Daily Archives: 6.5.2012

Nukkumista ja kuuhulluutta

Olen tainnut jo aiemminkin mainita, että mäyräkoira olettaa olevansa tämän huushollin pomo. Tietenkin, eihän se muuten olisi aito rotunsa edustaja…Iän myötä mäyräkoiralle tulee aina vaan lisää asioita, joista tuo mahdoton makkara olettaa automaattisesti olevansa vastuussa ja täysin päätäntävaltainen. Yksi sellainen on nukkumaanmenoajat. Kirjoitan tuon sanan monikossa, koska se todella on sitä.

Kun sain Maurin kotiin 12-viikkoisena (se oli jäänyt peruutuksen vuoksi kasvattajalle, siinä kävi meikäläisellä TUURI), niin olin lujasti päättänyt, että koira nukkuu sitten omassa sängyssään. Nukuttuani sitten kolme yötä niin, että toinen käsivarsi roikkui sängyn reunan yli pientä pentua lohduttamassa, ja heräiltyäni siitä huolimatta vähän väliä pennun hurjiin itku-ja hyppkohtauksiin, kun se yritti sänkyyni, totesin 4. yönä että ”no tule nyt sitten tänne sänkyyn_vähäksi_aikaa.” Siitä lähtien olemmekin sitten nukkuneet kylki kyljessä jo melkein 10 vuotta.

Nyttemmin mäyräkoira on sitten päättänyt, että hän ei haluakaan mennä edeltä käsin sänkyyn kun alkaa nukuttaa, vaan että sinne on siirryttävä yhtäaikaa koko lauman, silloin kun HÄN on sitä mieltä että nyt käydään nukkumaan. Eli monesti viikonloppuisin ja loma-aikoina, kun valvonkin normaalia pidempään, alkaa meillä seuraava show:

Istun sohvalla katsomassa leffaa tms, kun mäyräkoira päättää käpsytellä makuuhuoneeseen päin. Muutaman minuutin päästä yleensä käydään seuraava dialogi:

Mäyräkoira (huudellen pimeästä makuuhuoneesta): Hmmmmm (matalalla äänellä)

Minä: <hiljaisuus>

Mäyräkoira: HMMMMMMMM

Minä: <hiljaisuus>

Mäyräkoira: Komentoa/Vinkunaa/huokailua/murinaa/vikinää

Kun mitään ei tapahdu tässä vaiheessa, tapsuttaa mäyräkoira seuraavaksi tukka pystyssä kurkkimaan sohvan kulmalta, että ”Onkos naisella mahdollisesti kuulossa jotain vikaa???!!”

Noloa tunnustaa, että olen sitten välillä hermostuneena päätynyt huutamaan takaisin, että ”Mä en tule vielä nukkumaan kun katson tän leffan ensin loppuun, usko!!”

Ja joskus olen antanut periksi, pistänyt TV:n pois päästä, sammuttanut valot, ja painellut mäyräkoiran kylkeen nukkumaan.

Ei epäilystäkään, kuka tässä talossa  päättää kaapin paikan.

Pyhimys itse, St. Mauri.

Viime yönä oli täällä pk-seudulla näkyvissä valtavan hieno täysikuu, siitä intoutuneena pakkasin minäkin kameran jalustan ja painelin vielä ennen keskiyötä kuuhulluilemaan – mäyräkoiran vastalauseista huolimatta.

Categories: Uncategorized | 6 kommenttia

Pidä blogia WordPress.comissa.