemadon palasia – eli se eka piehtarointi olikin ollut sitten käytännössä kastematojen murskaamista!
Kun sitten oli saatu pestyä sekä linnun kakka että kastemadonpalaset mäyräkoiran turkista, Mauri oli niin suivaantunen oloinen hienon reissun saamasta hölmöstä lopusta, että se paineli suoraan sänkyyn mököttämään. Kun houkuttelin sitä hakemaan namia pesun palkaksi, niin sängystä näkyi peiton seasta vaan pitkätukka, joka ilmeellään kertoi, että ”pidä namis”.
Meillä on siis mäyräkoiran kanssa hiukan eri käsitykset siitä, mitä on koiran paraatikuntoon laittaminen – minulle se ei todellakaan ole linnunkakka ja kastemadot!
”On se kumma kun ei mäyräkoiramies saa edes mielensä mukaan koristautua..”
Hyvää äitienpäivää!
Komiat pärjää aina 
Ai Mauri on kanssa kakkapyöriöinen:) Huoks. Meidän vanha sakemanni oli just sellainen. Mitä pahemmalta joku juttu haisi, sitä takuuvarmemmin Toma siinä pyöri. Ossikin rakastaa pyöriä ei siinä itsessään mutta mitä omituisimmissa asioissa muuten, kuten linnunraadoissa. Tosin Ossi on vähän helpompi vahdittava, kun se on aina kiinni.
Joo, siis tuo noutaja on se varsinainen kakkakeppostelija, sen erityistaito on bongata ihmisten tuotokset pusikosta kuin pusikosta – menemättä sen enempää yksityiskohtiin…Mauri taasen on ainoa koira, jonka tunnen, jolla on omituinen inhtohimo kastematojen päällä pyörimiseen.
Voi Maukka-höppänää! Minä taas olen kauhunsekaisin tuntein ajatellut sadesäällä kulkiessa, milloin Mirkku keksii ryhtyä kastematoja jahtaamaan. Onneksi ei vielä ole keksinyt. Eilenkin liikkeellä oli mirkunmittaisia matoja. Iljettävää, jos neiti keksii niiden kimppuun käydä.
Hui kamala, ajatus Mirkun mittaisista kastemadoista hirvittää! Maurilla on tosiaan ihmeellinen himo hieroa itseään kastematoihin, edesmennyt kissani tapasi kantaa niitä elävänä sisälle, ihan vaan ihmettelyä varten. Kerrankin sillä oli keittiön lattialla rivissä 3 kastematoa kiemurtelemassa, ja katti itse vaan seurasi niiden liikettä lumoutuneena. Minä en (taaskaan) ollut kovin ihastunut.
Joo, kastemadot ja vielä ku sitten pääsee höystämään lopuksi linnunkakassa niskansa, niin onpa tosiaan tabakit miestä myöden. Niin samaa mieltä kanssasi, Mauri-setä.
Joo Myrskyseni, se on jämpti näin! Sulla on sentään vielä kulkusetkin tallella mitä kalistella, mutta meikä tulee hyvänä kakkosena huumaavan tuuheiden (ja kastematoisten) rintakarvojensa kanssa! Machokollegalle aurinkoa päivään toivottaa Mauri-setä